ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmassa

Sunnuntai-ilta on saapunut ja päivä on ollut todellinen sporttipäivä. MM-Yleisurheilut alkoivat. Arsenal ja Manchester City pelasivat harjoitusmatsin täydellä stadionillamme. Arsenal voitti, mutta oliko sillä mitään suurempaa merkitystä, kun englannin futisliiga alkaa viikon päästä. Tosin Arsenal vaikutti melko tehokkaalta. Tämä viikonloppu on taas ollut jonkinverran mieltä avartava ja pani tietysti taas miettimään tätä elämänmenoa.

Perjantaiaamuna poikani heitti mut aamuvarhain Jorviin, jonne menin sappileikkaukseen. Kun sain nukutuspiikin, niin kaikki jäi sen jälkeen kirurgin ja korkeimman käsiin. Parin tunnin päästä heräilin heräämössä ja huolimatta hiukan sekavasta ja voimattomasta olosta ensimmäinen ajatukseni tavoitti minut, OLEN YHÄ ELÄMÄSSÄ MUKANA! Perjantaipäivä meni toipumisessa ja pikkuhiljaa iltaa kohden olo palautui ihan kohtuulliseen kuntoon. Tosin treenaaminen ei ihan ensimmäiseksi tullut mieleen. Yön nukuin pirun huonosti, mutta päivällä pääsin kotiin jatkamaan toipumista. Poikani haki mut taas ja tuli mieleen, että Stadivaari Rock olisi cafe Piritassa, mutta jouduin nyt sen kyllä missaamaan olosuhteiden takia. Taitaa tässä mennä pari viikkoa aika hiljaista käpöttelyä, eikä Tuulimäen boxingsalille ole asiaa. Yksi mikä vähän harmittaa oli kun mun piti ensi lauantaina ajaa Savonlinnaan katsomaan ammattinyrkkeilyiltaa, nuorien boxareiden edesottamuksia, mutta senkin joudun nyt kyllä missaamaan ja ottamaan rauhallisesti tämän kuntoutumisjaksoni. Eli elokuu onkin sitten vähän niinkuin hiljaiseloa, mutta syyskuussa palaan Tuulimäen boxingsalille ja Rock and Rollin pariin sekä KAHVITTELEMAAN kavereiden kanssa. Mutta siitä sitten kun sen aika taas tulee. Nyt köpötellään, otetaan rauhallisesti ja ollaan kiitollisia....OLEN ELÄMÄSSÄ MUKANA!!!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Vau, kuinka ihanaa istun partsilla kuuntelen ELVISTÄ ja BEATLESIÄ ym. nuoruudenaikani Rock and Roll musiikkia, rakkauslauluja ja tarinoita elämästä. Olen käynnyt tänään aloittamassa syyskauteni Tuulimäen Boxingsalilla. Missasin aloituspäivääni yhdellä. sillä elämähän on yllätyksiä täynnä!

Kävi nimittäi niin, että munhan piti olla Seinäjoella Vauhtiajoissa kuuntelenassa bändejä ja katsomassa kilpa-autojen huristelua ja tavata JUHO HAAPOJA maukkaan pihvin äärellä. No, nyt kuitenkin vietinkin muutaman päivän Jorvissa tiputuksessa ja saatoin vain haaveilla pihveistä ym. herkuista. Itse asiassa mielessäni liikkui siellä muutaman päivän aikana paljon muutakin, siellä ollessani ja kuullessani haimatulehduksesta. No maanantaina kuitenkin selvisi mistä haimatulehdus johtui, se oli joku sappi juttu, en nyt muista tarkalleen, joka aiheuttaa kiviä ja on näin ollen kuulemma kiireesti poistettava, ettei tekisi suurempaa vahinkoa. Niinpä. 66 vuotta, elämä avartuu ja koin jälleen muutamia asioita, jota en ole ennen kokenut, enkä olisi välttämättä halunnut kokeakkaan. Mutta näin se menee, jotkut jutut sanoo palvelunsa irti ja ne täytyy sitten vain poistaa tai korvata mahdollisuuksien mukaan uusilla. Runsaan viikon päästä jatketaan projektia ja poistetaan sappirakko, jos nyt muistan nimikkeen oikein ja on kuulemma hyvin yleinen ja rutiini leikkaus näin vanheneville yksilöille. No, joka tapauksessa eilen pääsin iltapäivällä pois ja tein illalla kävelylenkin Mellstenin rannassa ja kävelin ihan merenrantaa pitkin kuunnellen aaltojen ääntä, katselin merta ja tunsin taas kerran huojennusta ja vapautta muutaman päivän jälkeen. Elämä tuntui hyvältä. Ja tänään 10 erän jälkeen hikisenä, ehkä vähän väsyneempänä kuin tavallista, enhän ole vielä syönnyt sen tiputuksen jälkeen kuin pari keittolautasta, joten käydessäni treenin jälkeen PAAVO KOSKIVAARAN kalabaarissa syömässä annoksen uunilohta, maistui se taivaalliselta. Joten eiköhän se tästä taas. Jatketaan treenaamista ja keskitytään tulevaan leikkaukseen. GENE VINCETIN Baby Blue alkoi juuri soimaan. ELÄMÄ ROKKAA!

Tässä vaiheessa ei ollut sappi eikä muitakaan vaivoja, mutta ELÄMÄ tästä tähän päivään on ollut hieno, on seikkailuja, on rakkautta, on ystäviä, välillä tosin on törmätty seinään, mutta matka on kuitenkin aina jatkunut. Aika armeliasta, olen saannut kulkea tätä tietäni jo pitkään. Nyt tien pituus on arvoitus, niinkuin se on aina, mutta nuorempana sitä ei vain tule ajatelleeksi. Olen kiitollinen. Hyvää elokuun alkua kaikille, se on kuitenkin vielä kesäkuukausi. Nautitaan siitä!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Huh, nyt eilen sen jälkeen kun olimme kuvakirjataiteilija MASA von ELMIN kanssa nauttimassa iltaa JAZZ-ESPAN merkeissä ja kuuntelemassa loistavaa Jazz-laulajatarta IRA KASPIA ja sen jälkeen kun illallistimme Italialaisessa ristorante IL SICILIANOSSA ja illalla kotiin päästyäni pakkasin pienen laukun lähteäkseni aamulla ajamaan Seinäjoelle katsomaan SEINÄJOEN VAUHTIAJOJA ja moikaamaan JUHO HAAPOJAA ja muutamaa muuta kaveria. Jouduinkin kuin kehänurkkaan ahdistetuksi ja liikkeellä oleva YRJÖ-tauti iski minuu kuin joskus JOHN H. STRACEY Lontoon kehässä. Koko yö menikin siinä taistellessa ja nyt sitten koitan toipua tästä partsillamme vettä siemaillen. Niin makea elämä Rock and Rollin maailmassa loppui kuin seinään. Tunnen itseni nyt aika lailla heikoksi ja mietin olikohan tässä kesässä taas liikaa DRIVEA ilman Seinäjoen Vauhtiajojakin?

IRA ja minä keikan jälkeen IRA KASPIN uunituore levy YOU AND NIGHT AND THE MUSIC kädessäni.

Ja tässä itse kuvakirjataiteilija MASA von ELM valitsemassa ruoka-annosta innostuksella italialaisesta ruoasta. No niin nyt sitten olen toipumassa partsillamme ja ei tule herkut varmaankaan ihan heti mieleen. Nyt on pakko muuten huilatakkin hyvin tämä viikonloppu sillä maanantaina teen paluun Tuulimäen boxingsalille sekä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Unohdan Rock nad Roll elämän ja valitsen yksinäisen eläkeläisen kurinalaisen tien. Harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia...ei enää huveja, ei tapaamisia ystävien kanssa, jotka houkuttelevat minut buffet pöytien äärelle, Bananana Split jäätelöannoksien, caputzinojen ja herkullisien leivonnaisten pariin.

Joskus on tehtävä valintoja, jotka eivät ole niin herkullisia ja hauskoja, mutta se on varmasti minulle parempi ratkaisu, yksinäinen ASKEETTISUUDEN KURINALAISUUDEN TIE! Nyt voin kaikessa hiljaisuudessa vetäytyä HOTEL MELODYYN kuuntelemaan musiikkia ja valmistautumaan uuteen viikkoon, keräämäämään voimia, kasvattamaan henkisistä tahdonlujuutta vastustaakseni kutsuja buffetpöytien äärelle!

Ps. Hän tässä kuvassa on yksi vaarallisimmista, siinä vasemalla puolellani, Hawaijin Prinssi ARI WISKARI. Katsokaa miten hän mättää ruokaa suuhuni, vaikka kuinka koitan kieltäytyä. Hänen puhelinsoittoaan pelkään eniten.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Istun taas aamua partsilla ja nautin kesän olemassa olosta. Lintujen sirkutukset pihapuissa. Auringonpaisteinen päivä on tulossa. Eilen oltiin muruni kanssa viettämässä päivää Suomenlinnassa. Pyöräiltiin ensin Kauppatorille ja juotiin kahvit tietenkin lihiksen kera samalla AARNO LAITISEN kanssa tarinoiden. Lautalla Suomenlinnaan, missä en ollutkaan käynnyt vuosikausiin. Suomenlinna on nostalginen paikka, jossa jo ihan pikkupoikana käytiin seikkailemassa ja luoliin tutustumassa ja tykkejä katsomassa. Käveltiin ja maattiin kaltseilla merta katsoen ja ihanan lämpimästä päivästä nauttien.

Kesä tuntuu menevän taas vauhdilla, mutta vielä on kesää jäljellä, niinkuin jossakin laulussakin lauletaan. Joten jatkamme sitä iloisella mielellä, uteliaalla odotuksella. Edessä on pari mukavaa tapahtumaa, muutaman päivän vierailu Tukholmaan, joka on yksi parhaimmista kesäkaupungeista saaristoineen ja siellä olevine ihanine ja maistuvine ruokapaikkoineen. Tänään Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenissä vierailee ILMO LOUNASHEIMO NALLE ABRAHAMSSONIN kanssa kahvittelemassa. Taidanpa lähteä tästä rantaan.

Kuvassa NALLE ABRAHAMSSON vasemalla ja oikealla 92 vuotta täyttänyt toimittaja/selostaja LEGENDA ILMO LOUNASHEIMO kanssani cafe Torpanrannassa.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Aloitin sen eilen Kampin Narikkatorilta aamupäivällä ja kävin moikkaamassa OLLI ANIKARIA ja hänen bandinsä kavereita. Kuuntelin heidän musiikkisessionsa ja Nousevan Auringon Talossa oli loistava fiilis. Sessio huipentui kun LASSE LIEMOLA tuli laulamaan heidän kanssaan NIIN GIMIS ON STADI ja voisiko sitä paremmin sanoa.

OLLIBULL Bandissä eilen vasemalla Malagan Blues Ruhtinas PIKKIS KAREN, ranskalinen CLAUDE BOUILLIN, laulamassa ikuinen nuorukainen LASSE LIEMOLA, TUSSE THOMASSON ja itse OLLIBULL ANIKARI Kävin Kampin kauppakeskuksesa ostamassa Murulleni 32 vuotis hääpäivä lahjan. Hyppäsin kolmosen ratikkaan ja ajoin Töölön-torille. Oikeastaan rakas paikka. Oli yksi aikajakso elämässä, jolloin asuin Töölön-torin laidalla. Join kahvit kesäaamuisin torilla. Ostin vihannekset silloisiin ruokapaikkoihini. Tapasin MURUNIKIN niihin aikoihin...siis noin 32 vuotta sitten. Töölön-torilla kävin moikkaamassa PROVINCE ROCK BOYSIN KAI JÄÄSKELÄISTÄ ja hänen bandinsä kavereita ja kuuntelemassa hienon rock-session Elvistä, Little Richardia, Jerry Williamsia, Roy Orbinsonia, kitaramusiikin legendaarisia kappaleita ym. herkkua. Stadi rokkaa selvästi tänään!

Keikan jälkeen yksi yhteiskuva KAI JÄÄSKELÄISEN ja bändin kanssa!Kuvassa vasemmalla JAN KOSKI,minä ja KAI JÄÄSKELÄINEN, JUHA SAUNAMÄKI ja TOM BACKAS. Tapasin tänään paljon kavereita jotka ovat olleet niitä jo vuosikymmenien ajan. Kävelin Töölön-torilta takaisin Stadin keskustaan Mannerheimin tietä Eduskuntatalon ohitse ja tuntui kuin lisin tehnyt sen "miljoona" kertaa elämäni aikana. Niin rakasta. GIMIS ON STADI. Sitten EINO LEINO patsaan luona Kansallisteatteria vastapäätä vastaani kävelee "Miehemme Pariisista" LASSE KVIST Ex-basisti mm. Jussi ja Eero and The Boys bandistä. LASSE oli tullut Pariisista taas viikoksi käymään stadiin. Kertoi että oli yrittänyt tavoitella minua viime viikolla, kun olin MURUNI kanssa Mallorcalla viettämässä Honeymoon 2:ta, mutta ei ollut tavoittanut minua. Nyt kuitenkin vaihdimme kuulumiset siinä EINO LEINO-patsaan juurella. Ja oli hauskaa.

Hetken päästä tuli MURUNI myös paikalle tavaten myös LASSEN. Jatkoimme MURUNI kanssa Kaisaniemeen Radio-Aallon VIP-vieraina vähän syömään ja kuuntelemaan musiikkia. Ihastuin HALOO HELSINKI Bändiin jonka laulusolisti tyttö osaa todella rokata. Teki vaikutuksen!

Sitten päädyimme vielä Svenska Teatteriin, joten ROLIGHT DAGEN FRÅN STADI!!!

Eikä tästäkään ole kuin 32 vuotta....HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ MURU!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On aika lähteä taas treenaamaan Tuulimäen Boxingsalille. Viimeistä kertaa 65:sena, sillä huomenna olen kulkenut tietäni 66 vuotta. Oikeastaan se on aika paljon. Voin olla iloinen, kiitollinen tiestä, jota olen kulkenut. Se ei ole aina ollut helppo. En ole osannut aina valita ihan oikeaa tietä, tai mistä sen tietää, ehkä toiset tiet olisisivat vienneet vielä enemmän mettään. Joka tapauksessa tämä tie on ollut täynnä tapahtumia, rakkautta ja ystäviä. Minulla on ollut viimeiset 32 vuotta ihana vaimo, siis todella ihana. Lähdetään ihan kohta toiselle häämatkallekkin. Ensimmäinen oli 1981 kuumassa Rhodoksessa. Minulla on kaksi rakasta lasta. JERRI ja JESSICA jotka ovat varttuneet näiden vuosien mittaan, mutta he ovat edelleen tärkeä osa tätä elämää tässä päivässä. Oikeastaan haluan vain kertoa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämään ja tähän päivään. En ole enään nuori, mutta mieleni tuntuu kuitenkin nuorelta ja 66 vuotta kuulostaa tosi seksikkäältä ruotsiksi SEXTIO SEX!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään oli suuri ilo käydä lounaalla Haukilahden E.T.CHARLIESSA erittäin hyvätasoisessa ruokaravintolassa syömässä koulukaverini ja monikymmenvuotisen ystäväni ESA MALMIN kanssa. Söimme uunilohta varhaisperunoiden kera, salaateja ja lattea kaiken päälle. Olemme ESAN kanssa viime vuosina käynneet useammankin konserttimatkan ja pari on tiedossa ensi syksynäkin. Lounaaseen oli pieni syykin, mutta se nyt ei ole niin tärkeä kuin se että ystävyys on säilynyt 1960 vuodesta alkaen tähän päivään. Siinä olisi jo syytä useampaankin juhlalounaaseen.Kiitos ESA lounaasta ja aina miellyttävästä seurasta. Rock and Roll!