HARRIN VASENSUORA 30.7.2013

Vau, kuinka ihanaa istun partsilla kuuntelen ELVISTÄ ja BEATLESIÄ ym. nuoruudenaikani Rock and Roll musiikkia, rakkauslauluja ja tarinoita elämästä. Olen käynnyt tänään aloittamassa syyskauteni Tuulimäen Boxingsalilla. Missasin aloituspäivääni yhdellä. sillä elämähän on yllätyksiä täynnä!

Kävi nimittäi niin, että munhan piti olla Seinäjoella Vauhtiajoissa kuuntelenassa bändejä ja katsomassa kilpa-autojen huristelua ja tavata JUHO HAAPOJA maukkaan pihvin äärellä. No, nyt kuitenkin vietinkin muutaman päivän Jorvissa tiputuksessa ja saatoin vain haaveilla pihveistä ym. herkuista. Itse asiassa mielessäni liikkui siellä muutaman päivän aikana paljon muutakin, siellä ollessani ja kuullessani haimatulehduksesta. No maanantaina kuitenkin selvisi mistä haimatulehdus johtui, se oli joku sappi juttu, en nyt muista tarkalleen, joka aiheuttaa kiviä ja on näin ollen kuulemma kiireesti poistettava, ettei tekisi suurempaa vahinkoa. Niinpä. 66 vuotta, elämä avartuu ja koin jälleen muutamia asioita, jota en ole ennen kokenut, enkä olisi välttämättä halunnut kokeakkaan. Mutta näin se menee, jotkut jutut sanoo palvelunsa irti ja ne täytyy sitten vain poistaa tai korvata mahdollisuuksien mukaan uusilla. Runsaan viikon päästä jatketaan projektia ja poistetaan sappirakko, jos nyt muistan nimikkeen oikein ja on kuulemma hyvin yleinen ja rutiini leikkaus näin vanheneville yksilöille. No, joka tapauksessa eilen pääsin iltapäivällä pois ja tein illalla kävelylenkin Mellstenin rannassa ja kävelin ihan merenrantaa pitkin kuunnellen aaltojen ääntä, katselin merta ja tunsin taas kerran huojennusta ja vapautta muutaman päivän jälkeen. Elämä tuntui hyvältä. Ja tänään 10 erän jälkeen hikisenä, ehkä vähän väsyneempänä kuin tavallista, enhän ole vielä syönnyt sen tiputuksen jälkeen kuin pari keittolautasta, joten käydessäni treenin jälkeen PAAVO KOSKIVAARAN kalabaarissa syömässä annoksen uunilohta, maistui se taivaalliselta. Joten eiköhän se tästä taas. Jatketaan treenaamista ja keskitytään tulevaan leikkaukseen. GENE VINCETIN Baby Blue alkoi juuri soimaan. ELÄMÄ ROKKAA!

Tässä vaiheessa ei ollut sappi eikä muitakaan vaivoja, mutta ELÄMÄ tästä tähän päivään on ollut hieno, on seikkailuja, on rakkautta, on ystäviä, välillä tosin on törmätty seinään, mutta matka on kuitenkin aina jatkunut. Aika armeliasta, olen saannut kulkea tätä tietäni jo pitkään. Nyt tien pituus on arvoitus, niinkuin se on aina, mutta nuorempana sitä ei vain tule ajatelleeksi. Olen kiitollinen. Hyvää elokuun alkua kaikille, se on kuitenkin vielä kesäkuukausi. Nautitaan siitä!