NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/26

TOIMITTAJA SUOKKAAN VASTAUS! Sen jälkeen kun toimituksen Sherlock Holmesit erinnäisiä käsikirjoituksiaan vertaillessaan olivat yksimielisesti tulleet siihen tulokseen, että edellämainitun vastineen laatimisessa YRJÖ PIITULAISEN tuskin on tarvinnut tarttua kynään edes piirustaakseen sen alle nimikirjoituksensa - siinä määrin selvästi se osoittautuu erään nyrkkeilystäkin kirjoittavan "asiantuntijan" työksi - kysyimme J.SUOKKAALTA itseltään, mitä hänellä on vastineen johdosta sanottavaa. Eihän siitä paljoa kannata, arveli SUOKAS. Kun PIITULAINEN kehaisee 9. vuotisella nyrkkeilyn harrastuksellaan, voisin tietysti huomauttaa siihen jotakin omasta, jo yli 20 vuotta vanhasta nyrkkeilyharrastuksestani, mikä kai näkyy tähän ikään päässeestä 1 lk:n tuomarikortistanikin. Mutta itse asiaan mennäkseni on 14.1 julkaistussa kirjoituksessani puhuessani epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä sekä ylimielisyydestä ja diivamaisuudesta en sanallakaan siinä yhteydessä viitannut YRJÖ PIITULAISEEN. Kun hän nyt kumminkin on omaksunut kaksi viimeksi mainittua ominaisuutta itselleen ja vieläpä käsittää ne kuuluviksi nyrkkeilynsä "moraalisiin temppuihin", voin vain sanoa, että meillä on ilmeisesti aivan erillainen käsitys siitä, mikä on nyrkkeilyn hengen mukaista. - Mitä taas tulee mainitsemiini PIITULAISEN käyttämiin "niiauksiin", niin niitä on pidettävä selvästi sääntöjen vastaisina, sillä säännöt kieltävät vastustajan vyötärön alapuolelle kumartumisen. Minua ei kiinnosta, missä hän on nämä sääntöihin huonosti sopivat temput oppinut, mutta kehua niillä ei missään tapauksessa kannata. PIITULAISEN nimissä tänne toimtettu vastine - sikäli kuin se nyt on hänen aloitteestaan syntynyt - on siis mielestäni jokseenkin aiheeton.

SANASODAN ANALYSOINTIA.
Sanasotaa ovat keskenään käynneet "sosialidemokraatin" nyrkkeilyasioitten toimittaja SUOKAS ja tunnettu mestarinyrkkeilijämme YRJÖ PIITULAINEN. Edellinen on hiljakseen moittinut PIITULAISEN mamman poikaa epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä ja diivamaisuudesta, eikä yleensä ole hyväksynyt PIITULAISEN kehätyöskentelyä. Mielipiteitä saa vapaasti julkituoda tässä maassa. Ainakin urheilurintamalla. Tunnen molemmat "viskaalit". Lupsakkaita miehiä kumpikin, mutta en voi käsittää mistä johtuu heidän keskeinen antipatiansa. Olen jo aikaisemmin tällä palstalla julkituonnut mielipiteenäni väitteen, ettei avointa poikaluonnetta omaavaa PIITULAISTA pidä aivan painaa jään alle hänen nyrkkeilysuorituksensa vuoksi. Jokaisellahan meillä on tapamme, hyvät ja huonot puolemme, ja jos nyt PIITULAINEN silloin tällöin nyrkkeilyneliössä vallattomilta tuntuvia erikoistemppujaan suorittaa, niin ei pidä leimata diiva- ja epäurheilijamaiseksi. Jokainen kukahtelee tavallaan, mutta epäilen tuskinpa kukaan voi moittia PIITULAISTA hyvästä urheilusaavutuksesta. Hänhän on, urheilullisesti ajatellen, ollut nykyhetken nyrkkeilymme yksi edustavimmista kyvyistä ja voitollisesti tehtävänsä suorittanut. PIITULAISEN suorituksiin ei todella diivat pysty, sillä onhan hän saavuttanut yhdeksänvuotisella nyrkkeilyurallaan moneen otteeseen Suomen Mestaruuden ja voittanut myös kaikki maaottelukamppailut, jossa on mukana ollut. Sellaista saavutusta on kutsuttava hyväksi urheilulliseksi tulokseksi. Esittää käytännössä valmista työtä on aivan toinen asia, kuin olla teoreettisesti kokenut. Tältä kohdalta asiaa ajatellen on molemmilla riitapuolilla oikeutensa, mutta sittenkin olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa on käytäntö asetettava etutilalle. Kokemus näet kypsyttää ihmistä enemmän kuin teoreettinen tietopohja. Myönnän, että PIITULAINEN joskus menee ehkä liiallisuuksiin kehäesityksessään, jos muistamme hänen kaikki "temppunsa" neliössä, mutta ei siitä sittenkään voitollista tehoa ole puuttunut. Ja sitä katselee mielellään, joskin aikamiestä joskus hymyilyttääkin. PIITULAINEN on kerta kaikkiaan nyrkkeilyyn innostunut, se on hänen puoli elämäänsä, mutta hän on myös henkisesti kehittynyt, rikasmielikuvituksellinen ja suorituksissaan taidokas. Ettei hän ole raakuuteen asti menevä tyrmäysmestari, ruutinen iskijä, on käsittääkseni hänelle ja nyrkkeilyurheilullekin enemmän eduksi kuin vahingoksi. Ystävä SUOKKAAN sanonnasta huomaa myös, "noin rivien välistä", että hän luulee minun apuni olevan mukana PIITULAISEN vastinekirjoituksessa. Tähän sanon - ettei totuus unhoittuisi - että otan 50-vuotiaat nyrkkini pois pyykistä ja pesen kuin Herra Pilatus-vainaa käteni. Olen näet PIITULAISEN kirjallisiin tuotteisiin nähden syytön!