VUODEN 1944 LOPPUMAININNAT YRJÖ PIITULAISESTA! Urheilupalstalla kirjoitettiin, YRJÖ PIITULAINEN on kotiutunut Ruotsin-matkaltaan. Pistäydyin hänen luonaan tervehdyskäynnillä, jolloin keskustellen nautittiin PIITULAISEN valmistamaa oikeaa kahvia maukkaitten keksien kanssa. Nekin tuliaisia Ruotsista. Olen erittäin tyytyväinen matkaani. Häviöstäni KREUGERILLE en ole pahoillani. Se oli luja ottelu. Käytin ottelussa poikkeavaa tyyliä. Yritin nimittäin tyrmäystä ja hilkulla olikin, etten siinä onnistunut, sillä toisessa erässä hän hoippui, mutta pysyi pystyssä rutiininsa avulla. Turhaa on tämän enempää ottelusta haastella. Minut tuomittiin hävinneeksi ja sillä hyvä. Terveellistähän on joskus saada tappiokin tililleen. Se lisää vain harjoitusintoa ja avaa silmiä huomaamaan, että oppia ikä kaikki. Olen 23-vuotias, joten minulla on vielä aikaa täydentämään "opintojani"! KREUGER lupasi minulle uusintaottelun, joskin hänen vaimonsa oli sitä vastaan, väittäen ottelun olleen liian kovan miehelleen. Kevätpuolella saan ehkä tilaisuuden otella hänen kanssaan Helsingissä, jolloin ottelullamme keräämme varoja karjalaisten lasten hyväksi. Mitä muuta Ruotsista kuuluu? Hyvää vain. On suorastaan ihmeellistä, että Euroopan keskellä on tällainen keidas. Ruotsalaisten avustustyö hädässä olevien kansojen hyväksi on verratonta. Henkilökohtaisesti olen ylitsevuotavan tyytyväinen matkaani, Sainhan ystävälillisiltä ihmisiltä lahjana kaiken muun hyvän lisäksi runsaasti arvokasta vaatetavaraa. Käsität, että tällaiset lahjat ovat korvaamattomia meille.
Kävit myös Norrköpingissä ja Eskilstunassa? Aivan. Etenkin Eskilstunassa oltiin meihin tyytyväisiä. ASK otteli siellä suurenmoisesti tunnettua AHLINIA vastaan. Ja että meihin oltiin tyytyväisiä kehän ulkopuollellakin, siitä saat ehkä paremman todistuksen, kun luet mitä paikkakunnan lehti Elskistuna Kuriren kirjoittaa. Sain leikkeen ja luin seuraavaa; Suomalaiset nyrkkeilijät ehtivät tulla Eskilstunassa erittäin suosituiksi. Ei ainoasttan kehässä vaan myös sen ulkopuolella. Ruotsia taisi ainoastaan kärpässarjalainen ASK, joka saikin toimia ahkerasti tulkkina. Vaikeinta hänelle oli tulkita avustaja LEHTEVÄN mielipiteet ruotsalaisista. Päättäjäisilta oli mieluisa. PIITULAINEN osoittautui todelliseksi seuraihmiseksi. Hän pitää yllä välitöntä hauskuutta. Hän osoittautui hyväksi laulajaksi, jonka kantava ja kaunis barytoni sai läsnäolijoilta suurta suosiota. Syvimmän vaikutksen kuulijoihin aiheutti Karjalaisten laulu, jonka kaikki suomalaiset yhdessä lauloivat. PIITULAINEN ei "siviilissä" vaikuta lainkaan sellaiselta, että hän olisi mestariluokan nyrkkeilijä. Kasvoissa ei ole minkäänlaisia jälkiä kovasta urheilustaan, eikä myöskään iloinen luoteensa kannellu, että hän kolmeen otteeseen on sodan kestäessä menettänyt kotinsa. SULO GUSTAFSSON oli rehti tyyppi. Ei olisi luullut, että tuo mies on kolme vuotts ollut rintamalla ja valmistautunut tähän kilpailumatkaan vain vajaan kuukauden päivät. ANTTILA oli iloinen, vaikka silmäkulmassa oli laastarilappu. Hän opetti illan kuluessa suomenkieltä västeråsilaiselle kumppanilleen. Hiljaisin oli LUNDELL, olematta silti kuoreensa sulkeutunut, kuten suomalaisten tapa on. Näin Eskilstunalainen lehti, joka todistaa, että pojat ovat edustustehtävänsä hoitaneet hyvin. Mitä toivomuksia matka antoi? Ensitilassa sen, että joukkueen johtajien täytyy olla kielitaitoisia, kuten avustajienkin, joita nyt matkalla oli mielestäni liikaa. Jos meillä ei olisi ollut ASKIA ja KURKEA mukana, niin mykkiä poikia oltaisiin oltu. Nautittiin vielä maukas kahvikupillinen ja niin sanoin hyvästit. Tämän haastattelun oli tehnyt yksi Suomen legendaarisimmista urheilutoimittajista, MONI SOINIO ja se mikä minusta on mukavaa, että minäkin ehdin myös tutustumaan MONIIN myöhemmin, niin MONINKIN kuva löytyy nettisivuiltani, hänen heristäessään nyrkkiä, kun BERTIL KNUTSSONIA ja minua kuvattiin nyrkkeilykatsomossa Helsingissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti