Näin saavutin 13. voittoni peräjälkeen ja otin todellisen harppauksen kohti Euroopan kymmenen parhaan listaa. Nyt olivat kaikki todella tyytyväisiä ja minulle itselleni se merkitsi taas palaamista urheilijaksi - nyrkkeilijäksi. Paluu kymmenen kuukauden tauon jälkeen onnistui hienosti ja lehdistö vuodatti ylistystä loistavine otsikoineen ja otteluselostuksineen. Ruotsalaislehdet: "Harri Piitulainen marssi kohti EM-titteliä", "Harri Piitulainen löi Euroopan seitsemännen", "Harri Piitulainen voitti jokaisen erän". Kirjoitettiin minun säilyttäneen pettämättömän eleganssini ja osoittaneen nyrkkeilylläni olevani matkalla kohti korkeinta huippua.
Suomalaislehdetkin otsikoivat: "Harri Hurmasi Göteborgin matkalla Euroopan kärkeen", "Harri Piitulainen kukisti Furchtin", "Piitulaiselle arvokas voitto Göteborgissa".
Ottelun jälkeisenä iltana istuimme BERTIL KNUTSSON, faija ja minä iltaa yhdessä ja BERTIL ehdotti ottelulistaa, jonka jälkeen hän olisi valmis järjestämään minulle Ruotsissa Euroopan mestaruusottelun. Listalla olisin otellut ensimmäiseksi joulukuun 5. päivänä ex-Ranskan mestaria ja Euroopan mestaruudesta otellutta LEON ZADOURIANIA vastaa, sen jälkeen Italian mestaria ja Euroopan listan viidettä BRUNO MELISSANOA vastaan, sitten Ranskan mestaria AISSA HASSASIA vastaan ja viimeisenä ex-Euroopan mestaria CONNY RUDHOFIA vastaan.
Näistä otteluista oli KNUTSSON jo kuulemma alustavasti sopinut, vain päivämäärät puuttuivat. Mentiin taas tosi kovaa näin yhtäkkiä ja päätin yrittää pysyä leikissä mukana, joten ensimmäiseksi olisi toimitettava "eläkkeelle" LEON ZADOURIAN 5. päivänä joulukuuta.
Tämän Göteborgin ottelun jälkeen alkoi taas melkoinen ruletti, eikä minulla ollut aavistustakaan mihin pallo taas pysähtyisi - voittoko vai tappio?
Ilta-Sanomat ja Helsingin Kaupungin nykyinen pr-päälikkö PERTTI "Pemu" MUSTONEN, joka oli jo aikaisemmin kirjoittanut minusta Ilta-Sanomiin, alkoi nyt toden teolla tehdä juttuja. Lehdessä ilmestyi sivunkokoinen juttu otsikolla: "Ruotsalaispromoottorit leipovat Piitulaisesta Euroopan mestaria, kivikova otteluohjelma edessä".
Taas alkoi sähinä tällä puolella Pohjanlahtea ja mielipiteitä oli jos jonkinlaisia, mutta yritin olla välittämättä niistä sen kummemmin ja harjoittelin ahkerasti. Oli vain yksi paha juttu - minun käteni olivat hajalla, varsinkin oikeani oli tulehtunut enkä pystynyt lyömään sillä. Näin illat menivät taas kättä kuumassa vesiämpärissä hautoen harjoitusten jälkeen. Huolimatta tästä harjoittelin näihin aikoihin kovempaa kuin koskaan eikä ajatuksissani ollut muuta kuin nyrkkeily ja jossain kaukana häilyi salainen toive: ehkä vielä sittenkin ottelen joskus siitä Euroopan mestaruudesta, mistä kaikki kohkaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti