Oli hyvä tulla taas kotiin, jossa Ilta-Sanomien mainosjulisteet kertoivat: "Piitulaisen vastustaja kesti vain neljä erää". Saksan ammattinyrkkeilyliittokin antoi sakon anteeksi ja "kiitti hyvästä nyrkkeilyesityksestä, josta ei todellakaan voi sakottaa". Allekirjoitin myös uuden ottelusopimuksen ottelusta 6.12.1969 Kielissä, jossa kohtaisin uuden Belgian mestarin VANTORREN. Entisenhän olin tyrmännyt tämän vuoden huhtikuussa Tampereella.
Vastustaja kuitenkin vaihtui Hollannissa asuvaan tummapintaiseen ETTI DEFARESIIN. Lehdet kertoivat että minua odotti 18. ammattilaisvoittoni, sillä JARKKI BERGLÖFILLE ja OSKU KANERVALLE hävinnyt ETTI DEFARESISTA ei olisi minulle vastusta.
Lensimme jälleen 5.12. faijan kanssa Hampuriin, missä auto oli meitä vastassa lentokentällä valmiina kuljettamaan meidät Kieliin.
Saimme matkaseuraksi pari ranskalaista boksaria avustajineen, joiden kanssa faija tunnin matkan ajan puhui ranskaa, jota minä kuuntelin huvittuneena, sillä tietääkseni ranska ei kuulunut faijan kielivarastoon ja niinpä Kieliin tullessamme faija lausahtikin minulle: "Mitähän hyökin on koko matkan puhuneet." Mutta näinhän tämä matka oli taas sujunut mukavasti ja majottauduimme miellyttävään hotelliin kaupungin keskustassa.
6.12. punnituksessa ETTI DEFARES näytti isolta ja vahvalta.
Tapasin myös erään aikaisemman vastustajani, joka asui Saksassa. Hän oli algerialainen BOUALEM BELOUARD. Iltapäivä meni hotellissa lepäillen ilman suurempaa jännitystä, sillä kyllä minäkin uskoin selviäväni mustaihoisesta ETTI DEFARESISTA helposti.
Illalla neljännen erän jälkeen tullessani erätauolle rinnukset yltä päältä veressä tunsin suorastaan epätoivoa, koska en saannut nyrkkeilyfiilingistä kiinni ja olin tosi vaikeuksissa helpoksi vastustajaksi povatun DEFARESIN kanssa, joka mahtavilla svingeillä yritti irrottaa pääni.
Faija oli synkkänä: "Vai taiteilija...Pyh...Sinähän olet kuin Ilta-Sanomien jakaja...Kyllä hävettää...Ja tuollaisesta ne sitten kirjoittaakin...Mie olisin lyönnyt tuollaisen vastustajan pissalle mennessäni....Nyt, Harri, terästäydy...lyöntejä...lyöntejä...muuten tulee tappio...taistele nyt, poika...kotona odotetaan voittoa." Onneksi gongi soi viidennen erän alkamiseksi ja pääsin hiljaisemman miehen käsiteltäväksi. Tämä oli sellainen ottelu, joka piti raataa ja tapella verissäpäin voitto kotiin. Kahdeksannen erän loputtua olin pystynyt kääntämään tämän vaikean ottelun edukseni DEFARESIN roikkuessa, puskiessa ja sitoessa raskaasti läpi ottelun.
Saavutin 18. voittoni työläästi ja tunsin tänään olleeni huono, eikä faijakaan vaikuttanut tyytyväiseltä, vaikka sanoikin, että tulihan tehtyä ja voitto tuli kotiin. Pukuhuoneessa katsoessani peilistä minkähän näköinen olisin, todella yllätyin. Alahampaani olivat tulleet pahasti huulen alapuolelta lävitse niin, että kielenpää sieltä kurkisteli ja kasvot olivat täynnä nirhamia.En ollut yhtään niin kaunis kuin muistin olevani, mutta saattoihan olla, että muistikin huononee tässä hommassa. Joku saksalainen toi kuitenkin valtavan pullon samppanjaa, jonka päätin viedä tuliaisiksi kotiin, mutta se jäi haaveeksi, sillä lentokoneessa, kassissa se oli poksahtanut auki, ja näin tuotiin tuliaisiksi vain veriset samppanjassa liotetut nyrkkeilyvaatteet...Niin ja minut, mikä ei kylläkään tyrmistyneistä ilmeistä päätellen ilahduttanut, kun marssin tullista läpi appelsiinin kokoiseksi turvonneen verestävän huuleni kanssa. "Eiköhän olisi parempi jättää se Göteborgin ottelu 31.12. väliin", sanoi ANITA faijalle. "Hoida sie vaan tyttö ne lauluhommat ja jätä nää nyrkkeilyhommat meille miehille", tokaisi faija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti