Seuraava nyrkki-ilta, jonka ELIS ASK ja JORMA WENESKOSKI olivat päättäneet järjestää, olisi Tampereella 20.4.1969 Tampereen jäähallissa. Nyt oli kuitenkin tosi hilpeätä se, ettei minua haluttu mukaan ollenkaan siihen iltaan, vaikka kovalla kohulla ja päätöksillä oli minulle määrätty rangaistuksena että minun pitää otella Suomessa ennen kuin saan taas nyrkkeillä ulkomailla ja sillä verukkeella kielletty ottelemasta Malmössä 16.3. Pari viikkoa ennen Tampereen iltaa otin yhteyttä JORMA WENESKOSKEEN ja kerroin lähettäväni pankkitilini numeron, jonne voi maksaa ottelupalkkion, ja sittenhän me ollaan taas sujut ja olen taas vapaa nyrkkeilemään missä haluan, sillä Tampereen illan jälkeenhän minä olen täyttänyt sopimuksesta oman osani.
Ei mennyt kahta päivää kauempaa, kun WENESKOSKI otti yhteyttä ja sanoi, että ottelu Tampereella 20.4. on OK. Vain vastustaja olisi sovittava. Pari päivää myöhemmin WENESKOSKI ehdotti Belgian mestaria PIERRE TIRLOA, jonka muistin heti ottelusta OSKU KANERVAA vastaan Helsingissä, missä OSKU voitti TIRLON muistaakseni keskeytyksellä 5. erässä. "Joo, se sopii mainiosti. Ei tartte ottaa niin tosissaan", heitin huulta huumori mielessä ja tunsin tyytyväisyyttä. Kohta olisin vapaa sopimuksista WENESKOSKEN kanssa.
Tästä illasta ja parin viikon viimeistelyharjoituksista tuli sikäli erikoinen tapaus, että valmentajani, managerini, avustajani ja isäni sattuivat olemaan vähän "matkoilla" (kaikki yksi ja sama henkilö). Niin jouduin hoitelemaan nämä hommat tällä kertaa yksin ja Tampereelle lähtivät mukaani hyvä ystäväni ESA LEHTOSAARI ja toinen hyvä ystäväni ANITA HIRVONEN. Majottauduimme Hotelli Victoriaan sen vuoksi, että sen nimi tuntui enteelliseltä.
En ollut vielä oikein päättänyt, kumpi tulisi kehäkulmaan avustamaan vai tulisivatko molemmat. Joka tapauksessa otimme pari päivää rennosti kävellen kaupungilla kolmisin avustajien syödessä hyvin, minun katsellessa, sillä minulla oli paino taas vähän tiukalla. Sisimmässäni tietenkin oli vähän halju olo, kun en ollut kuullut faijasta mitään, ja tämä olisi ensi kerta ammattilaisena, kun faija ei olisi mukana. Sovimme lopulta ESAN ja ANITAN kanssa että ANITA jäisi hotelliin venttaaman eikä aiheuttaisi turhaa hälyä tulemalla mukaan kilpailuihin, sillä vielä toistaiseksi olimme pystyneet pitämään seurustelumme jotakuinkin salassa. Niinpä lähdimme ESAN kanssa 20.4. Jäähalliin katsomaan selviytyisinkö Belgian mestarista PIERRE TIRLOSTA, joka oli yli 50 ammattilaisottelua suorittanut, kokenut ammattinyrkkeilijä, vaikkei niin huippumies ollutkaan.
Tullessamme pukuhuoneeseen oli siellä minua odottamassa sähke: "Aloita vasemalla niin kuin ennenkin - Älä kiirehdi liikaa - Onnea ottelullesi. Isä." Tunsin, kuinka omituinen tunne kuristi vatsaani ja kuinka silmänurkkani kostuivat, vaikka yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Monet asiat risteilivät päässäni.... Minä näytän, faija. Minä klaaraan...Sinä olet aina sanonut, että nyrkkeilijän täytyy olla niin kova, että vaikka mitä tapahtuisi, se ei saa vaikuttaa otteluun... Jälleen kerran nauraen ja huulta heittäen peitin surun kyyneleeni, peitin epävarmuuteni ja sydämeni tuskaisen olotilan...Yritetään...en anna periksi...tänään on voitettava....haluan olla nyrkkeilijä...Sisäiset ristiriidat valloivat nauravassa ulkokuoressani valmistautuessani otteluuni pukuhuoneessa, joka oli täynnä tuttuja ja vähemmän tuttuja ihmisiä, heidän tietämättä mitään tuskastani ja epävarmuudestani.
Sovimme pukuhuoneessa, että ELIS ASK tulee kehäkulmaani ESA LEHTOSAAREN lisäksi. On aika lähteä kehään...Verryttelen katsomoiden lomitse kohti kirkkaasti valaistua koroketta, jossa kiristetyin köysin odottava kehä sijaitsee. Minulla on illan ensimmäinen ottelu. Ajatukset ovat keskittyneet vain yhteen ainoaan asiaan...nyrkkeilyotteluun...valmiina vastaamaan vaikka kuinka kovaan taisteluun...Hiki noruu tutusti pitkin niskaani.Tuttu tunne aistien terävöitymisestä vastaanottamaan lyöntejä...väistämään...lyömään takaisin...Näen vain kehän...En huomaa katsomossa olevia tuttuja, joiden ohi kuljen verrytellen ja lyöden kevyitä lyöntejä ilmaan...Nousen rappuja kehään...Nostan kädet ylös tervehtien yleisöä...Seuraa esittely....PIERRE TIRLO, Belgia...
Ensimmäisen ammattilaisvastustajani nimi oli myös PIERRE, käy mielessäni...Gongi soi...Aloitan heti...vasen..vasen..vasen...liikun..vasen...vasen.. TIRLO vastaa vasemmalla koukulla suoraan korvaani...Vasen, oikea...TIRLON vasen koukku taas poskessani...Vasen...vasen....Taas vasen koukku läjähtää poskeeni....Lyön jälleen vasemman suorani ja jatkan oikeallani koko vartalon paino takana ja isku tömähtää suoraan PIERRE TIRLON leuan kärkeen. TIRLO lyyhistyy vatsalleen kanveesille...Yrittää pystyyn ja kaatuu selälleen...Ottelu on ohi...
Olen tyrmännyt belgialaisen, kun ottelua on kulunut kaksi minuuttia. 16. perättäinen ammattilaisvoittoni oli ratkennut. ELIS tuli pukuhuoneeseen avustamaan minua ja sanoi: "Olisithan sä voinnut ottaa sen kanssa kauemminkin." "Niin olisin, mutta kun se ei enää ottanut", vastasin. Kyllä se on voittajana niin helppo sanailla.
Seuraavan päivän lehdissä oli kuvasatoa ja otsikoita, mm. "Piitulainen yhä tappiotta - tyrmäsi", "Piitulaisen kova oikea pudotti Tirlon 1. erässä", "Harrin alku lyhyt ja ytimekäs", "Harri kehässä vain kaksi minuuttia", "Tirlo ei ollut löytää nurkkaansa kanveesilta". Ilta-Sanomissa oli upea kuvasarja äidistäni, joka istui ensimmäisellä rivillä, ja otsikko kertoi: "Nyt Harri, tyrmää - ja tyrmäsihän Harri".
Kaikki meni hienosti. Olin taas vapaa nyrkkeilemään muuallakin ja kun vielä lehdestä luin että The RING -lehti oli nostanut minut Euroopan mestarin kahdeksanneksi haastajaksi, saatoin todeta urani jatkuneen taas askeleen eteenpäin. Mutta silti olisi matkaa siihen, missä oli esimerkiksi OLLI MÄKI, joka sillä samalla listalla komeili Euroopan mestarin 3. haastajana, hurjan pitkä matka, mutta yritys nyt ainakin oli sinne ylöspäin. Ja tämän jälkeen alkoivatkin aikakausilehtien juorumyllyt paljastaa H.Piitulaisen ja A.Hirvosen yhdessäoloa, ja voi niitä tekstejä, mitä kaikkea taas kirjoitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti