Lauantaiaamu ja pari kuppia kahvia on jo juotu ja croisantti syöty. Eilen illalla aika myöhään olin vastassa tytärtäni joka poikaystävänsä kanssa tuli Kanarialta Puerto Ricosta, jossa olivat parin viikon lomalla. Kaksi viikkoa aurinkoa, kävelyä, rantaelämää, hyvää ruokaa jne. Hmm....se on meillä nyt edessä Muruni kanssa ja ensi viikolla lennetään sinne. Nyt tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle hiukan tahmeasti mun kolmen kuukauden pohjekipuilun jälkeen, mutta olen tehnyt kuitenkin paluun Tuulimäen boxingsalille ja huomenna käyn vielä kerran siellä treenaamassa ennen matkaamme Kanarialle. Ehkä tämä korkeanpaikanleiri ja siellä kävelylenkkejä, aurinkoa ja uiminen, pari viikkoa tekee hyvää ja saan jonkinlaisen tunteen taas kunnon nousemisesta, joka tuntui romahtaneen kolmen kuukauden lähes liikkumattomuuden jälkeen? No sen näkee sitten.... Tässä tarinaa vähän aikaisemmilta ajoiltakin....Hah, kyllä tää elämä toistaa tässä iässä rutiineja, mutta toisaalta olin aika nuori, kun mietin tätä elämää ja kirjoitin vuonna 2004 "Tunnen usein olevani sijoittamaton tässä yhteiskunassa, mutta olen pyrkinyt sijoittautumaan mahdollisuuksieni mukaan meren äärelle aurinkoon kuuntelemaan musiikkia, lukemaan elämänkertoja kirjoista, opiskelemaan elämää viisaampien kirjoituksista, pohtimaan sitä oman elämäni kautta, koska harvemmin nämä kirjoittajat ovat olleet entisiä nyrkkeilijöitä, niin siksi olen suodattanut niitä omien ajatuksieni ja kokemuksieni kautta paperille ja vau, kuinka se onkaan tuntunut mielenkiintoiselta".......
5.1.2+23 Hyvää huomenta.Tänään on torstai ja torstaihan on täynnä toivoa? Ihmettelen edelleen sitä sanontaa, sillä tämän hetkinen tilanne, kun kuuntelee uutisia maailmalta, niin tuntuu että toivoa pitäsi olla joka päivä! Menemättä enempää näihin asiohin joita me kaikki varmaan seuraamme päivittäin. Sensijaan kerron, että aion tänään taas jatkaa taistelua vanhuutta vastaan ja mennä Tuulimäen boxingsalille treenaamaan. Muuten kun luin taas noita aikaisempia kirjoituksia ja pohdintoja, niin eipä se mun pieni elämäni oo taas siitä paljon muuttunut. Tämä saa kyllä hiukan tuntemaan mut aika yksioikoiseksi, mutta ei auta....75 vuotta...alkaa olla myöhäistä muuttaa tätä elämänrytmiä ja tapoja. Onhan se niin, kun meen salille niin treeniohjelmakin on sama kuin aina, varjonyrkkeilyä, säkkieriä, Ingo-palloa, päärynäpalloa, varjonyrkkeilyä ja pieni jumppa. En mä menis sitäkään enään muuttamaan tässä elämässä. Joten näillä mennään ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan? Yksi juttu kyllä olisi tänään....jos....isäni syntymästä tulee tänään 102 vuotta, joten onnittelut sinne jonnekin,,,,olet faija kyllä mukana niin kauan, kun minä olen täällä ja huomenna kun treenaan, koitan muistaa ohjeesi treenaamisesta.....
2.1.2020 kirjoitettua....
Julio Iglesiasin GRAZY, tuo iki ihana laulu soljuaa CD-soittimesta. Kuppi kahvia on edessäni. Vuosi on sitten vaihtunut uuteen ja olen innostunut ja odottavalla kannalla. Mitä tämä vuosi 2020 toisi tullessaan eläkeläisen elämään? Olen laatinut pieniä, jonkinlaisia lupauksia, niinkuin aina kuuluu vuodenvaihteessa tehdä. On sitten ihan eri asia pystyykö niitä lupauksia pitämään? Mutta tässä vaiheessa lähden luottavaisena elämään tätä vuotta 2020!
Samalla toivotan tietysti sinulle satunnainen lukija HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2020! Vietin vuoden viimeisen viikon pieniä kävelylenkkejä tehden, mutta lähinnä hyvää ruokaa ja herkkuja syöden. Tämä saakin ajatukseni taas muistelemaan, mikä se olikaan se yksi tie, jota niin usein olen koittanut etsiä? Ai niin, sehän oli se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE! Kun nyt olen alottanut vuoden 2020 harjoitukset Tuulimäen boxingsalilla, täytyy yrittää löytää ainakin polku tuolle tielle. No, ehkä se kevään aikana ennen kesän tuloa taas löytyy? Ensi viikolla alkaa taas kahvittelut HEI ME KAHVITELLAAN jengin kanssa cafe Torpanrannassa. Siellähän me kahviteltiin viime kevät ja paikka oli miellyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti