MATKA EM-KILPAILUIHIN BRESLAUHUN Vuosi 1942 alkoikin nyrkkeilyn suhteen matkalla EM - sotamestaruuskilpailuihin Saksan Breslaun kaupunkiin, jossa olisi kilpailut 21-25.1.1942. Osaanottajia oli ilmoittautunut mukaan 96 nyrkkeilijää 11 eri valtiosta. Suomi halusi olla mukana, vaikka nyrkkeilijöidemme harjoitusmahdollisuudet olivat juuri heikoimmillaan. Matkaan lähtivät isäni lisäksi AATOS LUNDELL sekä matkanjohtajaksi "nyrkkeilymme isä" maisteri VICTOR SMEDS. Matkalle lähdettiin varhain 15.1 päivän aamuna Turun kautta laivalla Tukholmaan, sieltä junalla Ruotsin läpi Malmön kaupunkiin ja sieltä matka jatkui lentäen Berliiniin, josta autolla kuljetus Breslauhun. Ensimmäisellä kierroksella isäni voitti Unkarin VOJONOVICSIN, mutta matkakumppani AATOS LUNDELL hävisi lujaa iskevälle saksalaiselle KARL SCHMID;tille yhtä selvästi kuin 1941 maaottelussa Passaussa.
Seuraavassa ottelussaan isäni kohtasi saksalaisen HORST GARZIN, joka teki isäni etenemisen palkintopallille mahdottomaksi, voittaessaan ottelun. Joka tapauksessa ottelua pidettiin illan parhaana ja todettiin isäni kunnon pettäneen kolmannessa erässä. Annankin urheilupalstan artikkelin kertoa ottelusta; YRJÖ PIITULAINEN jäi sitten sijoitusmahdollisuuksien ulkopuolelle Breslaun EM-kisoissa. Hän hävisi saksalaiselle maaottelumiehelle GARZILLE pistein. Erikoiskirjeenvaihatajamme antamien tietojen mukaan oli tämä ottelu ollut eilisillan parhain. Vastakkain oli kaksi nyrkkeilijää, jotka teknillisesti ovat hyvää tasoa. Kaksi erää oli PIITULAINEN tasapäisesti otellut germanin kanssa, mutta kolmannessa oli meikäläisen kestävyys pettänyt. Ja tappio tuli. Monet arvelevat ehkä nyt, että turhaan täällä myrkkeilijöitä Breslauhun lähetettiin, mutta se ei ole viisaasti sanottu. Osoitimmehan maailmalle, että pieni kansamme kovan sodan aikanakin pystyy pitämään urheilua sikäli hengissä että saatamme lährttää urheilijoita vaativiin edustustehtäviinkin. Ennen nyrkkeilijöittemme lähtöä kirjoitimmekin näillä palstoilla ettei tällä kertaa ole niin tähdellistä, vaikka poikamme hieman köniinsä saavatkin lähtiessään Euroopan mestaritittelistä kamppailemaan. Pääasia oli, että oltiin mukana. PIITULAISEN tappiosta huolimatta ilahduttaa erikoisesti se seikka, että kevytsarjalaisemme pystyi esittämään hyvää nyrkkeilyä. Siitä hän on saanut asiantuntijoiden tunnustusta. Ei pidä paikkaansa myöskään sellainen väite, että PIITULAINEN olisi huonosti harjoitellut. Ken tuntee nyrkkeilyn ja siihen liittyvät seikat, käsittää että pelkkä saliharjoittelu ei miestä teräkuntoon johda. Kilpailuottelut ovat ne harjoitustilaisuudet, jotka antavat nyrkkeilijälle oikean voimainkeskitystaitoa, ottelusilmää ja ottelutottumusta. Näitä mahdollisuuksia ei PIITULAISELLE tarjottu riittävässä määrässä ennen lähtöä. Pahoillaan ei siis kenenkään ole oltava, eikä aiheettomasti syytettävä PIITULAISTA enempää kuin LUNDELLIAKAAN sekä nyrkkeilymme johtoa siitä, että tälle matkalle lähtivät. Molemmat ovat asevelvollisuusiässä, joten heillä on vielä paljon sanottavaa nyrkkeilykehässä. Ja kunhan ne "ryssän revohka" selväksi saadaan ja urheiluelämä jälleen normaaleille laduille, niin varmaa on, että suomalaisnyrkkeilijät etupäässä juuri PIITULAINEN ja LUNDELL, tulevat vielä meitä ilahduttamaan hyvillä ottelusaavutuksillaan. Lausutaaan pojat vain iloisesti tervetulleeksi jälleen kotimaahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti