HARRIN KEHÄKULMASSA TAKAISIN

 

HOLA....tultiin tänään aamulla seitsemän aikaan Helsinki-Vantaan lentokentälle Kanarialta, jossa olimme pari viikkoa Muruni kanssa. Kaksi viikkoa aurinkoa, lämmintä, uimista niin altaalla kuin meressä. Kävelylenkkejä meille tutuilla huudeilla. Ennen Kanarian matkaa olin potenut reilusti yli kolmekuukautta pohkeen kipeytymistä oikeassa jalassa joka esti harjoittelemisen Tuulimäen salilla ja myöskin kävelylenkit täällä Toppelundin ja Haukilahden rannoilla. Kanarialla  ensimmäisen kävelylenkin tehdessämme Amadoresin rannalle tunsin kuntoni romahtaneen täysin. Nyt parin viikon aikana teimme meille tutut haasteellisetkin kävelylenkit joita meillä on tapana siellä tehdä ja muutamat kävelylenkit nousuineen saivat kyllä mut tuntemaan itseni vanhukseksi. Kuitenkin parin viikon aikana uskoisin, että vähän sain kuntoani takaisin, hyvin vähän, jotta vosin tuntea siitä mitään suuria tunteita.Pohjekipu on kyllä poissa, joten Tuulimäen Boxingsalille paluu tapahtuu tulevana viikonloppuna ja toivon, että se jatkuu sitten normaalisti neljästi viikossa ja kävelylenkit niinä päivinä kun en ole salilla. Tämä harjoittelu että liikunta tuntuu nyt tässä iässä tärkeämmältä kuin koskaan, sillä kun ensimmäisen kerran tunsin kuntoni täysin romahtaneen, se tuntui epätodelliselta, pelottavalta ja kysmys joka nousi mieleen, alkoiko vanhuus ja pääsenkö enään minkäänlaiseen kuntoon? Tämä kysymys saa mut nyt sitten tästä päivästä lähtien tekemään tinkimättömästi, huolellisesti sekä rauhallisesti tekemään "töitä" sen eteen, että jos vuoden päästä on meillä mahdollisuus mennä taas Kanarialle pariksi viikoksi, niin olisin silloin paremmassa kunnossa...START ME UP