ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään oli TARMO UUSIVIRRASTA kertovan kirjan julkkarit Ravintola Mestarikillassa. Kirjan on kirjoittanut TV:stä tuttu SIMO RANTALAINEN, joka toimi aikoinaan Tarmo Uusivirran manacerina. Kirja on taatusti lukemisen arvoinen. TARE oli loistava nyrkkeilijä ja hieno kaveri, minkälaisena minä hänet tunsim. Ensimmäinen kunnollinen tapaamisemme tapahtui joskus 80-luvun alussa, kun Tare oli Kisahallissa esittänyt kutsun minulle tulla vaimoni kanssa heille kylään Jyväskylään! Muistan tästä tästä viikonlopusta, että kävimme lenkillä ja treenaamassa Jyväskylän nyrkkeilysalilla. Ja sitten treenien jälkeen mentiin Taren kotitalossa saunaan. Istuimme siellä ja yht`äkkiä aloimme näyttää toisillemme arpia, mitä oli tullut mistäkin otteluista. Kerroimme toisillemme niitä tarinoita, ja mentiin niin sanotusti toisiemme ihon alle. Silloin Tare halusi tietää myös ammattinyrkkeilystä ja sanoi harkitsevansa sitä. Tämän viikonlopun jälkeen tapasimme useasti myös siten, että Tare oli meidän kotona viikonlopun ja kyllä nyrkkeilystä puhuttiin aika paljon. Uskaltaisin sanoa, että meistä tuli hyvät ystävät. Ja näin minun muistoni Taresta ovat lämpimät ja hyvät. Oli luonnollista, että halusin tänään käydä Taren kirjan julkkareissa ihan Taren muistoksi. Kuvassa kanssani on hallitseva Euroopan Mestari ja suosikki nyrkkeilijäni, tyylikäs ja sympaattinen EDIS TATLI! TARE olet mielessämme!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

KAHVITTELUT vuonna 2017 ovat jälleen vauhdissa ja tässä erittäin vauhdikkaan porukan kanssa cafe Torpanrannassa tällä viikolla! KAIKUWAARA GROUP vasemmalta katsoen vararumpali PERTTI PAJUNEN, ANDY KUKKONEN kitara, PEKKA MUINONEN kitara ja laulu, bändin rumpali ERKKI TANNINEN, minä bändin fani, MASA von ELM bändin hovikuvaaja, TOM BACCAS basso!  Toistaiseksi vuoden vauhdikkain kahvittelutilaisuus. Pojat svengasivat Torpanrannassa niin, että lähipöydistä tuli valituksia etteivät kuule omia ajatuksiaan. Aika huolestuttavaa. Tosin minäkään en ole koskaan kuullut ajatuksiani, no se nyt ei ole niin kovin huolestuttavaa!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään tunsin jo aamulla varhain olevani lähellä löytää sen Askeettisuuden ja Kurinalaisuuden tien alkupään, kun jo kahdeksan aikaan laskeuduin hissillä alas Tuulimäen Boxingsalille. Suoritin kevyen treenini uudella inspiroivalla teemalla TUNTUMAN SÄILYTTÄMINEN ja tunsin hien kohonneen kasvoilleni. Suunta on siis oikea. Ja nythän on vasta vuoden alku, joten aikaa on. Ajoin Ison Omenan cafe Retroon kahvittelemaan. Sitten siinä istuessani, mukavia ajatellen tunsin että alkoi hiukan hiukomaan. Niinpä E.T.CHARLIESSA olisi lounasaika! Ajanpa sinne!

Siinä ovella jo toinen riemastuttava tapaaminen tähän vuoden alkuun. MARKKU SARIN Torpan Poikien nyrkkeilijöitä 60-luvulta. Hänen jo poismennyt veljensä SAKARI SARIN oli SM-hopeamitalisti 1965 YRJÖ SIKIÖN silloin voittaessa mestaruuden. MARKKU on oikastaan Lapin Ruhtinaita, sillä niin paljon hän on siellä vaikuttanut töidensä kautta. Päivittelimme kuulumisia siinä syödessämme ja täytyy sanoa että tapaamisemme oli ILOINEN!

Koska teemani tänä vuonna on ENEMMÄN SPORTTIA KUIN HERKKUJA päädyin ottemaan lounaaksi avoimella mielellä AVOBURGERIN. Ei huono valinta, jos pitää hampurilaisista. Samalla voin kyllä suositella E.T.CHARLIETA lounaspaikaksi, valinnanvaraa löytyy buffetpöydästä ala carte annoksiin. Tänään siis oli jo lähellä ENEMMÄN SPORTTIA KUIN HERKKUJA, melkein jopa tasapeli, no joo, ehkä vielä niukka tappio...

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

No joo, edellisessä blogijutussani sanoin, että tänä vuonna enemmän SPORTTIA kuin HERKKUJA, mutta miten tämä vuosi sitten alkoikaan, kuitenkin enemmän HERKKUJA kuin SPORTTIA. Nimittäin päätimme lähteä muutamaksi päiväksi Tallinnaan Muruni kanssa. Ja Tallinnahan on viehättävä, oikeastaan lumoava, vanhoine kaupunkineen ja rakennuksineen. Siellä oli vielä Jouluaika ja illalla valot täyttivät torit ja kadut väriloistollaan. Ja kahviloita ja ruokapaikkoja kaupunki on tulvillaan. Ja niissä vierailimme kyllä kiitettävästi. Olipa maistuvaa ja herkullista.
Lähtiessämme jo laivassa sattui mukava tapaaminen. AFU QVARNSTRÖM vaimonsa PÄIVIN kanssa oli myös lähdössä muutamaksi päiväksi Tallinnaan ja yksi yhteinen nimittäjä oli myös meille se, että vaimoillamme oli syntymäpäivät samana päivävänä siellä, joten sovimmekin yhteisestä synttäriruokailusta siellä.

AFU QVARNSTRÖM ja minä sparrailimme jo nuorina poikina keskenämme, minä olin jo silloin kokenut boxari 20 vuoden iässä, AFUN ollessa vasta 15 vuotias nyrkkeilijälupaus Lauttasaaren Ryssiksessä harjoitellessamme ja tutustuessamme. Myöhemmin 70-luvulla AFU oli Suomen Mestari ja SM-mitalisti useampaankin kertaa. Ja 7. ammattilaisotteluakin AFU nyrkkeili voittaen niistä kuusi tyrmäyksellä. AFU oli huippupidetty, niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Niinpä kohtaamisemme pitkästä aikaa oli ilo!  Ja ruokailu vaimojemme syntymäpäivänä herkullinen alku, pää ja jälkiruokineen!


Näin päivät hyisen kylmässä Tallinassa sujuivat siellä kävellen ja nauttien kaupungin vanhasta kulttuurista, hyvistä ruokapaikoista sekä kahviloista ja joudun näin aloittamaan ikäänkuin uudestaan tämän vuoden alun, ei ehkä kuitenkaan vielä tänään, onhan nyt sunnuntai, mutta huomisesta vuosi jatkuu teemalla ENEMMÄN SPORTTIA KUIN HERKKUJA!!!

                            Tallinnassa syntymäpäiviään viettänyt MURUNI

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Oikein Hauskaa ja Onnistunutta UUTTA VUOTTA 2017! Minäkin sain sen alkuun.  Ja teimme Muruni kanssa pienen aloituksen matkustamalla Espoosta Kaivopuistoon pienelle kävelylle. Sitten teimme matkan (ruokamatkan) Nepaliin, nimittäin Tapiolassa olevaan Ravintola Mount Nepaliin. Voin suositella sillä ruoka oli maistuvaa ja hyvää. Tästä onkin hyvä jatkaa vuoden 2017 teemalla, ENEMMÄN SPORTTIA KUIN HERKKUJA, että tälläistä vuoden ensimmäisenä päivänä!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Uskomattoman upea, ehkä hienoin Suomessa avattu SPORTTIBAARI avattiin Ison Omenan uudella puolella. Menimme sinne Muruni kanssa SAIJA GERPEN  kutsumana, jonka luomisvoimaa oli tämä paikka! Buffettarjoilu oli ruhtinaallista. Ja mulle ihan liian runsas, kun ottaa huomioon, että olen dieetillä.  Istuimme pöydässä, joka oli buffetpöytien vierellä ja esiintymislavan edessä. Illan juontaja istui hetkeksi pöytäämme tarinoimaan. Jossain vaiheessa pöytäämme istui mukavan tuntuinen herrasmies, joka osoittautui RESTEL Oy:n Toimitusjohtaja MIKAEL BACKMANIKSI, joka oli viettänyt koko nuoruutensa Amerikassa, vaikka olikin Suomessa syntynyt. Juttelimme niitä näitä ja koska hän oli nuorempi kuin minä, ei 60-luku ja mun boxaus ollut hänelle tuttua. Jossakin vaiheessa kysyin, kun hän siellä Amerikassa oli asunut, tiesikö hän kuka oli SONNY LISTON? Joo, kyllä hän tiesi. Ja sitten tuli pommi, hän kysyi tunnemmeko PALI USKALIN?  Sanoin kyllä, olemme PALIN kanssa olleet ystäviä vuosikymmeniä ja kerroin juuri olleeni noin viikko sitten PALIN PARTYSSA, hänen viettäessä tärkeätä merkkipäiväänsä, 50 vuotta raittiina! Sitten hän kertoo että BEVERLY HILLSISSÄ hänen oltuaan nuori poika, hän pääsi PALI USKALILLE töihin! Ja on PALIN ansiota, että hän on nyt tässä.  Hän kertoi saaneensa niin paljon ja arvokasta oppia elämästä PALILTA. VAU, linkit elämässä toimii, vaikka luulin, että enään tässä vaiheessa elämää, näin vanhana ei enään toimisi. Luulin, että se oli vain silloin nuoruudessa, kun linkit ja tapahtumat kohtasivat toisensa. Tästä tuli omalla tavalla ainutlaatuinen ja upea ilta. Upeassa paikassa! Elämä tuntuu yllättävän yhä. Oli pakko soittaa vielä kotiin tulessa PALI USKALILLE terveiset MIKALTA, millä nimellä PALI kuulemma kutsui häntä silloin vuosikymmeniä sitten BEVERLY HILLSISSÄ!

        Tässä minä ja Ison Omenan O`LEARYSIN  suunnittelija ja projekstin toteuttaja SAIJA GERPE, jonka kutsumana vietimme hienon ja yllättävän illan upeassa sporttiravintolassa. Käykää tutustumassa, katsomassa, syömässä ja ihastelemassa Isossa Omenassa juuri avattua O`LEARYSIN sporttiravintolaa sporttisissa tunnelmissa.                                                                                                                                

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään sitten syyskuun 1. päivä. Kesä on vilahtanut ohi niin etten meinannut sitä huomatakkaan. Tiedostin etten ole enään niin kesä orioitunut kuin aikaisemmin. Tosin terasseilla tuli jonkun verran kahviteltua ja rannoilla käveltyä lähes päivittäin. 8. elokuuta kun Tuulimäen boxingsali taas avautui tuntui se hyvältä. Pääsin taas treenien pariin.

Tietenkin kesän jälkeen alku on aina hieman nihkeetä, erämäärissä täytyy tinkiä, kunnes taas muutama kilo on lähtenyt pois. No, siihen mulla onkin aikaa taas koko kausi, joka päättyy 20.6.2017
Edessä on siis BOXING vuosi!