JÄLKIMAININGAT BRESLAUSTA! Sitten olikin kotimatkan aika ja jättää jäähyväiset Breslaulle. Kotiin tullessa antoi isäni haastattelun kokemuksestaan ensimmäisiin arvokisoihinsa ja matkastaan. Lehden otsikko kertoi; PIITULAINEN TULI HYMYILLEN BRESLAUSTA! Breslaun EM.kilpailuihin osaanottaneet suomalaiset nyrkkeilijät AATOS LUNDELL ja YRJÖ PIITULAINEN saapuivat toissapäivänä kotimaahansa. Tulomatka oli ollut vaivaloinen.Matka kotiin kesti näet viisi päivää. Breslaun kilpailuista ja erikoisesti ottelustaan saksalaista GRAZIA vastaan PIITULAINEN kertoi seuraavaa. Myönnän, että en ollut parhaimmassa kunnossani Breslaussa, sillä enhän kotona saannut harjoitella kuten tälläisiin kilpailuihin pitää tehdä. Ensiksikin valitan sitä seikkaa, ettei meillä harjoitushuoneistossa ole kanveesia. Epätasaisilla lattioilla pilaa jalkatyöskentelyn kokonaan. Toinen puutteellisuus nykyaikana on se, ettei ole monipuolisia harjoitustovereita. Kotona sain ennen lähtöä harjoitella pelkästään lyhytkätisten ja keveitten poikien kanssa. Breslaussa oli vastassa taas pitkäkätisiä miehiä. Mitäkö sanon sikäläisistä nyrkkeilynäkemyksistäni? Sikäläiset nyrkkeilijät eivät loistaneet erikoisesti tekniikallaan, mutta kovuus oli moitteeton. Samoin vauhti. Olen sitä mieltä, että jos suomalaiset edustusnyrkkeilijät saisivat harjoitella suurkilpailuja varten samalla tavalla kuin esimerkiksi Italian, Saksan tai Unkarin Breslaussa olevat nyrkkeilijät, niin en epäilisi lainkaan suomalaisten menestystä. Edellä mainitsemieni maiden edustajat olivat ennen kilpailuja kaikki vähintään kuukauden - kaksi kestäneellä valmennusleirillä. Eipä siis ihme, että miehet olivat kunnossa. Samoin heillä oli matkassa omat hierojansa ja muut valmentajat.
GRAZ, joka minut voitti, on hyvä vartaloinen ja fyysinen vankka poika, joka osasi ottelun kestäessä käyttää järkeään. Hän käytti ahkerasti työntöiskuja, niissä oli painoa, mutta ei tehoa. Lähiottelussa hän pelkästään taputteli. Mutta ei surra. Toivotaan, että ajat ennen pitkää sikäli paranevat, että saan otella vielä kotoisessa neliössä, johon häntä pyysin.Silloin otellaan toinen kerta ja katsotaan kuka on isäntä kehässä. Tämän yhteydessä tahdon kiittää opettajaani STEPA SUVIOTA, hänen lähettämästään sähkeestä. Se saapui juuri ennen ensimmäistä otteluani. Siinä luki; TIUKKAA SUOMALAISTA SISUA VOITOKSI! Se teki terää.
Erikoisen mieluisan vaikutuksen tekivät ns. asevelimaitten edustajat, niin Saksan, Italian kuin veljesmaamme Unkarin edustajat, he osoittivat meille suurta huomaavaisuutta ja ystävyyttä. Eläköön Suomi kuului monesti tervehdyksissä. Sota-aika tietenkin löi vissiin leimansa, mutta mitään suurempaa sadantuntua ei Saksassa havainnut.
Ruokaa oli ja muutenkin elämä normaalista. Tulomatkalla Berliinissä koimme hälytyksen, se kesti tunnin verran, mutta mitään "paketteja" ei kaupunkiin heitetty. Juhlavan muiston jättivät vietetyt päivät Breslaussa. Komeinta vastaanottotilaisuuksissa oli, joista erityisesti mainittakoon sikäläisen maaherran tarjoamat päivälliset, jossa oli mukana todella "suuria herroja" vaikka minkä verran, joten kyllä tässä on tullut eletyksi komeissa piireissä. Joullueemme johtaja ja nyrkkeilymme "isä" SMEDS piti tässä tilaisuudessa komean puheen, jossa hän mm. toi terveisensä tastelevasta Suomesta, joka yrittää kaikkensa bolshevismia vastaan. Hän muuten antoi eräille sikäläisille johtajille muistoksi "ryssäläisiä kokardeja", jotka osoittautuivat olevan erikoisen kiintoisia lahjoja. Näin YRJÖ PIITULAINEN, joka hymyili herttaiseen tapaansa ollen vahvasti sitä mieltä, että joskus taas valkenee sekin päivä, jolloin "kalavelat" maksetaan. Näin oli Saksan matka ja EM-kilpailut käyty ja uudet kilpailut ja koitokset edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti