ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Istun taas kerran Mellstenin Paratiisirannalla. Katselen harvakseen ohi lipuavia purje ja moottoriveneitä. Olen 40 vuotta ehkä jo ylikin istunut tässä rannassa välillä tunteiden lipuessa kuin purjeveneet verkkaisesti odotellen tuulta. Tänään tunsin itseni hyvin tylsäksi...hah...minähän olen sanonut tai siis kirjoittanut niin, että pidän tylsästä elämästä, mutta eihän se todella pidä paikkaansa. Kun ajattelen sitä lähes kuukauden kestänyttä Andalusian matkaamme, niin tylsyys ei yllättänyt kertaakaan. Tuossa vieressä olevassa kuvassakin syön Malaguetta rannalla miekkakalaa.... Ehkä fyysinen kuntoni askarruttaa enemmän kun arvaankaan? Se tuntuu olevan arvoitus? Joka tapauksesssa edessäni oleva meri, lämmin aurinko tässä rannalla, kännykästä tuleva musiikki tuo pientä lohtua. Ei ole helppoa olla kohta 77 vuotta täyttävä mies, niin monine muistoineen ja tapahtumineen.... Ja koska tämä blogi kertoo tarinoita, niin tässä samalla joitakin vanhoja tarinoita ja ajatuksia. Toivottavasti en ole ihan tylsä....

Hmm...mielenkiintoinen tuo otsikko? TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ! Oikeastaan olen jo ihan nuoresta kundista saakka koittanut toteuttaa tuota omalle kohdalleni, silloin kun on tuntunut, että kaikki elämässä on ohi ja elämä glamourin ja säihkeen keskellä hiipunut jonnekin menneisyyteen. Toinen ajatus on ollut RAKASTAN TYLSÄÄ ELÄMÄÄ, mutta miten ihmeessä se on mahdollista, kun ystäväni viettävät GLAMOURIN ja SÄIHKEEN keskellä olevaa elämää ja kutsuvat minutkin välillä mukaansa sitä kokemaan.  No nää on vaan vähän lennokkaita ajatuksia, mutta toisaalta niissä on paljon tottakin, sillä rakastan todella yksinkertaista elämää, kävelyä rannoilla, lukea kirjoja, kuunnella musiikkia ja pohtia tätä elämän kulkua eikä vain omalla kohdallani. Elämä ja sen tapahtumat ovat edelleen myös mystisiä tapahtumia, arvaamattomia, joita parhaatkaan analyytikot eivät ole pystyneet kumminkaan suuressa viisaudessa ennustamaan. Nyt kun vuosi 2023 lähenee puoltaväliä ja mulla on toi DANNYN antama kalenteri, niin voisin laatia itselleni taas jonkinlaisen harjoitusohjelman, joka pitäisisi mut taas "kiireisenä" VARJONYRKKELY kesätreenini ajalle touko-kesä-heinäkuu ja luoda itslleni haasteen ahkerasta lähes pävittäisestä treenaamisesta TOPPELUNDIN AREENALLA....Tässä on taas se vain, että mitä nämä GLAMOURIN JA SÄIHKEEN keskellä elävät ystäväni keksivät, kun tuntuu, että aina jotain on tapahtumassa, hyvä että toi DANNY antoi mulle tuon kalenterin, niin voin laittaa siihen ylös SUMMER PARTYJA. Torstaina onkin ensimmäinen MASA von ELM, tuo kuuluisa Rock and Roll valokuvaaja  sekä kuvakirjataiteilija, yllätti mut kutsumalla MALMI-TALOLLE kuuntelemaan ja katsomaan THE BOPPERS bändiä Ruotsista, joka onkin tuttu niin jERRY WILLIAMS kuin BROLLEN kanssa. Tässä sen taas näkee....kutsu säihkeen ja glamourin sekä Rock and Rollin pariin...huh huh....ja kun ikääkin on tulossa kohta taas lisää....jaksaa....jaksaa....eiks ne niin kannusta nykyään tuolla kunto-ja nyrkkeilysaleillakin....

27.4.2023 Malmitalolla katsomasssa loistavaa BOPPERSIA! Vasemalta katsoen PERTTI PAJUNEN, JUHA SAUNAMÄKI, minä ja ESA MALM,

Pohdintoja aikaisemmilta vuosilta....

Eilen kun kahvittelimme cafe Torpanrannassa sain Dannyltä vuoden 2023 uuden tulevan vuoden kalenterin.... niin ollaan taas tässä vaiheessa vuotta, kun pitäisi luoda silmäys tulevaan vuoteen, tehdä päätöksiä ja lupauksia siitä mitä koittaisi toteuttaa tulevana vuotena 2023? Minullehan se on ollut teema TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ! No eipä se sen kummempaa ole nytkään, pyrkimys 148 treeniin, samanverran kävelylenkkejä, kahvittelua kavereiden kanssa, painon tarkkailua, Rock and Rollia ja musiikki tapahtumia, perheen kanssa elämää. Eihän se voi ollakkaan kummempaa näin eläkeläisenä, mutta ehkä kuitenken teema TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINYOINEN ELÄMÄ on edelleen ihan hyvä....tässä mukana muutama vanhempikin kalenteri-juttu.....

On taas se aika, kun vuosi vaihtuu ja sillä on ollut minulle aina suuri vaikutus. Uusi kalenteri ja suunnitelmat ja lupaukset seuraavan vuoden tapahtumista ja ajatuksista miten toteuttaa se? Nyt tänä päivänä kun näitä vuosia on kuitenkin ollut melkoisesti ja paljon on ehtinyt tapahtua ei se kalenterin täyttö ole enään niin "hekumallista" vaan tyydyn täyttämään sitä vain tulevan viikon osalta tai menevän päivän myötä. En oikeastaan enään pyri siihen 148.saan boxing treeniinkään, sillä enhän nykyään edes tiedä onko treenisali 148 kertaa avoinna vuoden aikana tämän koronan takia. Kävelylenkkejä voin kyllä suunnitella tekeväni sen 148 kertaa. Rock and Roll konsertit on samoin hiukan epämääräisiä, tiedä sitä koska saa niitä katsella ja koska ei? Etelän matkat ja muut vierailut muissa maissa ovat myös hiukan epävarmoja miten ne toteutuu? Mutta kuitenkin minulla on taas uusi kalenteri ja aion sen merkintöjen suhteen noudattaa samaa periaatetta kuin olen koko elämäni ajan tehnyt: TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ! Tässä kuitekin kuin vihjeeksi miten aion ja miten olen toiminut aikaisemmin......

Tänään hankin uuden kalenterin vuodelle 2020. Se on aina upea tunne tai oli ainakin ennen eläkkeelle siirtymistäni, kun aloit laittamaan siihen merkintöjä työstä, vapaa-ajasta ja syntymä-ynnä muista juhlista, joita oli tulossa ystävillä ja tuttavilla. Muistan kuinka kalenteri oli hetkessä täynnä merkintöjä ja tuleva vuosi tuntui kiireelliseltä ja tapahtumarikkaalta! Nyt minulla on siis uusi 2020 kalenteri. Mitähän siihen oikein merkitsisi. No ainakin maanantaisin olisi KAHVITTELU jengin kanssa kello 10-12, No tässähän tulee jo monta merkintää. Kun katselen tuota vuoden 2015 vuoden lopussa kirjoitettua ja innostustani uudesta kalenterista, voin todeta ettei se ole muutttunut. Olen ollut lähes koko ikäni jonkinlainen kalenteri friikki ja innostunut tulevasta uudesta vuodesta? Nyt taas on uusi kalenteri ja yksi merkintä, huhtikuussa joku ELVIS juttu stadin Savoy-teatterissa? No täytyy yrittää kopsata vinkkejä tuosta 2016 kalenterin täyttämisestä, niin pääsee alkuun vuoden 2020 kalenterinkin kanssa.

Vinkkejä otettavaksi vuodelta 2015 ennen vuoden 2016 vaihtumista.... vuodelle 2020!!!

AH, tässä tämä uusi kalenteri NEW CALENDER! Niinkuin näette niin 2015 on kohta vaihtumassa 2016 tulossa! Niin, siis maanantaisin KAHVITTELU, Mitähän sitten muuta? Uskaltaisinkohan ajatella, että vielä ensi vuonnakin merkitsisin 148 BOXING treeniä? Tämä vuosi menikin ihan pieleen. Oli muuttoa ja yhtä sun toista, joka keskeytti usein mun treenit ja sitten en meinannut millään jaksaa palata Tuulimäen Boxingsalille, sinne monta kymmentä metriä maan alle. Tää vuosi oli siis heikoin moneen vuoteen. Voi olla, että olen alkanut vanhenemaan ja energiani ei enään riitä treenaamiseen vaan enemmänkin auringonottoon jonkun hotellin altaalla etelässä? Tosin mulla ei ole kyllä vielä yhtään etelänmatkaa tiedossa jota merkitä kalenteriin. Jos nyt kuitenkin merkitsisin ne 148 BOXING treeniä tähän uuteen kalenteriin.

No niin, näin sain taas 148 merkintää lisää. Siitä täytyy vaan yrittää sitten pitää kiinni, kun kerran laittaa sen kansien väliin. Hmm, hienoa nythän mulla alkaa olla jo toimintaa melkein joka päivälle. Ei nyt vielä kuitenkaan.  Mitähän nyt vielä keksisi? NO joo, nyt kun on 148 BOXING treeniä voisi lisätä vielä 148 KÄVELY/JUOKSU lenkkiä kalenteriin. Se juoksu kyllä tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, mutta voisihan sitä vuonna 2016 lisätä vähän haastetta mukaan ja koittaa löytää edes pientä juoksentelua mukaan noihin kävelylenkkeihin?  Joo ja sitten vielä ohjelmoitu punnerrus/vatsaliikkeet päivittäin. Siinähän tulee jo ainakin merkintä per päivä!

Joo ja sitten vielä tää viihde ja Rock and Roll elämä. Sitä on ollut kyllä tällä menneellä vuodella oikeastaan runsaastikin. Konsertteja matkoineenkin. Nyt tällä hetkellä ei ole kuin yksi merkintä laitettavaksi kalenteriin, ensi huhtikuussa JERRY WILLIAMS SHOW Tukholmassa Scala-teatterissa! Joten vain yksi merkintä viihteelle! Näin jäänkin odottamaan tuleeko viihteelle muita merkintöjä vuonna 2016?

Sitten on vielä ainakin muutama merkintä laitettava kalenteriin, joka liittyy vieressä olevaan kuvaan? PAINONPUDOTUS ohjelma! Tänä vuonna olen vain lihonnut. Painoni on noussut taas selvästi ihan väärällä kymmenluvulla alkavaksi. BANANA SPLITIT eivät ole parasta dietillä olevalle, Voin sen ihan hyvin tunnustaa ja kertoa pitkän, vuosikymmenien kokemuksella. Viimeksi Madeiralla otin yömyssyksi illalla aina yhden BANANA SPLITIN enkä siis laihtunut grammaakaan siellä kävelylenkeistäni huolimatta! Joten ensi vuosi ja uuden kalenterin tärkeimpiä merkintöjä tulee olemaan PAINONPUDOTUS ja siihen liittyvät punnituspäivät, jotka täytyy merkitä kalenteriin!

No niin, näinhän tämä uusi kalenteri alkaa täyttymään pikkuhiljaa ja alkaa tulla tunne, että on tulossa kiireellinen ja touhua täynnä oleva vuosi! Minun yksi hienoimpia oivalluksia onkin ollut aina ajatus...TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ...ja tässä  taas yritetään merkitä sitä uuteen 2016 kalenteriin. Niinpä ehdotankin, otetaan pienet uudelle tulevalle kaudelle 2016 ja uudelle kalenterille! SKÅL, NEW CALENDER!!!
Ja jos jossakin välissä ehdin BLOGGAAN ja FACEBOOKKAAN miten suunittelemani merkinnät pitävät paikkansa ja tuleeko vielä uusiakin merkintöjä, sen tuleva vuosi 2016 näyttää tullessaan. No, koitetaan jaksaa!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Pävitin pari päivää sitten JOHNNY HALLYDAY konserttimuistoa tänne facebookiin ja se sai muutamia kysymyksiä aikaan. Niin, valitettavasti JOHNNY HALLYDAY on jo poismennyt, mutta uskoisin, että hän on jäännyt muistoihin elämään Ranskassa ja ranskankielisillä mailla yhtenä suurimmista Rock and Roll viihdyttäjistä jonka konsertit täyttivät stadionit ja konserttisalit vuosikymmenien ajan. Tässä minullakin pari raporttia parista konsertista, jonka otsikkona USKOMATON ELÄMYS JA KOKEMUS kertoo tunteeni konserteista ja jätti JOHNNY HALLYDAYN vahvasti muistoihini.

Nyt kun on kohta mennyt kaksi vuotta kun JOHNNY HALLYDAY siirtyi Rock and Roll taivaaseen ja miljoonat jäivät kaipaamaan tätä ranskankielisten maailmojen ROCK-KUNINGASTA ja hänen suuria stadionkeikkoja ja hienoja SHOW esityksiään. Minäkin kun olen saanut ilon olla paikalla kerran Pariisissa kerran Nizzassa livenä katsomassa tätä huikeata tunnelmaa mitä nämä esitykset pitivät kerta toisensa jälkeen sisällään. Ei ihme että viisi ranskalaista presidenttiä, sadat-tuhannet olivat saattamassa JOHNNY HALLYDAYTA silloin Pariisissa hänen viimeiselle matkalleen. Mutta hän jäi elämään musiikkinsa kautta.... Minäkin haluan silloin tällöin kuunnella ja katsella näitä YOUTUBE taltiointeja ja haluan myös päivittää nämä aikaisemmat jutut tähän päivää ja pitää virtuaalisen JOHNNY HALLYDAY illan..... Tervetuloa mukaan..

10.12.2017 kirjoitettua.....

Suru-uutinen tavoitti! Ranskan maan tunnetuin rocktähti on kuollut 6.12.2017 74-vuotiaana. Yli 100 miljoonaa levyä myynyt JOHNNY HALLYDAY oli kulttuuri ikoni kotimaassaan ja sai näin valtiolliset hautajaiset Pariisissa Pariisin kadut täyttyivät JOHNNY HALLYDAYN fanien täyttäessä kadut heidän jättäessään jäähyväiset suurelle idolilleen! Vastaavaa ei ollut nähty sitten EDITH PIAFIN hautajaisten. Minä kuulin JOHNNY HALLYDAYSTA ensi kerran jo 50-luvun lopussa Ranskan uutena Rock and Roll tähtenä. Kun tutustuimme aikoinaan JYRKI HÄMÄLÄISEN kanssa, yllätin JYPEN tietoisuudellani JOHNNY HALLYDAYSTA. JYPE ja meidän oma Estrady Gladiaattorimme DANNY  ovat nähneet tämän Ranskan Rock-idolin shown useampaankin kertaa ja tavanneet tämän myös henkilökohtaisesti. DANNY Showt saivat myös vaikutteita näiltä matkoilta. Olimme NIZZASSA 2015 katsomassa JOHNNY HALLYDAY Rester Vivant Show kiertueen alun. Kiertue joka käsitti 70 stadionkeikkaa ja jonne oli myyty yli miljoona lippua jo etukäteen! Meitä oli silloin NIZZASSA DANNY, MARKKU VEIJALAINEN, SAKARI SAKSA ja SYLVA LANKINEN. Asuimme sympaattisessa hotellissa muutaman päivän. SAKARI SAKSA filmasi siellä samalla DANNY-elokuvaan materiaalia. Sitten yhtenä iltana menimme Palais Nikaia halliin! Shown jälkeen tavatessamme SAKARI SAKSAN tila-autossa sanoin jengille TÄMÄN LÄHEMMÄKSI EMME VOI MENNÄ ROCK AND ROLL TAIVASTA, MUUTEN OLLAAN JO TUONPUOLEISESSA!
Nyt on JOHNNY HALLYDAY Rock and Roll taivaassa.

Raportti Pariisista 15.6.2012 Helsinkiin ....

Kun minä näin JOHNNY HALLYDAYN ensi kerran 2012 Pariisin STADEFRANCE stadionilla, jossa olimme Rock and Roll kuvakirjataiteilijan 

MASA von ELMIN kanssa ja olimme palanneet takaisin hotelliimme kirjoitin seuraavan raportin kello 02.00 aikaan ja haluan tällä muistaa  JOHNNY HALLYDAYTA:

Jerri-poikani pyysi minulta raporttia heti konsertin jälkeen täältä Pariisista. No olen päässyt takaisin hotelliin ja kello on paikallista aikaa 01.40, joten taitaapa poikani olla siellä Suomessa nukkumassa. Ja niin minäkin käyn heti tämän raportin kirjoitettuani. JOHNNY HALLYDAYN konsertti oli siis Pariisin STADEFRANCE stadionilla. Voin kertoa, että se on todella suuri stadion, ison korttelin kokoinen. Me Masa von Elmin kanssa istuimme 76:nella rivillä, siis korkealla. Ja kun menimme paikoillemme, niin koska minulla on hieman korkeanpaikan kammo, nielaisin pari kertaa ja astuin portaita varovasti, koittaen välttää katsomista alaspäin. Onneksi jäi aikaa totutella korkeuteen reilut kaksi tuntia ennen kuin JOHNNY aloitti esiintymisensä. Mutta sitten, kun se show alkoi, unohtui korkeus ja stadionin suuruus! Alku oli hämmästyttävä spektaakkeli, jossa lavalla oli yhtäkkiä kuin kolme harmaata bunkkeria, josta tuntui konepistoolit sylkevän tulta, kranaatit räjähtelivät ympärillä, valosuihkut, räjähdykset, saivat tunteen kuin olisi sota puhjennut! Äkkiä yksi bunkkerin seinä murskaantuu palasiksi huumavan räjähdyksen saattamana, savu peittää hetkeksi näkymän ja kun savu alkoi haihtumaan lipuu sieltä iso musta miina piikkeineen esiintymislavalle samalla kun rock and roll alkaa soimaan. Miina avautuu ja sisältä astuu JOHNNY HALLYDAY stagelle shown avauslaulua laulaen. STADEFRANCEN yleisö oli haltioissaan jo tästä miten show alkoi ja niin myös minä. En ole vastaavaa koskaan ennen nähnyt. Sitten mentiin kovaa, rock and rollia, balladeja, chansoneita, rakkauslauluja, draamaa, karismaa ja taas rock and rollia. Bändi ja muusikot olivat uskomattoman hyviä taustalaulu tyttöineen. STADEFRANCE joka vaikutti suurelta ja kolealta, koska oli satanut vettä jo parin tunnin ajan, silti tuntui kuitenkin siltä, että tämä yksi mies pystyi bändinsä kanssa täyttämään stadionin joka kolkan ja nurkan. Niin vahva oli hänen esiintymisensä. Välillä yleisö lauloi hänen mukanaan heille tuttuja kappaleita JOHNNY HALLYDAYN uran varrelta. JOHNNY joka täytti nyt samana iltana 69 vuotta näytti nauttivan ja rakastavan laulamista ja yleisöään. Voin vain sanoa, etten ole kyllä nähnyt koskaan mitään vastaavaa, kokenut näin hurjaa menoa rock and rollista draamaan ja rakkauteen. Tunneskaalat kulkivat kuin vuoristorataa. Mentiin ylös ja alas JOHNNY HALLYDAYN kuljettaessa "rock and roll junaa" karismalla, voimalla suurella ammattitaidolla, joka on kouliintunut vuosikymmenien kuluessa. Suuri tähti, mutta uskomattoman suurella innostuksella ja nöyryydellä yleisöään kohtaan hän lauloi ja esiintyi yleisölleen kolmisen tuntia kahden encoren kanssa. Yleisö ei meinannut päästää syntymäpäiväsankaria ja sankariaan lavalta pois ollenkaan. Ilman minkäänlaista ylikehumista, sillä ei tätä showta voi ylikehua, se oli niin hyvä, se oli parasta mitä ikinä olen nähnyt, lopetan raporttini tähän ja käyn minäkin nukkumaan ja huomenna illalla lennämme taas kotiin Pariisista ja JOHNNY HALLYDAY jatkaa täällä STADEFRANCELLA vielä pari iltaa ja sitten maailmalla seuraavien kuukausien aikana. Rock and Roll juna kulkee!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tänään kolmas treeni Kanarianmatkan jälkeen. Ei, ei ollut vieläkään helppoa. Kuntoni romahdus lähes neljän kuukauden paussin jälkeen vaivaa minua selvästi, ei vain henkisesti vaan myös fyysisesti. Mitä ihmettä on tapahtumassa? Vieläkö tästä noustaan? Muuten sopeutuminen tähän pakkasmaailmaan on sujunut hyvin kun olen kotona ja laitan Julio Iglesiasta soimaan ja tunnen siirtyväni johonkin aurinkoiseen ja lämpimään....Tänään on siis torstai ja ollaan oltu viikko taas täällä kotona.  Viikonloppu edessä. On perheruokailua. On partya, ou jee...Ja sunnuntaina seuraava Boxingtreeni...Tällä mennään. Hyvää torstaita, sehän on toivoa täynnä....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Hyvää viikonalkua ystävät (te kaksi jotka seuraatte blogiani) tänään ensimmäisenä paikalla jonkun aikaa ennenkuin ovet cafe Torpanrantaan avattiin ja ennenkuin muuta jengiä ilmestyi paikalle, olimme siellä bestmanini ja Karaoke Ruhtinaana tunnetun taiteilija RIPA HEMPAN kanssa. Kyllä nää HEI ME KAHVITELLAAN maanantai kahvittelut on todellakin tarinoiden aarrearkku ja muistojen arkistoa. Tänäänkin sain viestin HANNU HUUHTASELTA ex-nyrkkeilijältä ja herrasmieheltä, että tänään olisi UFFE FJÄDERIN ja TARMO UUSIVIRRAN syntymäpäivä. Jos he vielä keskuudessamme olisivat. Olin aamulla lukenut DANNYN haastattelun jommasta kummasta iltapäivälehdestä, että OLAVI "Olkku" KASKISUO on kuollut. 

Tässä kuvassa tavattiin pitkästä aikaa OLAVI KASKISUON kanssa Helsingin Jäähallissa DANNY SHOWTA katsomassa ja OLKKU sanoi tavatessamme, "mä arvasin että sä oot täällä" jotenkin se oli hienoa, sillä niin paljon yhteisiä juttuja oli meillä 60-luvulla jolloin voi sanoa OLKUN olleen mun hovikuvaaja ja annoin hänelle silloin lempinimen Maisteri KASKISUO. OLKKU oli 60-luvun yksi tunnetuimpia valokuvaajia viihdealalla ja ehkäpä ensimmäinen sensaatio-ja paparazzi valokuvaaja. Voin vain muistaa lämmöllä taas niitä monia hauskoja hetkiä ja juttuja OLKUN kanssa.

Palatakseni vielä HANNU HUUHTASEN viestiin ystävieni TARMO UUSIVIRRAN ja UFFE FJÄDERIN syntymäpäivästä, lähetin HANNULLE viestinä takaisin, että alkaa olla valitettavsti poismenneitä ystäviä enemmän kuin vielä tässä elämässä mukana olevia, kun katson tätäkin kuvaa missä vasemmalta katsoen JYRKI HÄMÄLÄINEN, TARMO UUSIVIRRAN vieressä, TAREN vieressä hänen valmentajansa ja mun maajoukkue kaveri YRJÖ SIKIÖ. Ollaan Hangossa Taren valmistautuessa ensimmäiseen ammattilaisotteluunsa. Voi luoja, kuinka paljon tarinaa mahtuukaan                                                                                                                  näihin kavereihinkin.

Tämä toinen tänään syntymäpäiväänsä viettävä olsi ehkä ollut tänään kahvittelemassakin kanssamme, sillä silloin joskus, kun UFFE oli vielä keskuudessamme, kävi hän myös kahvittelemassa. Paljon muistoja hyviä hetkiä myös aikoinaan UFFEN kanssa. Lisätään se muistona ja muistetaan hauskoja ja hyviä hetkiä ja pidetään UFFE FJÄDER myös hengessä mukana. Niinkuin HANNU viestissä kirjoitti "Kahvitelkaahan tänään Torpanrannassa meidän Kunniapuheenjohtajamme UFFE FJÄDERIN muistoksi" Sitten vielä täytyy kertoa että Yliopistollinen liikuntaguru (siihen liittyy paljon tarinaa) JANNE TAIVAINEN viestitti että oli tulossa myös kahvittelemaan ja hänellä oli tuliainen Kolumbialaista kahvia mimulle, mutta ratikasta lähtiessä hän huomasi paketin jääneen ratikkaan ja kirmasi ratikan perään ja kun vihdoinkin tavoitti sitten ratikan toiselta puolelta kaupunkia oli jollekin kelvannut Kolumbialainen kahvi ja koska aikaakin oli kulunut tähän jo niin kauan että epäili meidän jo poistuneen cafe Torpanrrannasta, niin hän totesi viestissään maailmanmiehen tavoin ELÄMÄ ON VÄLILLÄ....No sanoisin JANNELLE....ei hätää, niin kauan kuin on elämää on toivoa....HEI ME KAHVITELLAAN taas ensi maanataina....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Jee....paluu Tuulimäen Boxingsalille tehty. Kevyt kymmenen erän treeni. Ei, ei se ollut helppoa, mutta alku kuitenkin monen kuukauden tauon jälkeen. Tuntuu siltä että edessä on haasteellinen aikajakso. Pystynkö palautumaan siihen minulle normaaliin harjoituskuntoon? Se on kyllä vähän huolestuttavaa sillä tämän neljän kuukauden epämääräinen jakso tämän pohjekivun kanssa, joka kuitenkin hävisi ennen Kanarianmatkaa eikä vaivannut siellä ollenkaan ja toisena päivänä täällä tuli takaisin....Mitä ihmettä se on? Onko vanhuutta? Ei hitto, ei vielä... Nyt kuitenkin koitan rauhallisesti edetä käyden neljästi viikossa Tuulimäessä boxingtreeneissäni. Kävelylenkkejä, kun pystyn taas siihen. Kiloja vähän taas pois. Iisiä elämää. Maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa. Tämä helmikuu hiljalleen ajatellen, että kevät on tulossa. Muistuu vain mieleeni jonkun viisaan kirjoitus jonka olen jostakin lukenut....Elämässä on kaksi huolentota päivää, eilinen ja huominen.....Hyvää sunnuntaipäivää...

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta. On lauantaiaamu ja ihmettelen tätä paluuta takaisin Kanarialta kotiin ja tänne Toppelundin rannoille. Jäistä ja kylmää viimaa. Ehdin jo tehdä parina päivänä kävelylenkit nastakengät jalassa, toppatakki päällä ja myssy korvilla. Ensimmäinen päivä sujui hyvin ja olin innoissani ja täynnä suunnitelmia paluustani myös boxingtreenien pariin tulevana viikonloppuna. Sitten toisena päivänä se oikeapohje alkoi taas kesken lenkkiä kipuilemaan ja kävelystä tuli vaivaloista köpöttelyä. En tiedä mistä tämä voi johtua sillä kaksi viikkoa Kanarialla tehtiin pitkiä kävelylenkkejä, kiivettiin usein korkeita rappuja ja nousuja, eikä pohje vaivannut päivääkään. Saapa nähdä vuoden lopussa jouduin kolme kuukautta passaamaan treeneistä ja kävelystä. Miten nyt käy? Huomenna yritys mennä Tuulimäen Boxingsaliille kokeilemaan pystynkö treenaamaan rauhallisesti? Ehdin ennen Kanarian matkaani käydä pari kertaa kokeilemassa ja se tuntui silloin todella raskaalta 3-4 kuukauden paussin jälkeen. 
 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

HOLA....tultiin tänään aamulla seitsemän aikaan Helsinki-Vantaan lentokentälle Kanarialta, jossa olimme pari viikkoa Muruni kanssa. Kaksi viikkoa aurinkoa, lämmintä, uimista niin altaalla kuin meressä. Kävelylenkkejä meille tutuilla huudeilla. Ennen Kanarian matkaa olin potenut reilusti yli kolmekuukautta pohkeen kipeytymistä oikeassa jalassa joka esti harjoittelemisen Tuulimäen salilla ja myöskin kävelylenkit täällä Toppelundin ja Haukilahden rannoilla. Kanarialla  ensimmäisen kävelylenkin tehdessämme Amadoresin rannalle tunsin kuntoni romahtaneen täysin. Nyt parin viikon aikana teimme meille tutut haasteellisetkin kävelylenkit joita meillä on tapana siellä tehdä ja muutamat kävelylenkit nousuineen saivat kyllä mut tuntemaan itseni vanhukseksi. Kuitenkin parin viikon aikana uskoisin, että vähän sain kuntoani takaisin, hyvin vähän, jotta vosin tuntea siitä mitään suuria tunteita.Pohjekipu on kyllä poissa, joten Tuulimäen Boxingsalille paluu tapahtuu tulevana viikonloppuna ja toivon, että se jatkuu sitten normaalisti neljästi viikossa ja kävelylenkit niinä päivinä kun en ole salilla. Tämä harjoittelu että liikunta tuntuu nyt tässä iässä tärkeämmältä kuin koskaan, sillä kun ensimmäisen kerran tunsin kuntoni täysin romahtaneen, se tuntui epätodelliselta, pelottavalta ja kysmys joka nousi mieleen, alkoiko vanhuus ja pääsenkö enään minkäänlaiseen kuntoon? Tämä kysymys saa mut nyt sitten tästä päivästä lähtien tekemään tinkimättömästi, huolellisesti sekä rauhallisesti tekemään "töitä" sen eteen, että jos vuoden päästä on meillä mahdollisuus mennä taas Kanarialle pariksi viikoksi, niin olisin silloin paremmassa kunnossa...START ME UP