ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään olin sporttitoimistossa pitkästä aikaa. Tuntuipa mukavalta istua kahvin ja croisantin kanssa henkisessä meetingissä. Sporttitoimistoon Isossa Omenassa, jossa Ison Omenan laajennusremontin  vuoksi on parkkihalli kokenut aikamoisen pienennyksen, joten sisään mahtuminen on päivällä lähes mahdotonta. Tänään kun jätin treeneihini menemättä, mua laiskotti, valitsin mieluummin vierailun tänne Sporttitoimistoon kahville. Syksy on saannut nyt alkunsa. On harmaata ja sateista. En taida pitää siitä. Se syö selvästi energiaani. Onneksi tämä syksy on Rock and Roll henkinen ja joka kuukausi on joku, jollei jopa kaksi Rock and Roll konserttia!

Se tuo selvästi lohtua nyt tähän harmauteen! Syyskauden kahvittelut cafe Kappelissa maanantaisin on lähtetynyt vahvasti käyntiin. Tämän liäksi käyn Tuulimäen Boxingsalilla loppuviikon treenaamassa ja taistelu vanhuutta vastaan on edelleen käynissä. Yksi asia miten voisin tätä harmautta vastustaa on tuo VIRTUAALINEN maailma kaikessa loistossaan ja sähköisellä glamourillaan. On siis olemassa tää mun BLOGI, FACEBOOK, TWITTER ja nyt vielä uutena mulle INSTAGRAM, jonne tosin päätin julkaista vain BOXING kuvia! Huomaan jo muuten selvästi, että tämän päivän harmaus on helpottamassa. Jo pelkästään ajatellessani tätä VIRTUAALISTA elämää glamourin virtuaalisessa loistossaan. Tulee ihan mieleen tarvitaanko oikeastaan muuta elämää. Jos alkaisin myös treenaamaan virtuaalisesti? Se olisi helpompaa ja paljon kevyempää, niin. painaisin vain tykkää nappia ja se olisi siinä.  Vau, elämä ei vaikuta enään ollenkaan harmaalta. Taidanpa hakea toisen kupin kahvia. Hyvä että tulin tänne Sporttitoimistoon tänään. Olen näin keksinyt ratkaisun. VIRTUAALINEN elämä! Ja sitähän harrastetaan ihan ympäri maailman. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset. Kas, kun en keksinyt aikaisemmin. I LOVE FACEBOOK, TWITTER ja INSTAGRAM, tykkään...tykkään Ja kuin pisteeksi tämän päälle kännykkäni ilmoittaa että toimttaja-legenda KAUKO-AATOS LEVÄAHO on tullut FACEBOOK kaverikseni!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niinpä niin. Nyt voidaan virallisesti kesän 2015 olevan ohi, ainakin täällä Suomessa. Eilen alkoi syyskauden kahvittelu tilaisuudet aina maanantaisin uskomattoman kulttuurillisessa cafe Kappelissa, Oli mukavaa nähdä taas ystäviä iloisissa tunnelmissa ja positiivista elämää pursuavina. Huolimatta siitä että niin monenlaiset negatiiviset uutiset päivittäin valtaavat TV:n uutiset. Tämä aamupäivä maannataisin on parituntinen ystävyyttä ja vain tapaaminen face to face ystävien kesken. Tänään onkin sitten vierailu Ruskikselle (Ruskeasuon liikuntahallin boxinsali) treenaamaan mm. JUHO TOLPPOLAN kanssa. Ensimmäiset treenit Ruskiksella tapahtuivatkin 1963, kun VN Viipurin Nyrkkeilijät siirtyi sinne pitämään harjoituksiaan stadikalta ja uusi hieno nyrkeilysali avattiin silloin siellä.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niin, kylläpä aika on hupaa! Minunkin on pitänyt ylläpitää tätä blogiani lähes päivittäin. Mutta niinpä se on vaan jäännyt pitämättä. Ei sikseen, että tällä oikeastaan olisi ketään, jotka näitä juttuja odottaisi. Kunhan vaan omaksi ilokseni tätä kirjoittelen ja itselleni tälläistä olen mennyt lupailemaan. Viimeksi taisin kirjoittaa jotakin pikkuhiljaa elämisestä vai olisiko se ollut treenaamisesta sekä painonpudotuksesta? No nyt voidaan unohtaa se! Sillä sekin lupaus on unohunut! Viime viikon suurimman osan vietin MURUNI kanssa viehättävässä ja kauniissa Tallinnassa. Ruoka oli suuremmoista ja leivonnaiset uskomattomia!

Hienot ilmat suosivat terasilla istumista ja merenrantaa kävelemistä. Niin ennen näitä muutamaa SUGAR DAY päivää olin ehtinyt viettää Malagan matkan jälkeen 27 NOU SUGAR päivää ja olin ehtinyt laihtua 500 gramaa! No nyt joudun aloittamaan alusta + 2 kiloa painonnousulla. En aio murehtia tätä vaan lähden innolla ja positiivisesti ajatellen uuteen alkuun, uskoen hämmästyttävään tulokseen syyskuun aikana! Jolloin olen viettänyt yli 30 NOU SUGAR päivää ja kulkenut KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni.Olen nyt siis palannut KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tielleni tai ainakin etsin sen tien alkua!

Nyt siis makea elämä on kohdallani taakse jäännyttä, kuljen tätä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni. Ja ainakin mielikuvissani koitan välttää buffetpöytiä (muutamia vaarallisia ystäviä buffet-pöytineen) suljen kännykän, hylkään Facebookin, Twitterin, virtuuaalisen elämän houkutuksineen. Valitsen yllä olevan yksinkertaisuuden ja vaellan yksinäisyydessä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni ja kun syyskuun viimeinen päivä koittaa, ennenkuin lennän NIZZAAN katsomaan JOHNNY HALLYDAY showta ja viettämään muutaman NIZZA-päivän, olen laihtut jälleen sen nyt tulleen 2 kiloa + 1 kiloa POIS!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niinpä se on! PIKKUHILJAA on tässä iässä jo mentävä. Esimerkiksi painopudotuksessa ennen meni, kuin hups vaan, muutama kilo, mutta nyt jälkeen 20:nen NO SUGAR päivän jälkeen olen saannut vain 500 grammaa pudotettua? Omituista? Treenitkin ovat alkaneet ja nekin tuntuvat neljän kuukauden paussin jälkeen raskaalta. Joudun selvästi aloittamaan kevyemmällä erämäärällä kuin aikaisemmin, eli 10 erän treenillä. Aika turhauttavaa ja neljä kertaa viikossa tuntuu olevan ihan tarpeeksi. PIKKUHILJAA siis mennään nyt eteenpäin!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Olen istunut jo runsaan tunnin treenin jälkeen Ison Omenan sporttitoimistossa. Juonnut pari kuppia kahvia ja syönnyt yhden herkullisen croisantin. Ah, kuinka rentouttavaa taas treenaamisen jälkeen. Istua tässä kaikessa rauhassa. Antaa ajatuksien soljua hiljalleen ihan omalla rytmillä, vähän eilisissä ja vähän huomisissa. Mutta kumpikaan ei ole niin tärkeä, kuin tämä hetki! Ja mikä tässä hetkessä on nyt niin tärkeää? Vaikea sanoa. Mulla ei olr mitään ihmeellistä tai tärkeää tulossakaan. Vain elämää niinkuin IRWIN GOODMANIN laulussa. Eilinen on mennyttä, joka kuitenkin on jättänyt jättimäisen vuoren muistoja, hyviä, hauskoja ja jännittäviä. Ne riittää mulle. Onneksi ei tarvitse elää niitä uudelleen. Mutta tämä hetki. Se on uskomattoman tärkeä. Katson vilinää tässä ympärilläni. Olen sivullinen tarkkailija. Ja silti tunnen kuinka elämä sykkii ja pulppuaa. On pieniä haaveita. Elämää perheeni kanssa. Ystävien taapaamisia. Pieniä matkoja ja tapahtumia. Erilaisia pieniä paloja elämää. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä. Ja ON TÄMÄ HETKI! Jättefint niinkuin INGOKIN sanoi aikoinaan!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

I COME BACK on yleinen lause nyrkkeilyssä. Onneksi se ei koske kuitenkaan minua, muuten kuin paluussani Boxing treenieni pariin! Vähän sitä kyllä etukäteen pelkäsinkin. 4 kuukauden paussin jälkeen ja joidenkin ylimääräisten kilojen jälkeen ei paluu ollut kevyt, vaan lähinnä raskas. Nyt on kaksi harjoitusta takana ja analysoinnin paikka! Joudun miettimään johtuuko treenin 10 erän treenaaminen ja sen tuntuminen raskaalta iästä vaiko ylimääräisistä kiloista? Eihän kymmenen kilon nousu 4 kuukauden aikana pitäisi tuntua? Aloitin treenit tutusti varjonyrkkeillen pari erää. Mutta huomaan etten ole niin terävä ja sähäkkä kuin ennen paussia. Sitten pari erää säkkiä ja sama juttu . Ei haluttua terävyyttä ja voimaa? Kuitenkin pari erää vähemmän kuin ennen paussia. INGO-palloa eli pistepalloa seuraavat kaksi erää. No, jotain puuttuu nopeus ja terävyys ja tempo. Hitto! Seuraavaksi erä PUNCMACINELLA ja tunnen etten todellakaan ole PUNCMACINE. Erä päärynäpalloa. Joo, mene, mutta ei samalla tempolla kuin ennen paussia. Lopuksi vielä pari erää varjonyrkkeilyä kehässä. Lähinnä tyylitellen, vasentasuoraa lyöden ilman kunnnon sähäkkyyttä. Antaisin arvosanan 5+ kun kuitenkin sain hien pintaan. Mihin nyt päätyisin? IKÄ vai PAINO? 4 kuukauden paussi ja tatsi kadoksissa. Ihan niinkuin on ollut ASKKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieni. Joudun treenaamaan ilmeisesti enemmän kuin kaksi kertaa löytääkseni edellä mainitut. Taidan olla kadoksissa koko mies. On pakko ottaa lusikka kauniisti käteen, eikä sillä syödä nyt BANANA SPLITTIÄ! On vältettävä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni, buffet pöytiä, princestårta tarjouksia. On sanottava KIITOS EI!Huh, kuinka kovalta tuntuvatkaan tulevat päivät, viikot, kuukaudet, vuodet ennenkuin olen taas kunnossa, hoikka ja trimmissä....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Sunnuntai ja keskipäivä. Istun Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terasilla rannan "kuninkaallisten" kanssa. Meitä on jo reilusti yli kymmenen niinsanottua kantajengiä paikalla. Tarinat sinkoilevat aiheesta toiseen. Minä yritän lukea JENS LAPIDUKSEN triologian kolmatta osaa, joka on nimeltään LUKSUSELÄMÄÄ! Toisaalta tämäkin on kyllä jonkunlaista LUKSUSELÄMÄÄ! Mellstenin Paratiisirannan cafen terassilla uskomattomien ja mielenkiintoisten glamourin ja säihkee sävyttämien, lähes tarunomaisten persoonallisuuksien kanssa, joille lähes jokainen maailmankolkka on tuttu.On COSTA LAGUNASIN RUHTINASTA, MERINEUVOSTA, MALAGAN PRINSSIÄ, Mr. FORDIA, ORLANDON LEIJONAA, hurmaavia KREIVEJÄ kaksin kappalein, RUHTINATARTA ja PRINSESSOJA, SEBASTIAN VETTELIÄ, TENNISÄSSIÄ ja MARKIISIA. Ja jengiä tuntuu yhä tulevan lisää. Kesä, hmm, kinkkinen asia tänä kesänä. Ei vielä oikein alkanutkaan. Nytkin vaihtelee pilvisestä auringonpaisteeseen! Mutta vielä on kesää jäljellä, jossakin laulussakin lauletaan. Ehkäpä? No mulla on viikko aikaa kun alkaa Boxing treenit itselleni Tuulimäen Boxingsalilla ja silloin viimeistään palaan takaisin ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Ensi viikko aikaa! Joku on laittanut jo tuohon mereen jonkin ihmeellisen muovipoijun, jossa lukee ASENNE!!! Loistavaa , täytyy siis löytää oikea asenne ja on luovuttava LUKSUSELÄMÄSTÄ!