Aloitin heti parin lepopäivän jälkeen harjoitukset sekä itseni lataamisen uuteen koitokseen. Ehdittyäni harjoitella pari viikkoa tuli ilmoitus: Ilta Malmössä 28.5 peruuntunut. Uusi paikka Västerås, Rocklundahallen ja päivä 20. vastustaja Italiasta nimeltään GIUSEPPE AMANTE. Näin harjoitusaikani piteni kolmella viikolla, mistä olin hyvin tyytyväinen, sillä saisinhan hiukan aikaa palautua edellisestä vaikeasta matsistani ja voisin koettaa parantaa kuntoani seuraavaan otteluun. Ainoa mikä vähän harmitti oli kauden venyminen näin pitkälle kesään, kun olin tottunut siihen, että toukokuun jälkeen alkoi pieni lepoaika ja kesäharjoitus ilman kilpailuotteluja.
Mutta ei auttanut. Jatkoin harjoittelutahtia treenaten kaksi kertaa päivässä ilman lämmetessä päivä päivältä kuumemmaksi. 18.6. 1967 lähtiessämme faijan kanssa jälleen kohti ottelua ja Västeråsia oli valtava helleaalto tullut Suomeen ja Ruotsiin. Koska tapani mukaan minulla oli vielä 1 kg ylimääräistä painossani, jouduin vähentämään jonkin verran juomista ja syömistä ja koska oli kuuma, tosi kuuma, oli luonollista, että janotti. Muistan, kuinka saavuimme Tukholman lentokentältä taksilla Västeråsiin suuni oli kuiva kuin santapaperi. Portieeri opasti meidät huoneeseemme, jossa pöydällä jääastiassa oli monta pulloa juotavaa ja lappu, missä hotellin johtaja toivotti meidät tervetulleeksi. Kyllä silloin olisivat limsat maistuneet, mutta sen sijaan kurlasin vain vedellä suutani, ja lähdimme etsimään uimapaikkaa, jossa voisi vähän vilvoitella tässä läkähdyttävässä kuumuudessa.
20.6 olemme Rocklundahallenin kuumassa pukuhuoneessa, joka saa hien nousemaan pintaan verryttelemättäkin. INGEMAR JOHANSSON varoittaa minua italialaisen AMANTEN vaarallisesta oikeasta suorasta, jolla hän oli useaan otteeseen yllättänyt PREBEN RASMUSSENIN pari viikkoa aiemmin käydyssä ottelussa Kööpenhaminassa. Astuessani kehään tuntui kuin olisin taas joissakin kyläkilpailuissa, sillä valtavassa hallissa oli vain 1100 ihmistä katsomoiden ammottaessa tyhjyyttään. Helle ja keskikesä eivät houkutelleet ihmisiä istumaan sisälle tukahduttavan kuumaan halliin.
Seitsemäs perättäisvoittoni tuli tällä kertaa jälleen helposti, sillä italialainen GIUSEPPE AMANTE ei onnistunut voittamaan yhtäkään erää kuusieräisessä ottelussamme minun edes väsymättä. Ottelun jälkeen ILMO LOUNASHEIMO kirjoitti Uudessa Suomessa: "Piitulaisella syytä olla tässä vaiheessa tyytyväinen." Ilta-Sanomat otsikoi: "Vain tyrmäys puuttui Piitulaisen voitosta." Ja näin olikin taas parempi mieli edellisen kovan matsin jälkeen.
Ottelun jälkeisenä iltana tullessani jostakin aamuyöllä kello neljän aikaan takaisin hotelliin tapasin INGON, joka myös tuli jostakin, ja koska yö oli niin kovin lämmin ja aurinko noussut jo kirkkaana lähdimme kävelemään vielä kaupungille. Voitte varmaan kuvitella, miltä nuoresta kaverista tuntui kävellä raskaansarjan ex-mestarin kanssa jutellen tietysti nyrkkeilystä ja siitä illasta....INGO kertoi illan tuottaneen tappiota 20 000 Ruotsin kruunun verran, "mutta ei sillä ole väliä", sanoi INGO, "sillä mulla on ollut tosi hauska ilta". Samalla INGO kertoi, että seuraava otteluilta olisi 13.8.1967 Malmön stadionilla, jossa olisi urani ensimmäinet ulkoilmakilpailut. Aikaa siihen olisi pari kuukautta, joten ehtisin viettää kyllä pari viikkoa rantaelämääkin ja ruskettua kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti