NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/10

TIUKKOJA OTTELUJA JA SKANDAALI TAPPIO! Vuosi 1941 alkoikin 19.1 Suomi-Ruotsi maaottelulla Helsingissä ja sen Messuhallissa. Isäni saa jälleen tilaisuuden kohdata Ruotsin loistavan HUGO ANDERSSONIN, jonka kanssa keskinäiset ottelut olivat kummallakin yksi voitto toisistaan. Etukäteis spekulaatioissa lehdissä käytiin tätä ottelua runsaasti läpi, missä kerrottiin PIITULAISEN hakevan hyvitystä Messuhallin kehässä ja HUGO ANDERSSON taas kertoi uskovansa jälleen voittavansa. Edellisen ottelunsa jälkeen ruotsalaistoimittajat kertoivat HUGO ANDERSSONIN sanoneen, ettei hän enää häviä YRJÖ PIITULAISELLE. Ja niinpä annankin tässä parin lehtiselostuksen kertoa miten tässä kohuottelussa kävi. PIITULAINEN kuin uudesti syntynyt! PIITULAINEN osoitti kamppaillussaan "Göteborgin pyörremyrskyä" HUGO ANDERSSONIA vastaan, että hän osaa neliössä hieman muutakin kuin väistellä iskuja ja naputella keveitä kissanlääpäisyjä. Nyt hän osoitti osaavansa otella! PIITULAINEN ei luovuttanut fyysisesti voimakkaammalle vastustajalleen aloitteitten tekoa, vaan ryhtyi reippaaseen iskujenvaihtoon, kun götanmaalainen syöksyi kohti. Tämä taktiikka taltutti huomattavasti ANDERSSONIN otteluhalua. Kolmannessa erässä PIITULAINEN olikin täydellisesti tilanteen herra. Toisessa otteluselostuksessa sanottiin, kaikki turha leikittely oli nyt kuin poispyyhitty. Hänen nyrkkeilynsä oli määrätietoista ja tarkkaa. Entinen nopeus oli jäljellä ja sen ansiosta PIITULAINEN jo kahdessa ensi erässä hankki selvän johdon, kolmannessa PIITULAINEN jälleen loisti mainiolla väistötekniikallaan ja ANDERSSON huitoi reikiä ilmaan. Kunhan PIITULAINEN saa tehoa iskuihinsa, on hän vaarallinen vaikkapa saksalaiselle Euroopan-mestarille NURNBERGILLE. Suomi voitti Ruotsin pistein 13-3 ja muita suomalaisia voittajia olivat OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, ÅKE GRANÖ ja OIVA PURHO. Maaottelun jälkeen käväisi isäni nyrkkeilemässä 20-21.1.1940 Turussa Turun urheiluliiton kilpailuissa voittaen ja saaden palkinnon kilpailujen parhaana nyrkkeilijänä.

Suomen nyrkkeilyliiton mestaruuskilpailut olivat Helsingissä 2-3.3.1941 jossa isäni otteli kaksi ottelua voittaen molemmat ylivoimaisesti ja näin hän voitti jälleen kilpailunsa. Sitten olikin edessä Suomen mestaruuskilpailut 20-21.3.1941 Helsingin Messuhallissa ja siellä olisi mukana myös TUL:n mestarinyrkkeilijät. Jos SNL:n omat mestaruuskilpailut olivat jääneet vaisuksi ja olivat olleet isälleni jo lähes läpihuuto-juttu, niin tulevissa Suomen mestaruuskilpailuista olisikin tulossa huomatavasti kovemmat sillä mukana tulisivat olemaan myös TUL:n nyrkkeilijät. Kisoja edeltävinä päivinä voittajaehdokkaita puntaroidessa oli YRJÖ PIITULAINEN melkeinpä luonollinen voittajaehdokas sarjassansa, jossa oli kuitenkin monta kovaa kilpakumppania kisailemassa mestaruudesta. Alku sujuikin suurella helppoudella ja koitti Suomen mestaruuskilpailujen loppuottelupäivä 21.3.1941 Helsingin Messuhallin sähköisessä kehässä ja vastassa jälleen isäni kova kiistakumppani AHTI LEHTINEN ja näin siinä sitten kävi, lehtiotsikoiden kirkuessa seuraavana päivänä, AHTI LEHTINEN - PIITULAINEN 2-1 TRAAGIKOOMILLINEN SKANDAALI ja otteluselostukset käsittelivät ottelua näin; Keskiviikkona oli kevyensarjan loppuottelun tuomio 2-1 AHTI LEHTISEN hyväksi järjetön! LEHTINEN nyrkkeili 1.erän erinomaisesti ja sai niukan johdon, mutta seuraavissa erissä PIITULAINEN hallitsi ottelua täydellisesti, vaikka LEHTINEN vielä 2.erässä yrittikin tiukasti. LEHTISEN iskut osuivat kuitenkin perin harvoin. Yksinomaan iskuosumissa PIITULAINEN johti koko ajan suhteessa 3-1, joten hänellä kummankin erän päättyessä oli 10 osumapisteen johto. Lisäksi hänen väistöillään noukki pisteitä, sillä sääntöjen mukaan positiivisesta väistöteosta annetaan 1/2 osumapistettä. Yksinomaan näillä väistöpisteillä PIITULAINEN olisi kyennyt tasoittamaan LEHTISEN iskuosumat. Siksi harvoin LEHTINEN, hyvistä yrityksistään huolimatta, sai iskunsa todella osumaan suojattomaan paikkaan. Toinen selostus kertoo; YRJÖ PIITULAINEN osoitti jälleen eilen, että hän nyrkkeilee sen mukaan millainen vastustaja on. Jos hänellä on hyvä mies vastassaan, niin silloin hän ei tyydy briljeeraamaan väistötekniikallaan vaan antautuu rohkeasti tiukkaan taisteluun. AHTI LEHTISELLÄ oli eilen elämänsä päivä! Hän nyrkkeili 1.erässä erinomaisesti aktiivisen tiukasti ja tarkasti. PIITULAINEN sai otella tosissaan ja vain nopeutensa avulla hän pitikin erän melkein tasoissa. Vielä toisessakin erässä LEHTINEN aluksi jatkoi tiukkaa työskentelyään, mutta nyt oli PIITULAINENKIN jo lämmennyt ja nopeilla yllätysiskuilla sekä vastaiskusarjoilla hän otti alusta alkaen johdon käsiinsä. Erän lopulla LEHTINEN alkoikin jo pehmetä niin, että tyyli särkyi ja hän ryhtyi hosumaan antaen siten PIITULAISELLE selvän johdon. 3.erässä LEHTISEN kestävyys petti jo melkoisesti ja erän lopulla hän vaikutti hieman sekapäiseltä, sillä hänen iskukykynsä loppui melkein täydellisesti. PIITULAISEN voitto oli selvä, mutta ei sentään kahden tuomarin mielestä ja niin merkittiin ensimmäinen koko Suomen mestaruuskilpailujen mestariluetteloon väärä nimi. Näitä vastaavia selostuksia ja valokuvia ottelusta oli paljon ja kuohunta melkoinen, joten päätän näiden tutkimisen tähän runoon, joka myös löytyi sieltä; "Kevytsarja Piitulaisen oli, Lehtinen nyt sai sen äänin kaksi - yksi. Ikävältä tuntui siksi, ettei paras mestariksi, tullut määrätyksi. Hyvät herrat, myönnättehän, että ympärillä kehän, jotain mekin näimme. Väärän tuomion suhteen, joista ansaitsette nuhteen, hämillemme jäämme"! Sarjavoittajat näissä historiallisissa SM-kisoissa  olivat  OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, LEO PELTONEN, AHTI LEHTINEN, OLLI KAARTINEN, AATOS LUNDELL, VEINI HEINO ja HANNES KOIVUNEN.