ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Moi hyvät ystävät. Te neljä blogini lukijaa. Olen nyt muutamana päivänä päässyt pyöräilyn makuun. Tuntenut sen että kesä on tulossa! Taitaa nyt olla niin, että Tuulimäen boxingsali jää nyt vähän sivummalle. Aion nyt tulevan kesän ajan pyöräillä ja kävellä merenrantoja pitkin. Istua aurinkoisina päivinä rannassa, niin Espoon kuin Helsingin viehättävillä rantojen aurinkoterasseilla. Tavata ystäviä. Kuunella heidän tarinoitaan elämästä ja mietteitä tulevasta. Kohta on Vappu ja alkaa toukokuu, joka on ensimmäinen kesäkuukausi, ainakin minulla ollut aina. Ja toukokuun lopussa täytän 66 vuotta. Ruotsiksi se kuulostaa aika seksikkäältä. SEXTIOSEX! Täytyy ihan maistella sitä...SEXTIOSEX!!! No tosiasiahan on se, että se taitaa olla kaukana siitä. Mutta en voi kieltää, etteikö elämä tuntuisi vielä ihan hyvälle. Tästä päivästä jätan nyt myös tämän blogissa kirjoittamiseni vähemmälle ja koitan uskoa siihen, että yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Joten koitan kuitenkin, aina silloin tällöin laittaa, jonkun kuvan kertomaan missä olen kulkenut ja ketä tapaillut, ehkä? Joka tapauksessa haluan nyt toivottaa teille Hauskaa Vappua, riemukasta ja aurinkoista tulevaa kesää....kohta alkaa SUMMERTIME!!!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Olipas haipakka viikonloppu! Olin kaksi päivää aamuvarhaisesta autonkuljettajana tytölleni ja parille hänen pelikaverilleen futisturnauksessa Keravalla. Sieltä lauantai iltana ajoin Tampereelle katsomaan ammattinyrkkeilyiltaa Pyynikkihallille, jossa nyrkkeilivät mm. NIKO JOKINEN, JUSSI KOIVULA ja JUHO HAAPOJA. Pyynikki-halli taisi olla loppuunmyyty kun minä tulin sinne tunnin alkamisajasta myöhässä. KALLE KESKINEN ja PEKKA MÄKI olivat jättäneet minulle lipun kirjekuoressa lipunmyyntipisteeseen, jossa se näytettiin minulle lasin takaa heti sen äärelle ehtiessäni. Joten kiitokset KALLELLE ja PEKALLE. On aina sykähdyttävää tulla kehän äärelle ja ringsidepaikalle katsomaan boxingia sekä tapaamaan nyrkkeilykavereita ja tuttuja sen äärellä. Ehdin juuri paikalleni kun NIKO JOKISEN matsi alkoi ja tämä Stadin Kingi otteli nyt hyvän ottelun voittamalla Croatialaisen vastustajansa selvästi, jatkaen tappiotonta uraansa 21. voitollansa ja ottelullansa. NIKO JOKINEN alkaa olla titteliottelujen edessä, jota jään mielenkiinnolla odottamaan. Tamperelainen JUSSI KOIVULA oli kotikehässään supersuosittu ja sai hurjan kannustuksen yleisöltä jo kehään tullessaan kuin myös ottelun aikana. KOIVULA aloittikin mainiosti, vasen suora oli tarkka ja nopea tavoittaen vastustajan pään useasti. KOIVULA oli selvästi huippukunnossa ja voitontahtoinen. Puolalainen vastustaja oli kuitenkin hyvä ja pystyi vastaamaan KOIVULAN nyrkkeilyyn yllättävillä vastahyokkäyksillä. Sitten tapahtui sellaista mikä tekee nyrkkeilystä juuri sen dramaattisen ja armottoman lajin sekä näytelmän kiristettyjen köysien sisäpuolella kirkkaiden valojen loisteessa. Paha lyönti osui KOIVULAN silmään ja aiheutti siihen näköä heikentävän vamman ja vastustaja käytti sen armottomasti hyväkseen. 5:ssä erässä JUSSI KOIVULA talutettiin puolueettomaan kehäkulmaukseen, jossa lääkäri tarkasti vammautuneen silmän ja totesi että ottelun jatkaminen olisi liian suuri riski silmälle. Näin ei ottelun kehätuomarilla ollut muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää ottelu. Harmi. Uskon että ilman tätä, hienosti ja hienoa nyrkkeilyä esittänyt JUSSI KOIVULA olisi voittanut ottelun. Nyt JUSSI koki ensimmäisen tappion tappiottomalla urallaan. Uskon kuitenkin että KOIVULAN ura tulee jatkumaan menestyksellisesti ja titteliotelut ovat edessä JUSSI KOIVULALLA! Illan viimeisessä ottelussa Härmän Häjy JUHO HAAPOJA löi italialaisen orginellin tyypin, joka yritti melkoisen itsevarmalla tavalla aloittaa ottelun näyttelemällä kovanaamaa eleillään ja lyönneillään. Mutta JUHO HAAPOJA otti luulot pois parissa minuutissa tältä italialaiselta lyöden hänet keskeytyskuntoon 1:ssä erässä. JUHO HAAPOJA on valmis jälleen uusiin titteliotteluihinsa heti, kun niitä hänelle taas tarjotaan. Yöllä ajelin kotiin rock and rollia kuunnellen yön pimeydessä ja kävin vielä yöpalalla yhdessä yökahviossa matkan aikana. Aamulla 7.30 lähdettiin taas Keravalle futiksen pariin ja tytöt jatkamaan pelejään siellä. Olikin kaksi hienoa aurinkoista päivää kentänlaidalla ja muutamassa ruokailussa paikallisessa Mc Donaldsissa jälkiruokineen. Joten voin siis täysin unohtaa tuon edellisessä jutussani puhumani menestys tarinan kilon laihtumisesta. Nyt en uskalla mennä edes vaakaan. Ja voin unohtaa myös syyttelyt ystävistä, jotka houkuttelevat minua buffet pöytien äärelle ja katsoa itseäni peilistä, tai ei, sitä mun ei kannata nyt tehdä, siis vain kuvannollisesti KATSOA ITSEÄNI PEILISTÄ ja todeta olen LUUSERI, en pysty nykyään enään laihduttamaan kiloakaan. Taidankin lopettaa puhumisen tästä laihduttamisesta, jättää sen niille, jotka sen osaavat ja joilla on siihen tahtoa ja ottaa tämän päivän ja kevään sellaisena kuin se eteeni tulee ja maistuu.....ah....maistuu....tulee ihan cafe Mellstenin possumunkit mieleen...olen toivoton tapaus!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Harmaata, harmaata näkyy taas tänään tuolla ulkona. Tämä kevään tulo nyt vähän tökkii ja viime viikkokin meni vilahduksessa ilman auringonpaisteisia päiviä Mellstenin Paratiisirannan terassilla. Mutta en anna sen häiritä toiveikkuuttani siitä, että kevät on tulossa. Sillä keväthän tulee aina keväällä. Se on lähes yhtä varmaa kuin, että olen saavuttamassa ihan kohta vuoden ensimmäisen päivän lähtöpainoni. Se on enään puolen kilon päässä. Se tekee tästä tulevasta viikosta jännittävän. Suorastaan merkittävän. Tulisinko merkitsemään jo jopa sen 1.1 painon alittavan lukeman tällä viikolla? Siitä ei kyllä tietustikään voi tehdä mitään suurta juttua, menestystarinaa mitä lehdet tuntuvat olevan nyt täynnä monia kymmeniä kiloja pudottaneista ihmisistä. Mutta minulle se on merkki, että olen löytämässä sille ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Ja olen lähdössä kulkemaan sitä kohti uusia painorajoja alentavia lukuja. Vain puoli kiloa, niin olen samassa kuin 1.1 ja voin aloittaa painonpudotukseni uudelleen ja suorastaan murskata lähes saavuttamattoman painorajanani. Tunnen eläväni lähes rajatonta elämää!Oikeastaan tällä ajatuksella onkin hyvä aloittaa nyt uusi viikko, keskittyä tähän ilman, että antaa minkään muun asian tulla väliin. Tuleva viikko ja yksi kilo pois! Palaankin asiaan kun sen olen tehnyt. Siis viimeistään kesään mennessä.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Torstai on toivoa täynnä? Mitä ihmettä sitä nyt sitten toivoisikaan? Rakkautta, ystävyyttä ja terveyttä, vaikka näin aluksi. Nuoruutta ei kai enään ole saatavissa. Oikeastaan onneksi. Sillä tuntuu, etten mä ainakaan jaksaisi enää toista kertaa sellaista nuoruutta jonka minä elin. Minä haluan nyt ottaa rauhallisesti. Elää perheeni kanssa. Käydä treenaamassa "eläkeläisen" treenini Tuulimäen boxingsalilla. Kävellä rantoja pitkin merenrannalla. Niinkuin tänään kävelin täältä Matinkylästä Tapiolaan ja kävin lasteni kanssa syömässä ja Heinosen Esan kanssa kahvilla Tapiolan cafe Aschanissa. Tietysti, jos sitä toivoa voisi jakaa, niin samaa onnellista elämää muillekkin, terveyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Tosin uutisia katsoessa tuntuu, ettei onnellisuutta löydy ainakaan eurojen kanssa, mutta tiedä sitä. Kovasti ne vääntää ja kääntää europaketteja onnellisuuden ja tasapainon saavuttamiseksi. Tänään olikin huikean auringonpaisteinen päivä ja luonto Espoossa näytti ainakin lumoavalta. Huomenna aamupäivällä onkin vuoro taas BOXINGIN ja treenit Tuulimäen boxingsalilla. Treenin jälkeen Mellstenin Paratiisirantaan kahville ja katsomaan miltä perjantaipäivänä päivä näyttää. Ehkä näen jonkun ystävänikin huomenna cafe Mellstenissa?

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Uusi viikko ja uudet jutut. Aurinkoinen viikonloppu vietetty ja paluu arkeen edessä. Vaikka eihän se näin eläkeläisenä sen kummempia merkitse, sammaa arkea tai juhlaa yhtä kaikki. Tänään tietysti päivällä Tuulimäen boxingsalille mentävä treenaamaan ja jatkamaan taistelua "vanhuutta vastaan". Pari erikoisempaakin tapahtumaa kuuluu tulevaan viikkoon. Torstaina Hotelli Arthurissa on PIITULAINEN SUKUSEURAN päivällinen, jossa olen lupautunut muistelemaan hiukan nyrkkeilyaikojani. Sitten perjantaina on ilo mennä yhden Suomen viihteen suuren, yhden kaverin, jota en ole tavannut kymmeniin vuosiin, konserttiin JÄRVEENPÄÄ-talolle. 70-luvulla olimme yhteydessä enemmän, käytiin yhdessä lenkillä, olin joillakin keikkamatkoilla mukana ja sain häneltä hänen levy-yhtiönsä SATSANGA-kotkan kaulariipuksen ja silloin hänen uusimmat levynsä omistuskirjoituksineen, jotka edelleen ovat hyvässä tallessa tuossa levyhyllyssäni vinyylilevy kokoelmassani. Pidin todella hänestä. Hieno kaveri suuren perheensä kanssa. Asuimme hetken Haukilahdessa melkein naapuruksina myös jonkun ajan. Sitten hän muutti Saksaan ja emme ole sen jälkeen tavanneet, joten tulee olemaan mukava tavata hänet jälleen pitkästä pitkästä aikaa. Hän on nyt jo 70-vuotias ja edelleen luova ja energinen. Hän on tehnyt valtavan määrän kappaleita urallaan. Kymmeniä suuria hittejä, joita hän on laulanut itse ja joita ovat myös muut artistit saanneet laulettavikseen. Yksi minun suuri suosikkini on hänen kappaleensa KULTA TAIKKA KUNNIAA....se on jotenkin tuntunut mulle niin omalta....vaikka välillä on ollut aikoja elämässä ettei ole ollut niitä kumpaakaan. Nyt jo varnasti sinulle on selvinnyt, että kyseessä on JUKKA KUOPPAMÄKI! Nyt siis perjantaina ajetaan Järvenpäähän ystäväni, jo 1960 alkaen, MASA von ELMIN kanssa, jonka kanssa olemme käynneet monissa konserteissa JOHNNY HALLYDAY, JERRY WILLIAMS, TOM JONES, LADY GAGA, CLIFF RICHARD, DANNY ym. ym., niin nyt tämän listan mukaan ja jatkoksi sopii kyllä hyvin JUKKA KUOPPAMÄKI!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Sunnuntaiaamun rauhaa. Kuppi kahvia edessäni Barcelona-kupissani, juustovoileipä ja televisiossa valmiina alkamaan eilinen nauhoitettu REAL MADRID - Fc BARCELONA La Ligan jalkapallopeli. Eilen minähän olin ammattinyrkkeilyillassa täällä Espoon Barona Areenalla. Ilta siellä oli hyvin mukava. Tapasin tietysti paljon kavereita ja ystäviäni nyrkkeilymaailmasta, muutaman harvinaisemman kaverin, joita en ollut tavannut vuosiin. Vaihdettiin kuulumisia, puristettiin kättä ja joidenkin kanssa halattiin jälleen näkemisen riemusta. Valitettavasti Barona Areena ei ollut täynnä, eikä nyrkkeily ollut saannut ihmisiä liikkeelle, niinkuin järjestäjien ja nyky nyrkkeilijöiden takia olisin toivonut. Nyrkkeily, se on ristiriitainen ja kiehtova laji. Kaikki eivät pidä siitä. Mutta niinhän se on niin monessa asiassa muutenkin elämässä. Yksi pitää jostakin ja toinen taas muusta. Ei siinä mitään. Minä kuitenkin yhä rakastan nyrkkeilyä, sitä ilmapiiriä. Lajin kovuutta ja armottomuutta. Tosin tuntuu hyvälle olla katsomossa vain eläkeläisenä, ilman mitään paineita. Mikä tietysti oli näillä eilisen illan GLADIAATTOREILLA. Onnistumisesta, menestyksestä ja tulevaisuudesta kiristettyjen köysien maailmassa. Minulla oli eilen ilalla neljä suosikkia, joiden edesottamuksia olin tullut seuraamaan. NIKO JOKINEN, sitten EEMELI KATAJISTO, kolmantena JUHO HAAPOJA jotka kaikki voittivat ottelunsa. NIKO JOKINEN aika vaikean kautta , mutta kuitenkin selvästi. EEMELI KATAJISTO hienosti ja vapautuneesti nyrkkeillen heikon vastustajansa tyrmäten. JUHO HAAPOJA ehkä myös hiukan vaikeasti ylipainoisen vastustajansa kanssa, mutta kuitenkin tyrmäten tämän. Joten tie parempiin matseihin on edelleen avoinna. Sitten seurasikin illan pääottelu 12 erän kevyensarjan WBA:n Intercontinental tittelistä. Jossa titteliä puolustaisi Domikaanisen Tasavallan FELIX LORA ottelussa EDIS TATLIA vastaan! Ja se ottelu oli hyvä! EDIS TATLI nyrkkeili ja osoitti tyylikästä, kypsää ja teknistä nyrkkeilyosaamistaan, jossa oli mukana voimaa ja fyysisyyttä. Hieno ja tyylikäs ottelu EDIS TATLILTA koko 12 erän ajan. Jonka jälkeen WBA:n INTERCONTINENTAL titteli ja vyö siirtyi EDIS TATLIN hallinnoimaksi. Ja näin tämä upea ja karismaattinen 25 vuotias nuorukainen astui aimo askeleen kohti suurenpia kehiä, kohti suurenmpien titteleiden tavoittelua, nyrkkeilemään maailman huipulla omassa sarjassaan. Ilta oli nyky ammattinyrkkeilylle Suomesssa tärkeä. On nyrkkeilijöitä keiden varaan rakentaa tulevaisuutta, uusia iltoja . Ehkä yleisökin löytää taas tien katsomoihin EDIS TATLIN ja näiden muidenkin kavereiden menestyksen myötä, niinkuin AMIN ASIKAINEN täytti omilla titteliotteluillaan Hartwall Areenan täyteen ja sai nyrkkeilybuumin aikaiseksi taisteluillaan kiristtettyjen käysien kirkkaissa valoissa! ONNEKSI OLKOON EDIS TATLI HIENOSTA NYRKKEILYESITYKSESTÄ JA WBAN:n INTERCONTINENTAL TITTELISTÄ!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Jaa, taitaa tuo otsikko olla hiukan ennenaikainen, kun katsoo ikkunasta ulos lumivalkoista talvimaisemaa. No mutta toisaalta olen ajoissa liikkeellä ja kevättä, vaikka sitä ei ole vielä ulkona, on mielessäni. Olen odottavalla kannalla sen suhteen. Tämä tietysti tarkoittaa taas tänään sitä että menen montakymmentä metriä maan alle Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja siellä on ainakin helteinen lämpötila. Ensi lauantaina muuten on täällä Espoossa BARONA ARENALLA ammattinyrkkeilyilta! Jossa nyrkkeilevät yllä olevassa kuvassa näkyvät nuoret miehet. Tämänpäivän nyrkkeilygladiaattorit. He ovat mainioita nyrkkeilijöitä ja huippu sympaattisia nuoria miehiä. Olen pikkuhiljaa tutustunut heihin näkemällä heitä aina jossakin silloin tällöin ja pidän peukkuja heidän menestykselleen. Sitten seuraavat kaksi iltaa täyttääkin futiksen MESTAREIDEN LIIGAN pelit illat TV:n äärellä. Perjantaina en ehdi jengin kanssa nyt kahvittelemaan cafe Torpanrantaan, sillä "valmentajani" on määrännyt minut treenaamaan perjantaiaamupäivällä Tuulimäkeen, eikä siihen ole vastaan sanomista. Joten viikossa on taas tekemisen meininki ja jäädään odottamaan sitä kevättä, aurinkoa ja sen tuomia lämpösäteitä ja ennenkaikkea hetkiä MELLSTENIN PARATIISIRANNAN cafe Mellstenin terassilla!