Tänään siiryimme siis kesäaikaan ja ulkoilluttaessani tyttäreni dogia MILOA, joka on viikonloppu vieraana meillä, ei todellakaan tullut ihan kesä mieleen kävellessäni lumisateessa nastalenkkarit jalassa. Luulen että mun täytyy katsoa jotain kuvaa esimerkiksi tammikuussa vierailulta Kanarialta, miltä kesä näyttää ihan oikeasti? Kesäaika....ajatuksena se on hyvä. Lämmintä, aurinko hyväilee ja kietoo lämpimään syleilyynsä, Torpanrannassa missä kahvitellaan maanantaisin, esimerkiksi huomenna, istuisimme terassilla....täytyy kuitenkin nyt siirtyä KESÄAIKAAAN!
26.3.2019 kirjitettua....Aloitin tämän bloggaamisen, taisi olla jotain jotain 2005. Minulla on aikalailla tekstiä täällä, tapahtumisista, tapaamisista kavereiden kanssa. Tunnelmia päivistä ja ajatuksistani. Ei mitään ihmeellistä eikä suurta. Mutta suureksi sen tekee minulle, että olen saannut elää monenkirjavaa elämää, nyrkkeilyä, showelämää, perhe-elämää perheeni kanssa ja yksi tärkeä, ystävät, joita olen saannut ja voinnut tavata mitä moninnaisemmissa jutuissa ja paikoissa. Tietysti olen joutunut jo jättämään hyvästit monelle läheiselle, sekin vain kuuluu elämään, jos on saannut itse elää sitä näinkin pitkään. Nyt koitan palata tämän bloggaamisen pariin ja elää tätä päivää muistaen olla kiitollinen ja onnellinen niin menneestä kuin tästäkin päivästä. Luin lähes huvittuneena tuon alapuolella mukana olleen jutun, ja huomaan edelleen huumautuvani kevään tulosta. Niin tänäänkin, kun olin päivällä ulkoiluttamassa tyttäreni MILO koiraa. Istuttiin cafe Merenneidon terasilla ja tunsin jälleen kevätauringon lämmön kasvoillani. Maanantaina kahviteltiin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja NALLE ABRAHAMSSON oli edelleen paikalla. MUHAMMAD ALI on edelleen suurin, vaikka on jo poismennyt. ERKKI SUTELAA olen nähnyt viime aikoina vain stagella ja viimeksi DANNY SHOWN mukana, joita oltiin muutamia katsomassa MASA von ELMIN kanssa, Jonka kanssa mennäänkin torstaina Kultikkselle katsomaan 60 Legends iltaa, jossa ainakin on mukana THE FIRST & SUNTSI JÄRVINEN! Treenaamassakin kävin tänään Tuulimäen Boxingsalilla, eli sekin juttu elää vielä mukana tässäkin päivässä. Tänään yksi tärkeä juttu on Suomen Jalkapallomaajoukkueen peli Armeniaa vastaan, ja voitto siitä! Se katsotaan ja pidetään peukut pystyssä !
26.3.2014 kirjoitettua....
Kyllä on lähes huumaavaa seurata taas tätä kevään tuloa. Yhtenä päivänä istut cafe Mellstenin terassilla ja tunnet jo auringon lämmön kasvoillasi. Seuraavana päivänä on taas kylmä ja tuulista ei auringosta tietoakaan. Koet ahaa elämyksen kun huomaat, että jäät ovat lähteneet merenpäältä ja meri kimaltelee ja näyttää taas uskomattoman kutsuvalta. Seuraavana päivänä jäät ovat taas jostakin tulleet takaisin. Mutta eilen ne olivat taas poissa ja eiköhän nyt sitten pysykkin poissa ainakin jonkin kuukauden.
Maanantaina soitettiin myös ilmakitaraa kitaravirtuoosin ERKKI SUTELAN kanssa. Aika mahdotonta oli pysyä mukana, mutta parhaani yritin. Huomaatte varmaan kuinka KAPPELIN NEITO rokkaa!
Innostuneena tästä yhteisesityksestä lähdimme kävelemään yhdessä KAIVOPUISTON rantoja pitkin kohti KAMPPIA.
Matkalla käveltiin MATTI HAUPTIN patsaan
KOKOAVA VOIMA editse siinä Helsingin Kaa-
pelitehtaan talon vieressä. En voinnut olla ottamasta meistä sellaista nyt muodissa olevaa SELF-kuvaa. Siis ERKKI SUTELA ja minä. KOKOAVA VOIMA
patsaan edessä! Vieressä onkin sitten kuva siitä kun edellisellä kerralla olin kuvattavana siinä patsaan edessä isäni kanssa.
Ja se oli vuonna 1965.
Mitä siitä voi päätellä. Sitä että vuodet ovat menneet hurjaa
vauhtia. Mutta kevät ja aurinko, Rock and Roll ja patsas Helsingin Kaapelitehtaan talon edessä ovat muuttumattomat. Äijät vain muuttuu. Tänään on ihana auringonpaisteinen päivä. On aika lähteä ensin hoitamaan treenini Tuulimäen Boxingsalille ja sitten vierailulle Mellstenin Paratiisirannan
terasille kokemaan pieni hetki kevät auringon kanssa. AURINKOPÄIVÄÄ!
Innostuneena tästä yhteisesityksestä lähdimme kävelemään yhdessä KAIVOPUISTON rantoja pitkin kohti KAMPPIA.
KOKOAVA VOIMA editse siinä Helsingin Kaa-
pelitehtaan talon vieressä. En voinnut olla ottamasta meistä sellaista nyt muodissa olevaa SELF-kuvaa. Siis ERKKI SUTELA ja minä. KOKOAVA VOIMA
patsaan edessä! Vieressä onkin sitten kuva siitä kun edellisellä kerralla olin kuvattavana siinä patsaan edessä isäni kanssa.
Ja se oli vuonna 1965.
Mitä siitä voi päätellä. Sitä että vuodet ovat menneet hurjaa
vauhtia. Mutta kevät ja aurinko, Rock and Roll ja patsas Helsingin Kaapelitehtaan talon edessä ovat muuttumattomat. Äijät vain muuttuu. Tänään on ihana auringonpaisteinen päivä. On aika lähteä ensin hoitamaan treenini Tuulimäen Boxingsalille ja sitten vierailulle Mellstenin Paratiisirannan
terasille kokemaan pieni hetki kevät auringon kanssa. AURINKOPÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti