Kuuma aalto läikähti sisälläni. Miten minun kävisi tälläisen kaverin kanssa? Enhän minä ole missään tapauksessa niin hyvä, että pärjäisin näin kokeneelle ja vahvalle ammattilaisboksarille. Ehkä parin vuoden kuluttua, mutta ei nyt...nyt...nyt...
Tietenkään en sanonut tätä silloin kenellekkään vaan päinvastoin heitin tapani mukaan huulta: " On se ikävää, että vanha äijä saa huomenna tälläiselta pojanklopilta turpiinsa". Helsingin Sanomien KYMÄLÄINENKIN ollessaan tekemässä reportaasia ottelustani kyseli, olenko hermostunut. Naureskelin vain: "Ehei, mutta kato tota faijaa. Se on vähän hermona, vaikka sen ei tarvitse muuta kuin antaa vettä väliajalla." Ja näin olikin, että faija kävi kuumana tiedon vastustajastani tullessa eikä suinkaan peitellyt sitä. Mutta lauantai-iltana soitti CARUSON manageri, ettei saannut suojatilleen ottelulisenssiä ulos liitosta, koska liitto on lauantaisin suljettu. Tunsin kyllä huojennusta, täytyy myöntää, sillä kuka nyt selkäänsä haluaisi...
KNUTSSON luopui nyt Italiasta ja otti yhteyttä Saksaan, ja sieltä löytyi mies nimeltään BOUALEM BELOUARD, Algeriassa syntyisin oleva ja jossakin vaiheessa Saksaan muuttanut erittäin kokenut ammattinyrkkeilijä, Euroopan listoillakin vieraillut, suomalaistenkin kanssa otellut, voittanut RISTO LUUKKOSEN ja nyrkkeillyt tasapelin JARKKI BERGLÖFIN kanssa, joten mikään olematon kaveri ei tämäkään olisi, mutta tunsin kuitenkin miehen olevan helpommin voitettavissa kuin Italian CARUSO.
Illalla kävin nukkumaan hyvin aikaisin, sillä huomenna olisi taas kova päivä. Kuinka kova, sen tietäisi vasta huomenna.
Sunnuntaiaamuna oli punnitus taas luksusravintola Erikslutissa ja olin onnistuneesti kilon ylipainoinen sovitusta 64 kilosta. Olin hiukan huolettomasti syönnyt hotelli Skandinavian herkkuja ja tässä oli tulos. Vastustajaani ei näkynyt vaa`alla, koska hän tulisi vasta iltapäivän koneella, joten tapaisin hänet ensi kerran vasta kehässä. Päivällä sattui hauska tapaus, kun FRANCESCO CARUSO managereineen ja avustajineen soitti Hampurista ja kertoi saaneensa lisenssinsä sittenkin ulos liitosta ja olevansa tulossa Malmöön. Nyt oli siis jo kaksi vastustajaa tulossa samalla koneella ja vielä edellisenä aamuna vastustajaa haettiin kuumeisesti. Koska KNUTSSON oli jo ehtinyt sopia BOUALEM BELOUARDIN tulosta sai FRANCESCO CARUSO seurueineen palata takaisin Italiaan.
Malmön stadion, verryttelen jo kehässä odottaen vastustajaani BOUALEM BELOUARDIN ilmestymistä. Jännitän, minkälainen kaveri sieltä tulisi. Hiki valuu puroina kasvoillani, niskassani ja kainaloissani perhosten kutittaessa vatsapohjaani. Voitanko tänään? Harjoittelinko sittenkään tarpeeksi?
Ilta on hämärtynyt. Äkkiä syntyy eloa noin 6000-päiseen yleisöjoukkoon, sillä vastustajani on tulossa kohti kehää mustavalkoinen silkkiviitta harteillaan. Kehään nousee pienikokoinen yllättävän pitkäkätinen BOUALEM BELOUARD, monen maailman huippumiehen kanssa nyrkkeilyt kaveri. Nyt olisi minun vuoroni voittaa tai hävitä. Seuraa esittely. Ottelijat keskelle, kättelemme tuijottaen toisiamme. Takaisin omaan kulmaan enään ajattelematta ja tajuamatta muuta kuin että kohta taistellaan - voitosta. Gongi soi. Ensimmäinen erä.
BOUALEM BELOUARD syöksyy kimppuuni kuin aikoisi syodä minut suihinsa. Koukkuja satelee joka puolelta ja vain vaivoin pääsen liikkumaan alta pois. Yritän saada itseeni eloa. Vasen, vasen...BELOUARD on taas kimpussa koukkuineen. Vastaan lyhyillä alakoukuilla...liikun...vasen,vasen, oikea...kaksi kolme kertaa peräkkäin, ja gongi soi. Ensimmäinen erä on ohi ja tasan. Väliajalla päätän yrittää lyödä vastustajani "ulos" toisessa erässä, sillä niin avonaiselta hän tuntui.
Toinen erä. Aloitan tiukasti lyöden useita vasempia suoriani vastustajan kasvoihin. Äkkiä lyön pitkän oikean suoran vasemman perään ja BELOUARD horjahtaa, Uusi oikea! Vastustajani takertuu kiinni ja roikkuu minussa. Kehätuomari erottaa meidät. Yritän lyödä molemmin käsin suoria, koukkuja, mutta BELOUARD väistää ja estää aikeeni sitomalla, roikkumalla kiinni. Erä päättyy minun saadessani sen selvästi nimiini.
Faija ryntää ylös kehäkulmaani: "Hyvä, Harri! Jatka samalla tavalla. Ota aloitteet ja keskity oikealla vastaan.
Gongi soi kolmannen erän alkamiseksi. Äskeisen erän perusteella odotan jo helppoa ottelua, mutta kuinka pahasti erehdynkään. BELOUARD ryntää päälle kuin pyörremyrsky. Kovia koukkuja osuu päähäni. Yritän suojautua. Joudun ahdisteltuna kehännurkkaan. Koukkuja vartaloon....päähän...vartaloon. BELOUARD lyö herkeämättä. Koetan vastata voimillani saadakseni pienen algerialaisen rauhoittumaan. Taistelen lyöden molemmin käsin. Oikeani osuu suoraan vastustajani nenään, josta purskahtaa verta. Gongi soi. Erä meni BELOUARDILLE.
Faija puhuu huolestuneena: "Koita nyt hyvänen aika sentään piristyä. Siehän oot kuin vanha ukko tuon rinnalla. Vasen, vasen ja oikea terävästi vastaan. Älä anna sen tulla lähelle koukkuineen vaan liiku...liiku...nyrkkeile.
Liikun ympäri kehää...vasen,vasen,vasen...liikun...vasen,vasen,oikea...kuuma...on niin pirun kuuma...suuta kuivaa...Hengästyn liikkuessani nopeasti ympäri kehää. En näköjään sittenkään ehtinyt tarpeeksi hyvään kuntoon kesän jäljiltä. BELOUARD hyökkää. Pamautan oikean suoran vastaan BELOUARDIN päähän. Hän horjahtaa pahoin lennähtäen kehäköysiä vasten, mutta en jaksa hyökätä perässä vaan katselen vastustajani horjahtelua ja toivon hänen lyyhistyvän itsestään kanveesille. Gongi kuitenkin soi lopettaen erän. Menen kulmaani huohottaen: "Anna vettä!" Faija antaa vettä. Kurlaan sillä kuivaa suutani ja syljen pois. Faija heiluttaa pyyhettä kasvojeni edessä ja sanoo: "Kuule nyt, poika, mitä sinä hosut. Keskity rauhallisesti oikeaan suoraan, kun se hyökkää. Sehän on avonainen kuin ladon ovi. Älä törmäile siellä kehässä niin kuin olisit siellä ensi kertaa." Gongi soi. Viides erä. Olisin kyllä vielä vähän aikaa istunut...
BELOUARD tulee taas päälle kuin pyörremyrsky. Iskuja osuu kasvoihini. Lyön vastaan, mutta algerialainen vain tulee päälle lyöden vartalooni pitkiä koukkuja, siirtyen lähelle, lyöden kasvoihini kyhyitä koukkuja, Olen selvästi altavastaajana. Saakeli, onhan taas matsi, ajattelen kesken iskujen vaihtoa... väsyttää, eikä BELOUARD tuntunut rauhoittuvan yhtään. Yritän roikkua välillä kiinni, että saisin vähän huilata, yritän suojautua, yritän väistellä. Gongi pelastaa minut väliajalle huilaamaan. Faija on jo kulmassa synkännäköisenä. "Hyvä Harri!" huutaa joku suomalainen yleisön joukosta. "Paska se on!" karjahtaa faija takaisin. Olen purskahtaa nauruun, sillä faija käy todella kuumana ja tekstiä tulee. Olen lättäjalka, kompura, holkkipolvi, puuhevonen ja vaikka mitä. Tietysti tarkoituksena oli suututtaa minua ja saada vauhtia niveliin.
"Harri, viimeinen erä. Nyrkkeile. Nyt täytyy lyödä tai sie häviät ottelun. Vasen,vasen, oikea...taistele...älä anna periksi...hurttihuumoria poika". Gongin raivoisa kalkatus ilmoittaa kuudennen eli viimeisen erän erän alkavan. Nousen ylös. Joo, ajattelen, oon varmaan ainoa elävä puuhevonen, jolla on hurttihuumori. Minä näytän, saakeli, tässä erässä...
BELOUARD hyökkää taas hurjasti, mutta lyön koko vartalon painoni takana oikean suorani suoraan päin rynnivän BELOUARDIN otsaan niin, että tömäys kuuluu ja algerialainen putoaa hetkeksi polvilleen. Isku ratkaisi kyllä ottelun, sillä BELOUARD ei ehtinyt enään koota itseään tuon lyönnin jälkeen, vaan ajoin häntä takaa koko viimeisen erän yrittäen vielä kerran osua kunnolla, mutta olin kai itsekin jo väsynyt eikä osumatarkkuus ollut enää parhaimmillaan. Voitin kuitenkin viimeisen erän täysin ylivoimaisesti ja samalla kahdeksas perättäisvoittoni oli takana, vaikkakin olin ollut tiukemmalla kuin kertaakaan aikaisemmin. Niin kuin taas odottaa saattoikin, lehdistöltä tuli vaihteeksi arvostelevaa kritiikkiä, joskin komeat otsikot kissankorkuisine kirjaimineen kertoivat kahdeksannesta perättäisvoitostani.
Aikaa mihinkään peruskunnon kohentamiseen ei jäännyt, sillä seuraava matsi sovittiin tapahtuvaksi 1.9.1967 ja se olisi jälleen Göteborgissa Göteborgin messuhallissa.
Seuraavana päivänä lensimme Malmösta kotiin ja matkalla tietenkin puhuimme matsista. Faija vähän arvosteli kesänviettoani, mutta se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti