Olen istunut jo runsaan tunnin treenin jälkeen Ison Omenan sporttitoimistossa. Juonnut pari kuppia kahvia ja syönnyt yhden herkullisen croisantin. Ah, kuinka rentouttavaa taas treenaamisen jälkeen. Istua tässä kaikessa rauhassa. Antaa ajatuksien soljua hiljalleen ihan omalla rytmillä, vähän eilisissä ja vähän huomisissa. Mutta kumpikaan ei ole niin tärkeä, kuin tämä hetki! Ja mikä tässä hetkessä on nyt niin tärkeää? Vaikea sanoa. Mulla ei olr mitään ihmeellistä tai tärkeää tulossakaan. Vain elämää niinkuin IRWIN GOODMANIN laulussa. Eilinen on mennyttä, joka kuitenkin on jättänyt jättimäisen vuoren muistoja, hyviä, hauskoja ja jännittäviä. Ne riittää mulle. Onneksi ei tarvitse elää niitä uudelleen. Mutta tämä hetki. Se on uskomattoman tärkeä. Katson vilinää tässä ympärilläni. Olen sivullinen tarkkailija. Ja silti tunnen kuinka elämä sykkii ja pulppuaa. On pieniä haaveita. Elämää perheeni kanssa. Ystävien taapaamisia. Pieniä matkoja ja tapahtumia. Erilaisia pieniä paloja elämää. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä. Ja ON TÄMÄ HETKI! Jättefint niinkuin INGOKIN sanoi aikoinaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti