ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 30.3.2010

Hups, kuinka aika rientää. Mun on pitänyt tasaisin välein ainakin kerran viikossa kirjoittaa tunnelmia ja tapahtumia ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsottuna, mutta eihän tässä ehdi, heh, heh. On kaikenlaista pientä säpinää, pieniä matka "trippejä" ja ennenkaikkea treenit aamupäivisin, jotka sitten rentouttavat mut lepäilemään, kuuntelemaan ELVISTÄ ja nauttimaan päiväää, niin että jää kynäkin ottamatta ja teksti vääntämättä. No nyt kuitenkin tänään kun maaliskuu alkaa olla eletty ja kun huomenna on kuukauden viimeinen päivä koitin aktivoida itseni tämän "nettikynän" äärelle. Kuukausi on ollut IHANA. On ollut auringonpaistetta joka on tuonnut toivoa myös siitä että lämpöasteet nousisivat plussan puolelle ilman että tarvitsisin PLUSSA-korttia. Lumet sulavat pois, terassit aukeavat, ensimmäiset kahvit tulevat juotavaksi cafe MERENNEIDON aurinkoterassilla ja tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani. Kuuntelen BEATLES sävelmiä ja tunnen tämän elämän LOISTAVUUDEN, AINUTLAATUISUUDEN ja sen pienen YKSINKERTAISUUDEN mikä saa minut tuntemaan ONNELLISUUTTA! Saa tuntemaan että on syntynyt hyvään elämään! Nyt tämän maaliskuun aikana tuli taas 15 BOXINGTREENIÄ tehdyksi. Siis ihan liian vähän, jos olisi vielä otteluja edessä, mutta kun ei ole, niin ihan OK. Tulipa kerran tehtyä 18 eränkin kunnon treeni, joka antoi tietysti pienen merkin siitä että se kunto voi sittenkin vielä nousta tässäkin iässä. En ole siitä varma, mutta koitan vielä selvittää sitä vaikka tämän tulevan huhtikuun aikana. Toisaalta tunnen että áinakin joka toinen päivä pitäisi tehdä kävelylenkki näitä Espoon että myös stadin rantoja voidakseni tarkkailla ja tuntea keävään tulon, luonnon muuttumisen, nähdä sen valkoisen, mitä se nyt olikaan, ai niin lumen poistumisen elämöstäni ja sen tilalle tulevan vihreyden, auringonpaisteen, kimaltelevan meren! Asia jota en myöskään voi missata. Joudun siis tasapainoilemaan molempien asioiden välillä saadakseni molemmat. On tulossa selvästi kiire ja haastava kuukausi. Lähden nyt siis ottamaan huhtikuuta vastaan keväisen mielen ja ilon täyttäessä mieleni. On kuin uusi suuri seikkailu olisi edessäni! AH, kuinka jännittävää, kiehtovaa, lumoavaa.......kevätmieli....Tipitii, tipitii, tipitii.....kevät on, huoleton....tipitii, tipitii.....

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 8.3.2010

Olipas eilen taas keväinen päivä kun kävelin aurinkoisen stadin läpi Aleksi 13:ta kahville ja katselemaan paikan ikkunapöydästä stdilaista vilinää ihisten kävellessä Aleksilla. Ihmisiä oli todella runsaasti liikkeellä. Kahvilat olivat täynnä ja uskomatonta kuinka paljon turistejakin tähän vuodenaikaan oli liikkeellä stadin ydinkeskustassa! Tämä sai kyllä ajatukset todella kevään odotukseen. Vielä ei ole kyllä kovin lämmin. Kylmä viima tuntuu vielä kasvoissa eikä ilman käsineitä kauan ulkona kävellä. Mutta 2-3 viikkoa, sitten se taitaa olla jo mahdollista. Eilen aamulla kävin Tuulimäessä treenaamassa jo perinteellisen 12 eräiseni. Launataina olin Jämsässä Jämsän nyrkkeilyn puuhamiehen, toimittajan, ystävän, edesmenneen VEKA SILLANTAKAN muistoksi järjestetyissä muistokilpailuissa jonne minut kutsui sympaattinen ja energinen RENE JÄRVINEN, yksi nyrekkeilymme puuhamiehistä. Tapasin siellä joukon oman ikäluokkani nyrkkeilykavereita, maajoukkuekavereitani, niinkuin esimerkiksi Valkeakosken Hakan ja aikoinaan TVS:ssää edustaneen JOUKO "Jokke" LINDBERGIN, Jyväskylän "Muurinsäekijän" YKÄ SIKIÖN. OLLLI MÄKI Ex-Euroopanmestari, mun hyvin suuresti arvostamani ja sparrikaverini oli vaimonsa RAIJAN kanssa paikalla. On aina suuri nautinto tavata OLLI MÄKI. Paikalla oli mm. PEKKA RUOKOLA Ex-raskaansarjan mestarimme Tampereelta. Ex-promootori, valmentaja ja nyrkkeilijä AARNO "AAPELI" LUOMA Jyväskylästä, TARE UUSIVIRRAN kaveri ja valmnentaja TAREN ammattilaiskautena, SIKIÖN YKÄHÄN oli sitä TAREN amatöörikautena. Pahassa auto-onnettomuudessa ollut JUKKA TERIÖ oli myös katsomassa kilpailija. AAPELI LUOMAN kanssa sovittiin vierailusta "PULLA TAIVAASEEN" eili cafe SUCCESIIN syömään jättisuuret korvapuustit hänen tulleswsaan seuraavan kerran Stadiin, ehkä jo nyt tässä kuussa olevaan ammattinyrkkeilyiltaan? AAPELI haluaisi kokea sen kuinka vaipuu transsiin ja kuinka sielu siirtyy PULLATAIVAASEEN ja kuinka kaikki tuntuu niin hyvältä ja pehmeältä! Tapasin myös poismenneen AKI SIRKESALON isän ja hän oli kuullut että AKI oli aikoinaan käynnyt treenaamassa BOXING CENTERISSÄ! AKIN isä oli VEKA SILLANTAKAN hyvä ystävä, joka muisteli myös ystäväänsä nyrkkeilykehässä liikuttuneena. Mulle VEKA SIILLANTAKA joka oli myös STEN SUVION ja isäni hyvä ystävä tuttu jo polvenkorkuisesta pojasta saakka, mutta myös nyrkkeilyaikoinani teimme esimerkiksi yhden unohtumattoman nyrkkeilymatkan BERLIINIIN "Spandaun lehmusten alle" NYEKKEILYTURNAUKSEEN, joka oli loistava ja hieno matka VEKAN järjestämänä. Mukana oli lisäkseni Tampereen LAURI KÄHÖNEN ja stadin HeNyn RAIMO OIKARI. Ja se "Spandaun lehmusten alla" onkin sitten jo toinen juttu, mutta liittyi kyllä matkaan, extrana. Oli upeata nähdä niin monia nyrkkeilykavereita aikojen takaa paikalla ja oli hieno tunelman muistella VEKAA siellä hänen "koti kehäsään". Tapasin siellä myös VEKAN tyttären ja hän kertoi kyllä usein kuulleensa meidän tapaamsistamme hänen isänsä kanssa. On vain surullista kuinka paljon hyviä ihmisiä, ystäviä on jo pois lähetnyt näistä maan päällisistä kehistä. Mutta tämä on sitä elämänkulkua. Minä kun olen kuitenkin vielä täällä ELÄMÄN KEHÄSSÄ aion jatkka treenaamistani Tuulimäen kehässä edelleen ainakin jokatoinen päivä ja nyt kun kevät alkaa tekemään tuloaan on pakko mysö alkaa tekenään niitä kävelylenkkejä pitkin Espoon ja stadin merenrantoja, alkaa seuraamaan luonnon muuttumista kevääksi, siitä kesäksi. Se on upeimpia asioita mitä tiedän, kevään tulo, kävelylenkit pitkin merenrantoja, kuunellen musiikkia, rock and rollia, rakkauslauluja, ELVISTÄ, BEATLESIA, kitarabändejä, JULIO IGLESIASTA, latinomusiikkia yleensä, BADDINGIÄ, IRWINIÄ, TAPANI KANSSA ja DANNYÄ ja ties vielä vaikka mitä ja ketä....Joudun siis hiukan tinkimään nyt siitä 5-6 kertaa viikossa boxingtreenaamisestani ja ottamaan siitä pari päivää kävelylenkkeihin, kevään tarkkailuun, kahvitteluihin cafe URSULASSA ja KARUSELLISSA....AH, KUINKA IHANAA.....kevät on tulossa.....aurinkoa....rakkautta....ystävyyttä...elämää ja edelleen siinä mukana....VOIN TUNTEA VAIN ONNELLISUUTTA ja KIITOLLISUUTTA!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.3.2010

Jee, maaliskuu ja huomattava askel kohti kevättä. Niin tiedän ettei se meistä kenestäkään tänään siltä tunnu, kun tuota luntakin on taas satanut, mutta mulla on jonkinlainen pieni maistiainen siitä kun olin perheeni tyttöjen kanssa LISSABONISSA muutaman päivän kaupunkilomalla (hiihtolomalla) ja tutustuimme historialliseen LISSABONIIN suurella uteliaisuudella. Lentokentältä ajaessamme taxilla hotelliin saapuessamme, kertoi taxikuljettaja että seuraavana päivänä on futismatsi UEFA CUP ottelu SPORTING vastaan EVERTON! Tunsin heti että sinne! Tyttöjä en saannut houkuteltua mukaan. Olivat kai jo pelästyneet monisatapäisen englantilaisten EVERTON fanijoukon innostusta kaupunkikuvassa jo seuraavana päivänä sinivalkoisine EVERTON paitoinen ja kaulahuiveineen. No minä kuitenkin sain tilaisuuteni ja menin upealle ESTADIO JOSE ALVALADE keltavihreälle jalkapallostadionille. Matsi oli kotijoukkueen hallintaa ja toisen puoliajan lopussa 3-0 maali hiljensi kyllä melkoisesti valtavasti omiaan kannustanutta EVERTONIN kannattajajoukkoa. LISSABON patsaineen ja aukioineen, vanhoine taloineen ja linnoineen oli uskomattoman viehättävä. Käytiin yhtenä iltana FADO illassa. Taitavat musiikot soittivat kitaroita ja hienot bartistit lauloivat PORTUGALILAISESTA rakkaudesta ja elämästä! Yksi mikä mulle on aina huippuvaarallista näillä matkoilla, on jälkiruoat ja se BANANA SPLIT....ja niinpä nytkin taas repsahdin pahasti, kun esimerkiksi HARD ROCK CAFE LISSABONISSA oli aivan super hyvät ja isot BANANA SPLITIT, puhumattakaan hampurilaisaterioista. Mutta se nyt sitten on taas tehty eikä muuksi muuttaa voi. On annettava itselleni anteeksi. Onneksi tänään alkoi taas treenit Tuulimäessä ja maaliskuun ensimmäinen 12 eräinen tuli treenattua. Ja joudun ikäänkuin vähän rankaisemaan taas itseäni tuosta vierailustani BANANA SPLIT taivaassa....putoamalla Tuulimäen väestösuojan kellariin (20-30 metriä maan alle) ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni ja treenaamaan tässä maaliskuussa 25 harjoitusta, niin enköhän opi tavoille! Hyvää maaliskuun alkua, palaan taas jonakin päivänä!!!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 22.2.2010

Istuin tänään jälleen päivällä treenieni jälkeen Tapiolan Waynes Coffeessa ja kuuntelin nappikuulokkeillani kuinka ELVIS lauloi SENTIMENTAL ME kappaletta. Taidan olla aika sentimentaalinen tai ehkäpä vain kovin yksioikoinen. Suorastaan tylsä! Koska miten voi muuten olla näin ettätykkään edelleen nyrkkeilystä, sen treenaamisesta, varjonyrkkeilystä, säkin ja pallojen lyömisestä! Mietin juuri tänä aamuna katsoessani Ruotsin jääkiekkojoukkueen Suomen joukueen löytystä, kuinka teen treeneissäni täsmälleen samoin kuin olen tehnyt ennekin, jo yli 40 vuotta sitten. Erä erältä 12-16 erää etenen ja joka erä, joka ikinen kerta on yhtä ihastuttavaa, yhtä haasteellista! Ja varsinkin nyt kun olen 62v., on nopeuden, terävyyden säilyttäminen mielenkiintoista. Kuinka jaksaa olla joka harjoitus yhtä aktiivinen, terävä ja nopea. Saada vasensuora edelleen toimimaan, nopeana ja kovana? Saada oikea suora läsähtämään terävänä säkkiin ja palloihin? Ja vaikka varmaankin ero on kuin tälläisen talvipäivän ja helteisen kesäpäivän välillä aktiiviakoihin, niin hengessä se asia on sama! Tähän on mahdoton kyllästyä! Tää elämäkin on mennyt tähän iin nopeasti. Ja treenaamiseni on edelleen kesken. En ole löytänyt vielä täydellisyyttä! Sitten on tämä elämä muutenkin? Rakkaus, aina yhtä kiehtovaaja yllätyksellistä! Muruni, muistan hänet siitä päivästä kun tavattiin. Valtavan määrän asioita ja kuitenkin myös tämä päivä on kiehtovaa ja ainutlaatuista hänen kanssaan! ELVIS ja BEATLES, musiikki yleensä, tuntuu aina vain hyvältä, kymmeniä vuosia ja sävelet kietovat mut tunteiden verkkoon. En oikeastaan tiedä mihin olisin kyllästynyt, mistä en edelleenkin pitäisi! En tiedä mitään mihin olisin kyllästynyt! Voin vain päätellä, mun täytyy todella olla yksinkertainen ja oikoinen, eihän se muuten voi näin olla? BADDING alkaa laulamaan juuri kappaletta KAUNIS MAAILMA, tuntuu kuin sanat kertoisivat minusta ja elämästäni....AH, TÄTÄ ELÄMÄÄ!!!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 17.2.2010

Istun jälleen Tapiolan Waynes Coffeen ikkunapöydässä katsellen kuinka ulkona sataa hieman lunta. Vau, lunta! Eihän sitä ole satanutkaan moneen päivään! Mun piti mennä treenaamaan, mutta vaihtaessani treenivaatteita päälleni pukuhuoneessa huomasin että treeni collegehousuni olivat jäänneet kotiin. Aluksi vähän harmitti, mutta koska olin nuhassa, joka iski yllättäen minuun eilen, niin ehkä olikin vain hyvä että housuni olivat unohtuneet ja päivän treenit jäivät väliin. Mullahan ei ole sinänsä minnekkään kiire. Ei ole ottelua edessä eikä suunnitelmissa. Oikeastaan mukavaa kun ei ole mitään suunnitelmia tai pyrkimyksiä mihinkään. On vain tämä päivä, tämä hetki! Joitakin juttuja on tuossa kevään ajaksi sovittu. Pieniä trippejä jotka vievät mut poisd Espoosta ja stadista! On lohduttavaa että ollaan jo yli helmikuun puolenvälin. Se tietää sitä että kevät lähenee. Kuukauden päästä aurinko alkaa jo lämmittämään. Lumet sulavat pois ja vihreä maailma alkaa tekemään paluutaan. Se ehkä on yksi asia jota odotan. Ja tietysti sitten kesä! Rantapäivät biitsillä! Aurinkoisia kahvitteluja merenranta terasseilla. Silti en tunne että sinnekkään olisi mitään kiirettä. Tämä päivä ja tämä hetki on kokemisen arvoista. Ja nämä boxingtreenit, perheeni, kahvittelut kavereiden kanssa täyttävät päivät miellyttävästi omalla rauhallisella elämänrytmillään! Uteliaisuuteni tulevaan pitää kyllä mielenkiintoni yllä. Olipa muuten hyvä että tänään jäivät treenini väliin. Tunnen itseni rentoutuneeksi ja päivä tuntuu jännittävän kiehtovalta. On makeeta istua tässä katsellen ihmsiä jotka tuossa ulkopuolella kävelevät ohitseni. Mietin tässä mitä sitä vielä haluaisi? En keksi oikeastaan mitään kummallisempaa kuin terveyttä jotta voisi jatkaa tällä tavalla. Rakkautta ja kivoja hetkiä perheeni kanssa. Tapamisia kavereiden kanssa ilman muuta tavoitetta kuin ilahduttaa ja antaa sekä kokea yhteenkuuluvaisuutta sekä ystävyyttä! Olen nyrkkeilijä, siis entinen. Nyrkkeily on kuulunut koko elämääni yhtenä osana minua. Olen ylpeä siitä! Vaikka aktiiviura on jo kaukana se kuulunee mukaani myös tänäänkin kaikkine muistoineen ja ystävineen. En ehkä haluasi elää sitä uudelleen, mutta en varmasti haluaisi etten olisi sitä kokenut. Olihan siinä taikaa! Mutta vaikka olen elännyt nyt jo 6 vuosikymmentä, niin olen uskomattoman kiinnostunut tästä 7:nestä meneillään olevasta vuosikymmenestäkin. Edelleen nyrkkeilystä. Treenaaminen tuntuu loistavalta jutulta. Joudun ehkä tyytymään 4-5 kertaa viikossa treenaamiseen ja vain 12 erän harjoitussessioihin, mutta en ole luovuttanut ajatusta että erämäärät vieä nousisivat! Rakkaus on yhtä tärkeää kuin nuorempanakin. Ja ystävyys, elämän suurimpia rikkauksia, on tärkeää! Tässä oikeastaan se mitä tulee mieleen mitä vielä toivoisin tältä 7:neltä vuosikymmeneltä! VAIN ELÄMÄÄ....EI SEN ENEMPÄÄ....nousee mieleeni IRWIN GOODMANIN ja VEKSI SALMEN loistava laulu! Palaan taas jonakin päivänä!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 8.2.2010

Lunta, lunta....aivan tarpeeksi on sitä nyt tänä talvena tullut. Mulle se on sinänsä ollut yks hailee, kun en hiihdä enkä leiki muutenkaan lumileikkejä ulkona. Sitä vastoin käyn edelleen boxaamassa Tuulimäen salilla ja alan päästä rutiininomaiseen viisikertaa viikossa treenaamiseen. Tänään tuli tämän vuoden ventti eli 21 treeniä täyteen. On hauskaa kuinka noin 25 vuoden jälkeen olen löytänyt jälleen säännöllisen oman treenini. Kurinalaisuuden ja oman treeniaikani aamupäivisin mainiolla salilla. Askeettinen, ei liian pramea, mutta toimiva. Nyt kun treenaan näitä 12 erän harjoituksia, joka tuntuu varsin sopivalta tällä hetkellä, jossa saan itseni ihan läpimäräksi ja myös tunteen riittävästä määrästä. En kuitenkaan ole luopunut vielä ajatuksesta että tämän kevään ja ensi syksyn aikana pidennän vielä muutamalla erällä harjoituksiani, sitten kun tunnen että se luontevasti istuu minulle. Kyllä se nyrkkeily on aina vaan yhtä upeaa. Muutenkin on jotenkin hauska ja hyvin yksinkertainen vaihe taas elämää...boxingia aamupäivisin....iltapäivällä vähän kahvittelua ja loppupäivä perheeni kanssa touhuten. Aika menee ihan älyttömän nopeasti ja se hyvä puoli siinä ainakin on että kohta tulee taas kevät ja kesä! En ole ajatellut nyt mitään tulevasta, keskityn vain päivittäiseen treenaamiseen ja elämä tulee nyt sellaisena kuin on tullakseen....OLEN OLEMASSA, MUTTA TOISAALTA.....palaanpa taas tänne ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI taas jonakin päivänä!!!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.2.2010

Hip Hei Huraa.....kuukausi lähempänä kesää! Tietysti siinä on se huono puoli ettei silloin oo enään lunta? Ja hiihtämiseen innostuneet eivät pääse enään hiihtämään! Voisin kyllä suositella silloin vesihiihtoa tai surffausta! Johon huippukoulutuksen voisi antaa HAWAIJIN PRINSSI ARI NWISKARI, joka on kansainvälisen surffaus ja aurionkorakkausliiton hallituksen jäsen ja ansioitunut sekä ansaitusti arvostettu ja tunnettu surffaustaidoistaan BLUE HAWAIIN rannoilla! Minä itse olen enemmän innostunut BOXINGISTA ja olenkin riemuissani ROBERT HELENIUKSEN loistavsta matsista Saksassa viime lauantaina, jossa hän voitti ylivoimaisella esityksellään tyrmäämällä entisen raskaansarjan maailmanmestarin LEMON BREWSTERIN 8:ssa erässä! Aivan loistava suoritus!!! Aivan toisella tavalla sykähdyttävä tunnelman koin kun AMMATTINYRKKEILY.NET nettisivujen WEBMASTER PASI TAAVITSAINEN julkaisi sivuillaan mun lehtileikkelealbummit vuosilta 1964-1970! Paljon tarinaa ja kuvia, muistoja hyviä ja pahoja. Ihmisiä joiden kanssa olen kokenut hyviä hetkiä! Olen saannut jo useita kommentteja siitä että PASI TAAVITSAINEN ja AMMATTINYRKKEILY.NET teki kulttuuriteon julkaistessaan nämä albumit! Tänään aloitin myös helmikuun treenisessioni ja sitä jatketaan huomenna. Käykää katsomassa www.ammattinyrkkeily.net sivustosta pikkasen muistoja meikäläisen BOXING ELÄMÄSTÄ....silloin joskus....kauan.....kauan aikaa sitten!!!