ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On aika päivittää jo perinteellinen JOULUTERVEHDYS teille molemmille blogini lukijalle. 

Kivoja ja hauskoja kohtaamisia on  mahtunut vuoteen 2024 paljon. Miten ensi vuonna? Se jää nähtäväksi ja koettavaksi? KIITOKSIA se on sana, jonka haluan sanoa kaikille. Olen KIITOLLINEN olen saanut elää!

Koitan jatkaa samalla teemalla kuin olen tähänkin saakka elänyt, uskoen ystävällisyyteen ja ystävyyteen. Samalla toivotan HYVÄÄ JOULUA!!! 
Olisi ihanaa jos elämä olisi näin yksinkertaisesti hyvää ja onnellista, mutta olemme kaikki saanneet lukea ja kuulla parin viimeisen vuoden aikana suru-uutisia, olemme menettäneet läheisiä ihmisiä elämän varrelta. On ollut Koronaa, on menossa edelleen sota Ukrainassa ja niin paljon muutakin negatiivisia uutisia maailmalta. En tiedä voiko ja pystyykö ja onko se edes sopivaa olla huomioimatta näitä asioita ja kuitenkin me elämme jokainen tahollamme, omaa elämää, omien lähtökohtien ja elämän tpahtumien mukaisesti. Olen itse 77 vuotias ja monenlaista on elämän varrella tapahtunut, mutta meneillä oleva aikakausi on enemmän kuin hämmentävä ja vaikeasti ymmärrettävä. Voin vain toivoa kaikille mahdollisimman hyvää Joulua, elämää, jossa olisi onnellisuutta ja rauhaa. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku ei toivoisi sitä meille kaikille ja koko maailmalle.....olen ennenkin miettinyt tätä ja kirjoittanutkin, kun minä ja minun ystäväni joita tapaan ja heidän ystävänsä haluavat tätä samaa, niin missä ihmeessä tämä muuttuu toiseksi ja kulkeutuu oman vaikutuspiirin ulkopuolelle, harmittavaa kuinka voimaton voi olla näiden asioiden suhteen, voi vain toivoa että minua merkittävämmät ihmiset haluaisivat rauhaa, meidän kaikkien onnellisuutta tämän kuitenkin lyhyen elämän aikana....on tää vaikeata ymmärtää....    

                                                                                                                                                                   HYVÄÄ JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA  VUOTTA 2025

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tänään on lauantai ja olen menossa katsomaan SM-nyrkkeilyn loppuotteluja Vantaan Energia Areenalle tuon Ammattinyrkkeily.Net sivuston gurun ja ystäväni PASI TAAVITSAISEN kanssa. Suomen nyrkkeily viettää 100 vuotis syntymäpäiväänsä ja siitä kun minä nyrkkeilin SM-nyrkkeilyissä 1966 on 57 vuotta ja siitä kun minut liitettiin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi on jo 76 vuotta! Aika huimia lukemia. Aika kuluu kovaa vauhtia. Ja nyt olen jouunut pitämään lähes kahden kuukauden paussiin taistelustani vanhuutta vastaan eli jättämään boxingtreenit Tuulimäen boxingsalilla, että kävelyni Haukilahden rannoilla oikean pohkeeni kipuillessa niin etten ole pystynyt oikeastaan kävelemään tuttuja rantakierroksiani eikä puhettakaan, että olisin pystynyt menemään Tuulimäen Boxingsalille. Painoni on tietenkin noussut joitakin kiloja, joten senkin palauttaminen taas takaisin siihen mikä on tavoite painoni tulee olemaan viikkojen juttu. Sitten kun taas pystyn treenaamaan.Taidankin jo vapaaehtoisesti jättää ajatukseni boxingtreeneistä vuoden 2024 vaihteen jälkeiseksi. Nyt kuitekin tuntuu, uskaltaisinko edes ajatella, pari päivää olen tehnyt hyvin pieniä kävelyjä pari kertaa päivässä eikä pohkeessa ole tuntunut kipua. No täytyy suhtautua asiaan varovaisella toiveikkuudella ja ajatella.....MINÄ PALAAN VIELÄ.....

                              PASI TAAVITSAINEN ja minä Westendissä kahvittelemassa.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

                  

Joo, hyvää lauantai iltaa. Olen ihan hämmentynyt, kun tässä pari vanhaa blogijuttua osui eteeni ja luin itselleni, että paluu arkeen on muodostanut aikaisemminkinvaikeuksia minulle? Nyt taas kerran olen tullut matkalta, Tukholmasta. Loistava kaupunki, aurinkoa säihkettä ja herkullisia ruokapaikkoja ja ALLSÅNG PÅ SKANSSEN ja nyt on siis pari viikkoa aikaa ryhdistäytyä, unohtaa herkut ja makea elämä. Löytää taas kerran se KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tie? Mutta missä ihmeessä se tie nykyisin sijaitsee? Koitin googlen mapsista sitä löytää, mutta ei googlekaan tiennyt? Jos nyt satut jutun lukemaan ja olet kuullut missä tuo tie nykyisin oikein sijaitsee, joku sanoi jo vuosia sitten ettei se löydy Espoosta....on tää elämä haastavaa, no pakko joustaa....

16.7.2019 kirjoitettua....

Miten ihmeessä PALUU ARKEEN voi olla niin vaikeata? Kun luen neljä vuotta sitten paluutani Malagasta niin en huomaa paljoakaan eroa nyt paluusta Mallorcalta. Tunnen samoin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan! En nyt muistele enempää viime viikkoa Malorcalla 40 asteen lämmössä ja herkullisia ruokia ja Banana Splittejä. Totean vain hieno viikko. Se mikä pisti silmään tuossa viiden vuoden takaisessa jutussa oli, että olin ollut koko sen vuoden laihdutuskuurilla. Hmm, ei sekään ole muuttunut. Olin ansiokkaasti nyt pystynyt ennen matkaa karistamaan hyvän määrän kiloja, mutta tuo viikko Mallorcalla toi kyllä muutamia kiloja taas takaisin, vaikka luulin laihtuneeni matkalla. No nyt yritän taas toipua matkasta. Löytää arkipäivän ja tehdä paluun arkeen. Tosin Tuulimäen Boxingsalin avautumiseen menee vielä kolme viikkoa, joten on kolme viikkoa aikaa toipua ja koittaa palauttaa painoindeksi siihen mikä se oli ennen Mallorcan matkaa. Ei siis herkkuja, ei buffetpöytiä ja on pyrittävä eristätymään noista glamourin ja suihkuseurapiireissä liikkuvista ystävistä, käveltävä vain Espoon Haukilahden ja Mellstenin rantoja ja etsittävä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIETÄ tai ainakin sen alkupäätä.

15.7.2015 kirjoitettua....
Niinhän se on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vierailu MALAGAN huumaavan kuumassa ja huippu tyylikkäässä kaupungissa ja sen MALAGUETA rannalla. En aio tehdä tämän kummempaa matkaraporttia vaan tyydyn vain toteamaan hieno viikko.

Nyt alkaa siis PALUU ARKEEN. Yksinkertaiseen elämään. Se alkoikin tänään tyttäreni koiran ulkoiluttamisella Mellstenin Paratiisirantaan merenrantaan pitkin. Kahvi parvekkeella, jossa joudun toteamaan, että päivä on pilvistymässä ja 34 asteen lämpötila auringonpaisteessa MALAGUETTAN rannalla vaihtuu nyt hiukan alempiin lämpötiloihin. En oikeastaan osaa nyt sanoa mitään tulevista päivistä. Mun on ensin löydettävä takaisin taas henkisesti tähän arkipäivään ja PALUU ARKEEN. Viikko aivan uskomattomien hyvien ruokapaikkojen maailmassa, Alkaen aamun hotellimme loistavan aamiaipöydän antimilla ja illat päättäen MALAGAN vanhankaupungin uskomattomissa ravintoloissa herkullisia ruokia syöden teki sen, että jokunen kilo taas tuli lisää. On tää todella vaikeata. Olen ollut jo koko vuoden 2015 laihdutuskuurilla ja paino vaan nousee eikä putoa ollenkaan. Täytyy oikein alkaa miettimään, että pitäisikö jotenkin,, muuttaa tuota mun ruokailutottumuksia ja jättää BANANA SPLIT jäätelöannokset vähemmälle. Etsiä taas jostakin ihmeestä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE? Joku sanoi kyllä ettei se löydy Espoosta? Ja yksi mikä haittaa tämän tien löytymistä ja laihdutuskuurin alkamista on kyllä nuo mun glamourin keskellä elävät ystäväni buffet pöytineen. En halua mainita nimiä, mutta tiedätte, että he ovat suihkuseurapiirissä luxuselämää viettävä kavereita. Mun täytyy kai yrittää nyt erakoitua tänne Espoon rannoille ja välttää näitä ystäviä. Viettää harmaata ja väritöntä sekä yksinkertaista elämää. Palata parinviikon päästä taas Tuulimäen Boxingsalille treenien pariin, monta kymmentä metriä maan alle yksinäisyyteen ja askeettisuuteen. Älkää siis ihmetelkö, jos ette kuule minusta mitään ja FACEBOOKISSA ei näy päivityksiä, koska minun on pakko välttää kaikkia näitä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni ja tehdä PALUU ARKEEN!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmassa

Hyvää keskiviikko päivää. On heinäkuu, harmaata ja sateista, mutta ollaan toiveikkaita ja uskotaan, että auringonpaiste palaa ja kesäpäiviä on edessämme vielä paljon . Eilen tuli taas TV:stä Allsång pä Skanssen ja Tukholmassa oli aurinkoista ja iloa. Maltan tuskin odotaa, että muutaman päivän päästä ollaan taas Tukholmassa kävelemässä siellä ja ensi tiistaina sitten Skansenilla Alsång illassa mukana. Tässä samalla törmäsin taas yhteen tarinaan joka toi hauskoja muistoja ja tarinoita mieleen. 

Tarinoita joskus aikoja sitten....                             Moi taas arvoisat seuraajani. Eilenhän lupasin paluuta tänne kehäkulmaani, mutta vain tarinoiden kera, ainakin silloin tällöin. No mä tulinkin nyt jo tänään, kun tässä partsilla istun auringon lämmössä, joka selvästi inspiroi kirjottamaan ja tarinoimaan. Tänä aamuna näin facebookissa yhden hauskan muistokuvan vuodelta 2012 kun oltiin jengin kanssa sikariklubilla (vanha Kirjan-talo) ja oli kuva missä olen Estrady Gladiaattorin DANNYN kanssa.Sehän toi väkisin mieleeni yhden toisen kaverin joka on yksi kaikkien aikojen MEDIA RITAREITA, jolla oli muuten tapana usein silloin, kun lähdimme jonnekkin partyyn, niin hän sanoi, että mennään sikarikaupan kautta, mun täytyy ostaa yks Havanna sikari illaksi, ja muistuupa mieleeni, kun välillä käytiin Tallinassa, niin istuttiin sikarihuoneessa Raatihuoneen torin laidalla, hän poltti sikarin ja otti yhden laatu konjakin ja kuulin tarinoita showmaailmasta, niin kaverini oli JYRKI HÄMÄLÄINEN, joka oli varmasti meille monelle tuttu näky sikari suussa jossakin partyissa, mutta kuva, joka tuli myös mua vastaan, on sen verran ainutlaatuinen, että boxingtreenin jälkeen maistui sikari! Sitten on myös yksi kaveri joka on lääkäti, entinen 400 metrin juoksija, TV-sarjojen tekijä, hän pitää myös sikareista ja kerran Caruselissa istuessamme päivitin kuvan missä JUHANI SEPPÄSEN kanssa ollaan kahvikupposen äärellä ja hänellä oli sikari kädessä, joka aiheutti monta arvostelevaa kannanottoa, kuinka lääkäri ja ex-urheilija voi esiintyä kuvassa sikari kädessä....no ehkä nämä vuodet ovat hiukan laimentaneet tälläista ja sikari silloin tällöin hyvässä hetkessä ja seurassa tarinoidessa on ihan jees. Mutta jos perustaisin sikariklubin, vaikka itse en ole koskaan polttanut en sikaria enkä tupakkaa, haluaisin nämä kaverit kyllä kunniajäseniksi.... tämä on siis vain tälläinen kesäinen ajatusleikki muistokuvien innoittamana kirjoittaaa tarinaa sikari miehistä ja vierailusta sikariklubeissa!

                                                  JYRKI HÄMÄLÄINEN

                                                 Minä ja JUHANI SEPPÄNEN

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tässä pienenä INFONA kun olen saannut aina välillä kyselyjä mistä voisi ostaa NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjaani? Sen painos on ajat sitten jo loppunt, mutta minä sain kerran joitakin itselleni ostettua ja olen pitänyt niitä tallessa, jos joskus joku sitä kirjaa haluaisi hankkia itselleen. 

NYRKKEILIJÄN UNELMA kirja! SONNY LISTON ja minä tapasimme toisemme ensi kertaa 1967 Göteborgissa! Tästä onkin kauan, niin kuin siitä kun 30.5.1947 synnyin mestarinyrkkeilijä YRJÖ PIITULAISEN poikana ja samana päivänä hän liitti minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. Aloitin aktiivinyrkkeily harjoituksen 1960 ja seurasi 10 vuotta nyrkkeilyä, joka täytti koko elämän. Siitä olen kirjoittanut kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMA joka on täysin mun oma kirjoitus siitä, mitä kaikkea ehti tapahtua sen kymmenen vuoden aikana.  

                                                                                                                                                                     

NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjoja tilattavissa harripiitulainen@gmail.com

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Olipa taas hauska vierailu Turkuun ja Naantaliinkin ja terassi avajaisia, Rock and Rollia, aurinkoa ja kävelyä historiallisilla huudeilla. Ensiksi ajoimme Muruni kanssa Turkuun ja siellä historiallisella VAAKAHUONEELLA esiintyi loistava PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS. Sitä ennen oli ollut jo terassikauden avajaiset HAMBURGER BÖRS hotellissa missä taas kerran majoitumme ja myös viihdyimme parin päivän ajan. Kävimme myös jo perinteellisellä lounasristeilyllä Airistolla.Eilen ajoimme Naantaliin hiukan nauttimaan kesäisestä pävästä ja siellä terassilla missä mainostettiin siellä olevan parhaat vohvelit, söimme skagenit ja ihastelimme purje ja moottoriveneiden täyttämää vierasatamaa, Naantali on kyllä yksi maamme kesäkaupungeista jossa kannattaa kesällä vierailla....herkullinen kaupunki. Sitten olikin aika lähteä ajelemaan takaisin stadiin, eikun siis Espooseen, jossa olivat myös yhdet terassikauden avajaiset mihin ilman muuta oli osallistuttava. Ja se oli siis meidän kotipaikalla Haukilahdessa PUB JAARLIN avajaiset!

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että treenit Varjonyrkkeilyn kesäleirillä ovat jääneet muutamaksi päiväksi väliin ja paino....huh huh...en uskalla mennä vaakaan....joka tapauksessa paluu arkeen ja askeettiseen elämään on edessä, kun vähän hengähdän ja kerään voimia. Huomenna HEI ME KAHVITELLAAN Cafe Torpanrannassa, joten lähdetään vaikka siitä....tämä on ELÄMÄNMENOA....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Eilen oltiin vakio kokoonpanolla, vasemalla SEPPO PUPUTTI, keskellä TIMO VIHERIÄRANTA, jotka ovat jalkapallomiehiä, katsomassa EIF jalkapallojoukkueen peliä HIFK:ta vastaan. Lounastimme perinteellisesti sitä ennen super hyvin ja olimme varmoja EIFFIN voitosta sillä olihan EIF ykkönen sarjatauukossa, mutta kuinka kävikään....0-0 eli tasapeli ja valitettavasti sarjan ykköstila siirtyi nyt MP:lle, ehkä vain väliaikaisesti, sillä seuraava peli onkin juuri Mikkleissä MP:tä vastaan.....tässä jää seurattavaa sarjan pelejä kauden loppuun miten EIFFIN käy. Oli todella mukava tavata myös HESSU ORASMAA joka on aina toinen tai ensimmäinen syy Tammisaaren vierailuun. Hän on EIFFIN todella monivuotinen huoltaja ja stadilainen voimailu-urheilussa kymmenuiä vuosia mukana ollut valloittava persoona.

Ei mahda mitään....tasapeli....siihen on tyytyminen....tuli vaan näistä MASA von ELMIN kuvista mieleen ihan HIPPIAIKA....minulla oli 60-luvulla yksi ehdotuskin  siihen....