torstai 5. tammikuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASTA: 5.1.2023

Hyvää huomenta.Tänään on torstai ja torstaihan on täynnä toivoa? Ihmettelen edelleen sitä sanontaa, sillä tämän hetkinen tilanne kun kuuntelee uutisia maailmalta, niin tuntuu että toivoa pitäsi olla joka päivä! Menemättä enempää näihin asiohin joita me kaikki varmaan seuraamme päivittäin. Sensijaan kerron, että aion tänään taas jatkaa taistelua vanhuutta vastaan ja mennä Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Muuten kun luin taas noita aikaisempia kirjoituksia ja pohdintoja, niin eipä se mun pieni elämäni oo taas siitä paljon muuttunut. Tämä saa kyllä hiukan tuntemaan mut  aika yksioikoiseksi, mutta ei auta....75 vuotta...alkaa olla myöhäistä muuttaa tätä elämänrytmiä ja tapoja. Onhan se niin, kun meen salille niin treeniohjelmakin on sama kuin aina, varjonyrkkeilyä, säkkieriä, Ingo-palloa, päärynäpalloa, varjonyrkkeilyä ja pieni jumppa. En mä menis sitäkään enään muuttamaan tässä elämässä. Joten näillä mennään  ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan? Yksi juttu kyllä olisi tänään....jos....isäni syntymästä tulee tänään 102 vuotta, joten onnittelut sinne jonnekin,,,,olet faija kyllä mukana niin kauan, kun minä olen täällä ja huomenna kun treenaan, koitan muistaa ohjeesi treenaamisesta.....



2.1.2022 kirjoitettua....Mennään nyt toista päivää vuotta 2022 ja jotkut asiat toistavat vuodesta toiseen itseänsä. Niinkuin eilen, kun cafe Mellsten taas avautui joululoman jälkeen kävelimme sinne Muruni kanssa kahville ja korvapuustille vuoden ensimmäiselle terassikahville.Ihana valkoinen talvisää on näin vuodenaluksi täällä Mellstenin ja Haukilahden rannoilla. Huomenna olisi COFFEETIME cafe Torpanrannassa  ja on tietenkin mielenkiintoista ja kiva tavata taas kavereita. Treenaamisen suhteen pelkään pahoin että Tuulimäkeen ei pääse treenaamaan ainakaan toistaiseksi, joten taidan siirtää boxingtreenit "korkeanpaikan leirini" jälkeen aloitettavaksi. Niin tämä korkeanpaikan leirinikin on yksi joka on toistunut usein viime vuosina, mutta nyt kun nyt kuitenkin lähdemme elämään vuotta 2022 jään uteliaana katsomaan mitä se tuo tullessaan.....

2.1.2020 kirjoitettua....
Julio Iglesiasin GRAZY, tuo iki ihana laulu soljuaa CD-soittimesta. Kuppi kahvia on edessäni. Vuosi on sitten vaihtunut uuteen ja olen innostunut ja odottavalla kannalla. Mitä tämä vuosi 2020 toisi tullessaan eläkeläisen elämään? Olen laatinut pieniä, jonkinlaisia lupauksia, niinkuin aina kuuluu vuodenvaihteessa tehdä. On sitten ihan eri asia pystyykö niitä lupauksia pitämään? Mutta tässä vaiheessa lähden luottavaisena elämään tätä vuotta 2020!
 
Eilen aloitin treenaamiseni Tuulimäen Boxingsalilla ja enään siis 147 treeniä edessä tänä vuonna. Alku siis suoritettu!
 Samalla toivotan tietysti sinulle satunnainen lukija HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2020! Vietin vuoden viimeisen viikon pieniä kävelylenkkejä tehden, mutta lähinnä hyvää ruokaa ja herkkuja syöden. Tämä saakin ajatukseni taas muistelemaan, mikä se olikaan se yksi tie, jota niin usein olen koittanut etsiä? Ai niin, sehän oli se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE! Kun nyt olen alottanut vuoden 2020 harjoitukset Tuulimäen boxingsalilla, täytyy yrittää löytää ainakin polku tuolle tielle. No, ehkä se kevään aikana ennen kesän tuloa taas löytyy? Ensi viikolla alkaa taas  kahvittelut HEI ME KAHVITELLAAN jengin kanssa cafe Torpanrannassa. Siellähän me kahviteltiin viime kevät ja paikka oli miellyttävä.                                                                                                                                                          
Mielenkiintoista on nähdä taas keitä ja ketä tapaan vuoden 2020 aikana. Se on aina samanlainen arvoitus kuin on uusi vuosi tapahtumineen, kun minulla ei kuitenkaan ole mitään sen kummallisempia suunnitelmia kuin elää tätä tulevaa elämää päivä kerrallaan sellaisena kuin se eteeni putkahtaa. Kun ei oteta huomioon antamiani uuden vuoden lupauksia  treenaamisesta, etsinnästäni ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tiestä?      Niin yhtenä vuoden avausjuttujana, niinkuin tämä HARRY´s CORNER  juttuni on "korkeanpaikan valmennusleirini" Kanarialla tässä runsaan viikon kuluttua.
Se on vaativa todellinen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN koettelemus, sillä siellä on vaaroja AMADORESIN rantaparatiisi herkullisine ruokapaikkoineen, jossa Banan Splitit ovat suuri houkutus. Puerto Ricon MAUMAUN pihvit ovat todella herkullisia? Olen jälleen kerran koettelumuksen edessä. Parhaimmillaan välttämällä kaikki kiusaukset ja vaeltelemalla vuoristoa alas AMADORESIN rantaan viettäen diettipäivän salaatiaterian syöden, kävelemäällä Puerto Ricon kautta takaisin vuorelle ja nukkumaan saattaa leiri olla menestys ja jopa kilo saattaa painostani alentua viikon aikana? No tällä aloitetaan taas tämä vuosi...laihtua yksi kilo se olisi suuri ilo....
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti