ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On mielenkiintoista ja arvokasta, että ESA HEINONEN todellinen sporttimies, ex-voimisteluopettaja, uimahyppääjä, HJK.n ja Suomen Jalkapallomaajoukkueen fysio, on ollut ihan pikkukundista saakka ystäväni. Olemme seikkailleet ja kokeneet paljon hauskoja hetkiä nuoruutemme aikana. Nyt meillä on tapana ollut jo kauan tavata kuukausilounaalla hampurialaisaterian merkeissä ja tänään on taas se päivä!

Tässä kuva vuodelta 2010 eikä ESA HEINONEN ole muuttunut ollenkaan, on trimmissä kunnossa....vois varmaan antaa vinkkejä miten säilyttää kuntonsa.

ESA HEINONEN ja minä kahvittelemassa Tapiolan Waynes Coffeessa! Olen kiitolllinen pitkäaikaisesta ystävyydestämme!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmassa

Aamutreenit on taas tältä päivältä tehty. Onpa mukavaa, mutta raskasta, ajatus ja huoli meinaa tulla mieleen...olenko jo todella vanhenemassa, kun treenaaminen alkaa tuntua raskaalta? Täytyy nyt vähän katsoa, kun oli kuitenkin pitkä paussi, kun Tuulimäen nyrkkeilysali oli pitkään kiinni. Samoin on mielenkiintoista, kun yritän vähentää sosiaalista kanssakäymistä sosiaalisessa mediassa mm. facebook, instagram. Minulla on monta facebook juttua ja kun yrittää vähentää sen yhteen se onkin hankala tapaus. No aika näyttää miten tässä käy. Tässä kuitenkin ohessa yksi blogijuttu 10.9.2010 kirjoitettu.....ajatella siitäkin on taas 11 vuotta mennyt!

Huh, olipa vilkas päivä näin eläkeläiselle. Lähdin aamulla ja tulin äsken treeneistä kotiin. Nyt tuntuu hyvältä istahtaa tähän TV:n äärelle, kuunella toisella korvalla uutisia kuinka Nokia on saannut nyt ensi kertaa ulkomaisen johtajan. Kanadasta, joka kuitenkin vakuttaa Nokian pääkonttorin pysyvän täällä Espoon Keilalahdessa. Täällä on kuulemma Nokian koti! Aamupäivällähän aloitin tämän päivän KAHVITELLEN cafe CARUSELLISSA. Tänään meitä oli taas hieno "ÄIJÄ" ryhmä koolla ja en voinnut tullessani olla tuntematta jonkinlaista nostalgisuutta, kiitollisuuden kera, kun jo siinä ulkopuolella ensimmäinen KAHVITTELUUN tuleva oli "The Basisti" KAITSU WALLIN. Olemme KAITSUN kanssa tunteneet kauan jo 1965 luvusta saakka hänen soittaessa bassokitaraa DANNY & THE ISLANDERS bändissä sekä JORMAS yhtyeessä ja myös monessa muussakin suomalaisessa huippubändissä. Olimme yhtäaikaa armeijassa Santahaminassa. Minä urheilujoukoissa ja KAITSU jossakin muussa komppaniassa. Mutta me tapasimme usein bussiissa minun ollessa matkalla nyrkkeilemään ja hänen soittamaan. Olemme eläneet kumpikin tahoillamme, mutta tiemme ovat aina uudelleen ja uudelleen kohdanneet. 1970-luvun lopussa meillä oli yhteinen hampurilaisravintola RINGSIDE. KAITSU työskenteli oman mainostoimistonsa EXTREMIN kanssa pitkän uran mainostoimistoalalla. On vaihtanut sen nyt COFFEE alalle, joten kahvittelu sopii ammatillisessakin mielessä KAITSULLE loistavasti. Mutta musiikki, on kuin nyrkkeily minulle, KAITSULLE myös edelleen iso juttu. Meidän ystävyytemme on kuin ankuroitu toisiimme ja on ollut voimassa jo huh, kuulostaa hurjalta, 45 vuoden ajan. Se on arvokasta! Näitä pitkiä ystävyys-suhteita kunnioittaa näin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen aina vain enemmän. Tänään KAHVITTELEMAAN tulivat myös koulukaverini ESA MALM ja SIMO SALONEN liike-elämässä menestyneet ystäväni. He ovat ystäviä, tuntuu aina vain hurjemmalta, jo 50 vuoden takaa. Paikalla olivat myös OLLI "Ollibull" ANIKARI ja TAPSA NIKKANEN myös monien vuosikymmenien takaa olevat kaverini. HEIKKI MAKKONEN ja PERTTI PAJUNEN sekä RISTO KUUSIOLA ovat uudempia kavereita, ystäviä ja heidänkin läsnäolonsa antaa hyvän tunnelman. Elämä pulppuaa selvästi niin nostalgiaa kuin tätä päivää. Elämä tuntuu mielenkiintoiselta. YSTÄVÄT ja YSTÄVYYS on arvokasta. Se on suuri lahja elämältä. Olen laittanut kännykkäni soittoääneksi DANNY & THE ISLANDERSIN kappaleen MY GENERATION missä bassokitaraa soittaa WALLININ KAITSU....näin se elämä menee, nostalgiaa ja tätä päivää! Palaan taas tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN jonakin päivänä!

                         Minä KAJ WALLININ mainostoimistossa käymässä. Oli jotkut PARTYT!

          Ollaan ystävyyden ankkuroimat minä ja KAJ WALLIN, menossa kahvittelemaan cafe Caruselliin

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Sentimentaalisuus, niin se on ollut aina yksi suuri osa luonnettani ja elämääni. Tapa elää tunteella, antaa sydämen ja tunteen ohjata elämääni. No aima se ei ole ohjannut ihan oikealle tielle ja yhteen realistisen elämän kanssa. Mutta nyt tänään, kun olen 74. vuotias voin olla kaikessa rauhassa sentimentaalinen. Nauttia elämästä sen pienistä ympyröistä, perheestä ja ystävistä ja tästä päivästä. Tämä sentimentaalisuus tuli vain mieleen kun 4.9.2010 kirjoittamani blogijuttuni osui silmiini ja tuo mieleeni tietysti Elviksen SENTIMENTAL ME kappaleen... mitä voin sanoa muuta kuin olen toivottoman sentimentaalinen!

4.9.2010 kirjoitettua....

Hyvää huomenta. Torstai on toivoa täynnä sanotaan. Itse aloitan torstaini juomalla kahvia ELVIS kupistani ja kuunellen edellämainitun kappaleen SENTIMENTAL ME ja totean samalla olevani toivottoman sentimentaalinen. Olen ollut sitä aina. Ihan nuoresta pojanklopista lähtien. Ajattelen tänään, ihan ihmeissäni, kuinka tää aika, kuinka nää vuodet ovatkaan menneet näin nopeasti? Ajatuksissani käy myös eilinen kun aamupäivällä, johtuen kipeytyneestä niskastani, en mennyt treenaamaan vaan käytin tilaisuutta hyväkseni ajamalla bussilla Kamppiin mennäkseni cafe JAVAAN kahville. Pidän tästä kahvilasta, joka on niin keskellä stadia kuin olla voi. Se on sentimentaalista minulle. No Kampin torin läpi kävellessäni, heti terminaalista ulos astuessaniu näen, että siinä ulkona on taas jotain menoa menossa? Törmään PEKKA MÄKEEN ja jään vaihtamaan kuulumisia. Nyrkkeily on tietysti meillä suurin puheenaihe. Onnittelen PEKKAA viimeisestä onnistuneesta ammattinyrkkeilyillasta, jonka järjestelyistä PEKKA oli vastannut. Olen ennenkin sanonut, että PEKKA MÄKI on tehnyt poikkeuksellisen suuren työn nyrkkeilyn eteen, sen näkyvyyden eteen, nyrkkeilijöiden loistavan valmennuksen kanssa ja suorastaan fantastisen kansainvälisten suhteiden rakentamisen maailman nyrkkeilykuvioihin. Nytkin PEKKA kertoi innostuneena yhtä ja toista mitä tuleman pitää. Uskomaton kaveri. ENERGIAA ja TAHTOA! Tunsin kuinka kohdallamme todellakin tämä nettisivujeni nimi BOXING IS MY LIFE koskettaa meitä. Meidän isämme olivat LEGENDOJA aikoinaan. YRJÖ PIITULAINEN ja OLLI MÄKI. Kahden eri aikajakson nyrkkeilijöitä. Olemme siis PEKAN kanssa molemmat syntyneet nyrkkeilyyn. Sanoinkin PEKALLE, että nyrkkeily on ollut aina, joka päivä läsnä mun elämässäni ja MINÄ OLEN NYRKKEILIJÄ aina ja niin kauan kuin elän. Se ei muutu. Ja olen ylpeä siitä! Se on mun synnyinlahja isältäni!  Sitten siinä Kampin torilla jutellessamme kertoo PEKKA että kohta AMIN ASIKAISTA haastatellaan tuossa esiintymislavalla. Jään kuuntelemaan tätä nuorta miestä, hienoa kaveria, SUPER sympaattista ja SUPER hyvää nyrkkeilijää. AMIN on tapansa mukaan valloittava, hyväntuulisuudessaan ja välittömyydessän sekä aitoudessaan. Ihailtava nuorimies. Hänestä ei voi olla pitämättä! Haastattelun jälkeen menemme kolmisin cafe JAVAAN kahville ja AMIN tarjoaa meille kahvit croisantin kera. Vietämme mukavan ja sentimentaalisen hetken jutellen ja kertoen tarinoita, otan tai kundit ottavat kännykälleni kuvan meistä kahvilla ja näin on kuvatkin muistona kavereista, jotka ovat taltioituneet sydämeeni jo aikaisemmin.

 

                                    PEKKA MÄKI ja minä Cafe Javassa syyskuussa 2010

                           AMIN ASIKAINEN ja minä Cafe Javassa syyskuussa 2010

 Olen siis toivottoman sentimentaalinen ja katson ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA tätä elämää jo aika vanhana , mutta sydämeni sykkii edelleen "nuoruutta", tunteeni edelleen yhtä uteliaana ja malttamnattomana tätä elämää. juuri tälläisena kuin se nyt sykkii ja mieleni iloitsee jokaisen nuoren nyrkkeilijän onnistumisista ja toivon että he tuntisivat samoin, BOXING FOREVER....se on mun ja heidän yhteinen laji ja näin yhdistää meidät toisiimme. Niinkuin tunnen PEKAN ja AMININKIN kanssa ja niin monen, niin monen muun kanssa. Olen aina yrittänyt tuoda sen esiin kuinka onnellinen ja onnekas olen ollut saadessani tutustua niin moniin hienoihin kavereihin ja nyrkkeilijöihin nyrkkeilyn kautta ja sen tuoman elämänkin kautta. Huomenna taas KAHVITELLAAN cafe CARUSELISSA ja näen myös paljon hienoja kavereita. Yhdeltä sellaiselta saan juuri tekstarin JÄRVELÄISEN MATILTA "Moikka Harri. Seilaan poikkeuksellisesti omalla videokeikalla pari viikkoa M/S NORDIALLA, joten näen melkein Caruselliin huomenna reelingiltä. Hyviä muisteluita, oivia oivalluksia, maistuvia kahvihetkiä ja terveisiä tutuille! Matti" Ihana sympaattinen kaveri. Tunnen olevani toivottoman sentimentaalinen ja kuuntelen vielä kerran ELVIKSEN SENTIMENTAL ME kappaleen ja toivotan kaikille hyvää torstaipäivää! Ei vain torstai vaan koko elämä on toivoa täynnä! Toivotaan parasta!

  "Tekniikan tohtori" MATTI JÄRVELÄINEN ja minä 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää torstaipäivää ystävät, te kaksi blogini lukijaa, tosin en ole varma, onko niitä enään kaksi? Sillä en ole pitkään pitkään aikaan oikeastaan kirjoitellut tänne blogiini. 2010 kirjoittelin syyskuun aluksi RAKKAUDESTA ja se on aihe joka ei koskaan vanhene merkittävyydessään! En ala uudestaan pohtimaan rakkauden olemusta, sillä aion pitäytyä vanhassa analyysissani, mutta koska KANERVAN OSKU tulee siinä heti esille ja saa muistelemaan OSKUA, niin monia nyrkkeilymatkoja, leirejä, kymmeniä ja kymmeniä kahviteluita vuosikymmenien ajalta, niin laitan pari kuvaa muistelemaan ystävääni ja nyrkkeilykaveriani......

                                                                           

2.9.2010 kirjoitetua......

Hyvää viikonalkua ystävät ja sattumalta tänne blogiini eksyvät. Mitenkähän se on, onkohan KANERVAN OSKU huomannut muutoksen ja nettisivujeni siirtymisen tähän nykyiseen muotoon? Ja näkyyköhän se sinne Floridaan? Muistuu ihan mieleen se kuuma iltapäivä kun menneenä kesänä istuttiin kotini parvekkeella ja syötiin jäätelöä, mansikoita runsaan kermavaahdon kera ja muisteltiin kaikkia hauskoja juttuja boxausmatkoiltamme sekä tapahtumia elämän varrelta. Istun nyt tässä aamu TV:n äärellä, iso kuppi kahvia, ELVIS-mukissani, oikeastaan jo kolmas menossa. Jotenkin ihana seesteinen aamu. Tämä läppäri avoinna edessäni. Olen lukenut muutaman saamani sähköpostin, vielä kuitenkaan vastaamatta niihin. Käynnyt facebookissa. Onnitellut siellä syntymäpäivää viettäviä FB-ystäviäni. Kuunnellut ja laittanut JOHN LENNONIN rakkaudesta kertovia, ihania, kauniita ja lyyrisiä lauluja FB-profiliini. Rakkaus, tunnen kuinka se on tänäänkin läsnä sydämessäni ja sielussani. Rakkaus on ollut aina tärkein tunteistani koko elämäni ajan. Rakkautta voi tuntea niin moneen asiaan ja ihmiseen. Nyrkkeilykin on rakkaus, joka on säilynyt koko elämäni ajan. Mutta nyt joudun eilisen, ehkä liian kovan 18 erän harjoitukseni takia pitämään vapaa-päivän harjoituksista, sillä niskani on kipeä. Se on vamma, jonka sain joskus kymmeniä vuosia sitten, kun niskani revähti harjoitellessani oikeata suoraa säkkiin kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja kun revähdys tapahtui ja niska jumiutui täysin, jatkoin seuraavana päivänä samaa treeniä uskoen lauseeseen, jonka olin aina kavereilta kuullut, "sillä se paranee millä se on hankittukin", mutta se ei pitänyt ihan paikkaansa ja niinpä niskani ja pääni ei silloin viikkoon liikkunut senttiäkään ja sen jälkeen se on muistuttanut olemassa olostaan aina silloin tällöin näiden kaikkien kymmenien vuosien ajan. Esimerkiksi, kun niskani saa vetoa ja kylmää, niin seuraava yö saattaa olla hiukan kivulias ja särky ja arkuus estää kyllä treenaamisen seuraavana päivänä. Joten ehkä sain vetoa eilen harjoituksen jälkeen eikä syy olisi liian kovassa treenissä. Näin haluaisin mielelläni uskoa. No oli miten oli, niin tänään on vapaapäivä treenistä. Joten joudun miettimään jotain muuta kuin nyrkkeilyä. Rakkaus on tunteista suurin ja ihanin, mikä voisi esimerkiksi olla miettimisen aiheena, vaikkakin aiheena vaikea. Asia jonka jokainen tuntee sydämessään, mutta pitää ne tunteensa useinkin piilossa jopa läheisiltään. Kertominen tunteistaan ja kaipuustaan siihen. Siinä rakkauslaulut ovatkin loistavia ja ihania. Niissä tekijät ovat olleet rohkeita ja tuuonneet tunteitaan ja jopa kokemuksiaan julki. En edes minä, joka olen super tunteellinen ole tuonnut tunteitani näkyviin kuin ripauksen. Vaikka joskus tekisi mieli kertoa mitä rakkaus merkitsee ja on merkinnyt minulle. Mutta jotenkin se on tabu. Joten ei siitä sitten enempää, vain, että rakkaus se on ihanaa ja tärkeätä näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoenkin, joten toivotankin teille kaikille rakkauden täytteistä viikon alkua. Palaan taas pian.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niin, maanantai ja syyskuun enimmäinen päivä. On tää kummallista tää elämä, kuinka nopeasti se aika vaan kuluu ja kymmenenvuotta vilahtaa ohitse. Kyllähän tässä kaikkea ehtii kymmenessä vuodessakin tapahtua, mutta meikäläisen suhteen tuntuu kyllä se olevan melkoisen yksinkertaista. Tänään olin taas Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa kevyen 10 eräisen treenini, mikä on kivaa sillä tässä olikin pitkä paussi salin ollessa kiinnituon koronan takia koko vuoden, joten nyt se on sitten hiukan raskasta taas pitkästä aikaa, mutta eläkeläisenä mulla on aikaa etsiä taas sitä kadonnutta nuoruutta? ( hah hah....tiedän ettei se enään löydy) Mutta mikä oli hauskaa, että 1.9.2010 kirjoitin seuraavasti: ONNELLISUUDESTA.....

Päivä on jo kääntymässä iltaan ja voin todeta, että päivä on vilahtanut taas nopeasti kuin silmänräpäys. Ihan niinkuin tuntuu, että tää elämäkin on ollut niin nopea juttu, että on vaikea tajuta meneillä olevaa ikäänsä. Aamulla, kun ihan sattumalta näin YLEN ELÄVÄ-ARKISTOSSA Hannu Karpon tekemän ohjelman, jossa oli aiheena onnellisuus ja mikä on hyvää Suomessa? Ohjelma oli tullut ulos 20.1.1979 ja minä itse en ollut ainakaan koskaan nähnyt sitä enkä, häpeä tunnustaa, muistanut koskaan edes antaneeni sellaista haastattelua. Niinpä katsoin hiukan hämmästyneenä kuinka pitkätukkainen nuorimies puhuu onnellisuudesta ja elämänasenteesta. Ja ei mulla olisi tänäänkään siihen mitään lisättävää. Olisi helppo olla edelleen samaa mieltä. Siinä mielessä aika ei ole muuttunut vaikka yli 30 vuotta oli tästä haastattelusta mennyt. Eikä sekään ole muuttunut, että tänään aamupäivällä kävin treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla sen normaalin 12 erän harjoitukseni ja edelleen rakastan nyrkkeilyä. Tänäänhän on ammattinyrkkeilyilta KISAHALLISSA Amin Asikainen ja K:nit boksaavat oman uransa ja menestyksensä eteen. Toivon sydämestäni heille onnea matsiin! Itse en mene katsomaan sillä tuntuu, että minä tyydytän täysin oman nyrkkeilynälkäni näillä päivittäisillä harjoituksillani. En siis ainakaan tänään mene Kisahalliin. Iltapäivällä käytiin Muruni kanssa Kauppatorilla Snellmannin kahviteltalla juomassa kahvit ja syömässä lihikset. Nekin, niin Kauppatori kuin lihiksetkin, ovat yksi muuttumattomia elementtejä tässä elämässä ja onnellisuudessa. Enpä taas tänään pysty muuta ihmeempää toivomaan sillä näinkin on päivä ollut mukava. Syyskuun alku on käynnissä ja siinä ollaan mukana. Jäänkin nyt sitten taas katsomaan mitä ensi viikko tuo tullessaan ja palaan taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN mahdollisimman pian.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Nyt mennään siis viimeistä kesäpäivää ja huomenna alkaa syksy ja syyskuu. Sehän on mielenkiintoista. Syksyn tulo, terassielämän loppuminen. Tosin eilen vielä istuttiin lämpimässä auringonpaisteessa jengin kanssa cafe Torpanrannan terasilla. Jotenkin on hauskaa, vaikkakin hiukan huolestuttavaa, kuinka aika kuluu kovaa vauhtia ja minäkin vain vanhenen vanhenemistaan. Tuossa yksitoista vuotta sitten kirjottamssani jutussa olin ollut puolitoistavuotta eläkkeellä, nyt laitetaan siihen kymmen vuotta lisää....huh huh....ei mahda mitään.....

30.8.2010 kirjoitettua....

Moi hyvät ystävät. Sain eilen meilin webbigurultani JR:ltä ja hän kertoi, että webbisivusto missä tämä BOXING IS MY LIFE on, menee eläkkeelle. Heh, näinhän se on, että meillä kaikilla tulee aika, kun ollaan eläkkeelle menossa, jos ne ei nyt sitten nosta sitä eläkeikä rajaa ihan mahdottomuuksiin. OK. Ymmärrän hyvin, että nettisivustoni menee eläkkeelle sieltä saitilta, sillä olenhan jo itsekin ollut eläkkeellä jo puolitoista vuotta. Mutta ei hätää sillä JR:rrä oli huolehtinut, että se jatkuu nyt tämän googlen blogiosastossa ja niinpä yritän tutustua tähän heti miten tämä toimii? Ulkona on muuten aivan ihastuttava hiukan syksyinen, mutta kaunis päivä. Minä tein paluun "homevauriosta" kesällä kärsineeseen Tuulimäen boxingsaliin noin viikon paussin jälkeen ja harjoittelin jälleen normaalin nyrkkeilytreenini, säkkiä. palloja ja varjonyrkkeilyä harrastaen. Boxingkahvit join myös jälleen Tapiolan Waynes Coffeessa minne tuli myös ystäväni ESA HEINONEN tuoden tuliaisena Kuopion Torilta ostamansa MUHAMMAD ALIN julisteen. Siinä ALI on parhaimmillaan ja varjonyrkkeilee kehässä. Olkoon se mun syyskuun treenien innoittajana. Voisin laittaa sen tännekin näkyville, mutta en vielä tiedä miten tämä toimii kuvienlaiton suhteen, mutta koitan opetella sitä lähiaikoina. No tässä mulla tulee vähän uutta tutkittavaa jota voin näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA kurkistella! Koitan nyt klikata tuota tallenna linkkiä ja katsoa miten käy. Jos hyvin käy, niin palaan taas pian asiaan. Hyvää syyskuun alkua kaikille jotka satutte tälle saitille!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niinpä....syyskuu on kohta vaihtumassa ja tänään on elokuun viimeinen CoffeeTime kahvittelu kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. On ollut super hieno kesä huolimatta tästä korona ajasta. Nyt syksyn alku tuo taas monenlaisia asioita, esimerkiksi treenit Tuulimäen Boxingsalilla. On oikestaan mielenkiintoista siirtyä tähän syyskauteen 2021 ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAN kera. Mitä syksy tuo tullessaan? Tapaamisia ja tapahtuimia? Sitä alan nyt taas pitkän ajan jälkeen päivittämään tänne ja ensimmäisena vanha päivitys vuodelta 2010....

kirjoitettu 1.9.2010....

Hei tervetuloa syyskuu! On ihan pakko kokeilla, kun tämä viime kertakin onnistui niin hyvin. Onnistuuko tekstin laittaminen tänäänkin? Tänään olin aamupaäivällä KISAHALLISSA treenaamassa ystäväni HARRI MERTASEN kanssa ja pidin hänellä 8 erää pistehanskoja. Treenin jälkeen kävimme "kuukausilounaalla" viereisessä CHICOSISSA. Eilen yksi speciaali kaveri PERTTI URA täytti, vaikkei sitä uskoisi, 50 vuotta. Lähetin hänelle onnittelut merkkipäivän johdosta. "Keravan Kreivin" PASI TAAVITSAISEN kanssa sovittiin aamiaisesta EKBERGILLÄ perjantaina aamulla ja se onkin sitten kiireinen päivä, kun KAHVITTELIJATKIN kahvittelevat cafe CARUSELLISSA aina perjantaisin aamupäivisin. Tänään muuten LASSE NORRESKIN parin vuoden empimisen jälkeen on liittynyt FACEBOOKIN virtuaaliseen maailmaan ja klikannut näin itsensä myös virtuaaliseksi ystäväksi minulle. Valitettavasti tämä virtuaalinen LASSE NORRES ei ehkä välitä sitä LASSEA, jonka me kaikki tunnemme lämpimänä, aina hyväntuulisena ja iloisena oikeassa elämässä, mutta hauska tutustua myös virtuaaliseen LASSE NORREKSEEN. Nyt illalla mulla on vielä treenit Tuulimäen boxingsalilla yhden "rokkarin" kanssa, joka on innostunut BOXINGISTA! No näin siis siirrymme syyskuuhun ja koitan olla mukana siinä ja kertoa kuinka syksy tuntuu näin kesän jälkeen. Pelkään viileää ja viimaa. Täytyy nostaa kaulukset pystyyn!