ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää keskiviikko päivää. Tänään on vapaapäivä treeneistä ja illalla vähän Rock and Rollia Malmitalossa kuvakirja taiteilijan ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN seurassa.  Olen blogannut jo todellakin sieltä 2005 saakka sattumalta ja ystäväni innostamana tänne virtuaaliseen elämään. Siis todella kauan. Vielä kauemmin olen ollut nyrkkeilyssä mukana siihenkin syntymästäni saakka kiitos isäni. Se mikä on mielenkiintoista ja ihmeellistä pidän sen harjoittelusta edelleenkin, vaikka se on vain taistelua vanhuutta vastaan ja vosinko sanoa "vanhan äijän" räpistelyä, mutta yritystä vielä on säänölliseen 3-4 kertaa viikossa harjoitteluun. Käyn sitä Espoossa Tuulimäen nyrkkeilysalilla ja oikeastaan uskaltaisin toivottaa tervetulleeksi muitakin mukaani sillä aina on mukava tavata kavereita ja ystäviä vuosikymmenien ajalta tai tutustua jopa uusiin kavereihin vielä tässä iässä, jossa ei tiedä kuinka kauan se on mahdollista. Tää elämä on arvoituksellista ja yllättävää ja on ollut niin monimuotoista. Mutta tänään se on rauhallista, pienimuotoista eläkeläisen elämää, kävelykierroksia Haukilahden rannoilla, kahvittelua maanantaisin cafe Torpanrannassa jonne myös on tervetulleita kaikki vanhat ja uudet kaverit kertomaan tarinoita ELÄMÄN MENOSTA!

                                                        Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Hyvää lauantaipäivää. Pidän tänään vapaapäivän treeneistä Tuulimäen Boxingsalilta. Voin olla taas tyytyväinen sillä kun elokuun eka päivä aloin seitsemän kuukauden paussin jälkeen Kanarialla vasemman käden parin sormen murtuman takia tein paluun salille ja aloitin taas treenini ja eilen oli 57:mäs treeni ja  tavoitteenani 75 treeniä joulukuun loppuun mennessä olen hyvässä aikataulussa ja myös tavoitteessani vuoden loppuun mennessä 78 kilon painoon noin 30:nen vuoden jälkeen on myös totetutumassa, mikäli vierailut buffetpöytien äärelä eivät näin jouluaiajan lähestyessä tapahdu liian useasti? 

Tänään olin taas aamulla viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa kahvittelussa ja  oli vapaapäivä treeneistä. Mutta huomenna taas aamulla Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan taistelua vanhuutta vastaan. Ja mikä hauskinta olen taas normaalissa treenikunnossa viime tammikuun käteni loukkaantumisen jälkeen. Tämä vuosi tai sen alku saikin siis huonon alun treenieni suhteen. Ja nyt elokuun eka päivä, tein paluun salille ja vasen käteni on lyöntikunnossa. Vielä hiukan joudun sitä varomaan säkkiä lyödessäni ja käyttämään 12 unssin harjoitushanskoja sitä suojatakseni. Tässä onkin sitten tämän syyskauden juttu 3-4 kertaa viikossa treeniä salilla ja muina päivinä kävelylenkkejä Haukilahden rannoilla. 

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Olisinko voinnut uskoa, että vuosi 2025 alkaisi tällä tavalla, että normaali treenaamiseni Tuulimäen boxingsalilla siirtyisi käteni loukkaantumisen  Kanarian saaren "korkeanpaikan leirini" jälkeen muutamalla viikollla? Nyt helmikuukin on jo puolessa välissä. Ehdin tammikuun alussa käymään salilla muutaman kerran ennen Kanarialle lähtöäni ja olin täynnä intoa taas 2025 harjoitteluani ja harjoitusohjelmani tehty. Nyt kaikki sitten muuttui enkä tiedä missä vaiheessa tällä vasemmalla kädellä voi taas lyödä? Kuukauden käsi kipsissä teki kyllä sen ettei käsi taivu nyrkkiin, sormet on hellänä ja fyssarissa käynnit edessä. Tää kaikki on saannut myös epäilemään onko ikä jo saavuttanut minut ja olen vanha äijä? Koitan nyt kuitenkin ajatella ja uskoa taisteluuni vanhuutta vastaan ja keskittyä harjoitteluuni niine eväine kun siihen pystyn ja palata Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja aloittaa tavallaan tämä 2025 uudelleen...I COME BACK kuulostaapa tuo lause toivekkaalta ja hienolta....hah, vanhan äijän hourailua....

Vuosi 2024 on menossa kohti loppuaan ja vuosi 2025 saa alkunsa. Minulle se tarkoittaa yritystä edelleen taistella vanhuutta vastaan käymällä Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa. Tosin aloitan sen vasta tammikuun 30 päivä. Näin ainakin suunnittelen. Käyn "korkeanpaika leirilläni" Kanarialla ennen sitä. Olen tehnyt taas harjoitusohjelmani vuodelle 2025 tietämättä jaksanko ja pystynkö sen suorittamiseen vielä. Estääkö 77 vuoden ikäni jo sen?  Joka tapauksessa BOXING on kuulunut elämääni kauan.....tässä samalla tarinaa siitä....                                                                                                                                                       

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

                     Kalle Chydenius ja minä harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla
 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!     

                                       

                            

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

ELÄMÄNMENOA vuonna 2026 on siis menossa? Mitä se tuo tullessaan? Olen aloittanut treenit Tuulimäen Boxingsalilla ja tänä aamuna oli neljäs sillä alkuvuosi meni lomailessa, jos nyt eläkeläisenä voi sanoa lomaillessa sillä yhtä lomaahan tää elämä on nykyään. Täytän tänä vuonna siis toukokuussa 79 vuotta mikä tuntuu tuntuu kyllä paljolta, mutta suuri osa kavereista on jo täyttänyt ja täyttää 80 vuotta? Ei voida puhua enään nuorisosta. HEI ME KAHVITELLAAN viikottainen kahvittelu cafe Torpanrannassa jatkuu edelleen ja sinne voi tulla kuka haluaa ilman minkäänlaista ilmoittautumista ja se on ihan mukavaa aloittaa viikko kavereita tavaten. Sitten on tietenkin viihdetapahtumat joissa ainakin joissakin tulee käytyä. Kevään odotus alkaa siitä kun helmikuun saa vielä ohitettua ja odotan sitä kun ensimmäiset päivät koittaa ja lämpömittari näyttää yli 15 astetta ja aurinko, niin aurinko paistaa? Huomenna on perjantai ja treenit Tuulimäen salilla jatkuu aamulla. Mitään muuta ei minulla ole mielessä tänään. Voisin hyvin toivottaaa jo hyvää viikonloppua ja ELÄMÄNMENOA!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Joo on keskiviikko päivä. Tammikuu lähenee loppuaan ja eletään siis vuotta 2026. Huh, se tarkoittaa, että monet kaverini ovat jo täyttäneet 80 vuotta ja toiset ovat sitä tekemässä tämän kuluvan vuoden aikana. Minähän olen siis nuorempi ja täytän tänä vuonna vasta 79 vuotta,,,heh, vitsi tai karu totuus? Kuintenkin eilen sain party kutsun, tämä meidän ainutlaatuinen "RÖÖPERIN RUHTINAS" TOM SJÖBERG täyttää kohta 80 vuotta ja kutsui partyyyn. Tässä siis aloitellaan tätä vuotta jossa on toivottavasti Rock and Rollia, on laatimani boxingtreenit koko vuodelle, mikä on varmuudella kyllä haaste selviänkö siitä. On kahvittelut maanantaisin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja mielenkiinnolla odotan ketä vielä tapaan tämän vuoden aikana. Eilen meitä oli kuulemma 24 kahvittelijaa ja koitin kyllä taltioida kuvia siitä, täytyypä koittaa laskea oliko näin? Se montako kahvittelijaa on milloinkin ei ole tärkeätä, tärkeätä on että meillä on vielä mahdollisuus tavata. Tämä elämä kulkee niin kovaa vauhtia että ihan hämmästyy aina itsekin kun näen googlesta jonkun tälläisen vanhan tarinan, niinkuin nytkin vuodelta 2010 ja sekin tuntuu jo kaukaiselta vaikka on paljon jälkeen 60-luvun jolta ei voi myöskäään välttyä....siinähän on nostalgiaa, jotain historiaakin, niin ja muistatteko....mikä se olikaan....nuoruutta....muistoja...niin niinkuin olen kirjoittanut ja niinkuin Irwin Goodman lauloi VAIN ELÄMÄÄ....

19.11.2025 Tarinaa.....

Moi, On keskiviikko ja ulkona on harmaa ja kylmä päivä. Mutta olen käynnyt meidän perinteellisellä aamiaisella tuon sympaatisen ja hurmaavan Sipoon Kreivin ja Ammattinyrkkeily.Net sivuston Bosssin PASI TAAVISAISEN kanssa. Olemme käynneet Ekberg aamiaisella jo montakymmentä vuotta. Se on aina mielenkiintoinen, vaihdamme kuulumisia, solahdamme välillä jopa muistelemaan nyrkkeilyä menneitä sekä tätä päivää. Ja melkein aina kuuluu tähän aamiaiseen vierailu Rööperin Ruhtinaan TOM SJÖBERGIN luona tuossa Roballa. Niin tänäänkin ja kyllä tarinaa riitti. 

Tähän samalla voin liittää mukaan yden vanhan blogijuttunibjonka otsikkona on MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN. Kuljimme tarinoissa kyllä monta siltaa tähän päivään. Meillä kaikilla on paljon ystäviä, kertomuksia elämästä ja tapahtumista. Paljon yhteisiä ystäviä. Paljon myös jo poismenneitä. On se jännää kuinka nämä tapaamiset ystävien kanssa ja näiden tarainat, muistelut saavat tuntemaan kiitollisuutta olen saannut elää jo näinkin pitkään mukana. Tiedämme että se ei ole itsestään selvää. Tänään oli loistavaa taas kerran ystävyyttä ja tarinoita sitä MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN.....

Tarinaa vuodelta 2010....

Aina välillä havahdun ajattelemaan tätä elämää.....60-luvusta tähän päivään....se tuntuu kuin olisi ollut elokuvissa....tuntuu kuin aika olisi mennyt vilauksessa....tapahtumat ja ihmiset sekoittuvat toisiinsa kymmenien vuosien ajalta....DANNY kävi tässä maanantaina meillä kotona ja me ollaan tunnettu sieltä 60-luvusta alkaen ja puhuimme siitä kuinka nopeasi tämä elämä on mennyt ja kuinka paljon on kuitenkin tapahtunut. Se tuntuu uskomattomalta. Luin tässä taas yhden blogijuttuni vuodelta 2010. En ole siis lukenut niitä ennen sen jälkeen, kun olen niitä kirjoitellut silloin nettiin. Se mikä taas ilahdutti, suorastaan kosketti, oli se, että siellä jutuissa vilahtivat ystävät ja kaverit 60-luvusta alkaen ja kuinka elämä ja syke tuntui heillä pulppuavan iloisesti....En tiedä mitä sanoa, olen kiitollinen, olen onnellinen, vaikka aina ei ole ollut helppoa, mutta TE YSTÄVÄT....olette olleet hieno  osa elämää ja niitä tapahtumia vuosikymmenien ajalta....tässä 9.10.2010 kirjoitettua...koitan laittaa tähän myös kuvia vuosien varrelta, uskoen siihen, että niin kuin sanotaan, kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa....ja kuitenkin se on vain ripaus tätä kaikkea ja kaikki ystävät eivät ole edes mukana....mutta toivottavasti nämä antavat ymmärryksen mitä tarkoitan....niin kuin tuossa kirjoitan, menneisyyden sillan yli tähän päivään...se on ILO...se on ILOA...ja se että olemme yhä....

9.10.2010 kirjoitettua........                                                                                                                          Olen juuri tullut kahvittelemasta cafe Carusellista ja juuri, kun eilen pääsin kertomasta, kuinka itse vietän pienimuotoista ja väritöntä elämää ja juuri, kun sain mielestäni pois tuon näkymän turkoosin värisestä merestä, hienosta vaalean hiekan peittämästä rannasta aurinkovarjoineen,

ja ARI WISKARIN loikoilemassa siellä rannassa lumoavien kauniiden thaihierojattarien käsittelyssä, ja totesin kuinka nämä ystäväni, jotka viettävät tätä glamourin täyttämää elämää tuovat glamouria minunkin elämääni! Tuovat maailman, joka ei ole heille suuri. No tänään taas mennessäni cafe Caruselliin kahvittelemaan, sain sen huomata jälleen todeksi. Katselin ja kuuntelin ihastuneena, kuinka tarinat 60-luvusta tähän päivään sinkoilivat maailmalta tänne caruselliin ja   tunsin olevani                                                                                                                osallisena elämän  carusellissa.

Tuo basistimme 60-luvulta, miehemme Pariisista, LASSE KVIST tuli paikalle varustettuna ranskalaisella charmilla.

 MATTI JÄRVELÄINEN, yksi sympaattisimmista ihmisistä, DANNYN shown tekniikan "tohtori" moikkaa LASSEA "Moi LASSE, hauska nähdä taas, viimeksihän näimmekin Pariisissa"!                                          

 PASI TAAVITSAINEN tunnettu myös "Keravan Kreivinä" saapuu Manchesteristä ja huomaan kuinka nuoret naiset ympärillämme silmäilevät tätä nuorta ja salskeaa miestä. PASI toi minulle tuliaisen. Suuren t-paidan, ei, ei, en tarkoita kokoa, vaan sen SUUREN, jonka nimen eteen liitetään usein sana THE GREATEST...MUHAMMAD ALI! Sain siis MUHAMMAD ALIN t-paidan Manchesteristä ja kyllä mun on sanottava, että yksi ALIN paita vastaa koko, MANCHESTER UNITEDIN pelaajien paitoja, ainakin mulle.                            

    MARKKU POUTANEN saapuu HASSE RAUTION kanssa, rumpali, musiikin tekijä ja vaikuttaja ja rantaelämästä Mellstenin Paratiisirannastakin tuttu. Kaksi loistavaa stadilaista ja haagalaista kaveriani.

ESA MALM, PERTTI PAJUNEN ja HEIKKI MAKKONEN saapuvat paikalle, TEDDY YLÖNEN, MARKO ROKKA Milanosta, JULLE JÄRVINEN Espoosta. Puheensorina ja tarinat täyttää pöydän ja maailma on käymässä pieneksi.

Sitten saapuu vielä TOPMOST yhtyeen laulusolisti, UNIVERSAL levy-yhtiön Suomen hyvin pitkäaikainen toimitusjohtaja, nyt eläkkeellä siitä hommasta ja viimeiset kaksi kuukautta purjehtimassa ollut GUGI KOKLJUSCKIN, joka on myös lapsuuden kavereitani samoilta kulmilta kuin minä. Ja jos muistan tappioni JOHN.H. STRACEYLLE hyvin, niin muistan myös painitappioni GUGILLE alakouluikäisenä erittäin hyvin!

Täytyy sanoa tässä ja nyt taas kerran, olen kiitollinen elämälle, kiitollinen ystävyydestä. Jälleen tänään upea pieni silmänräpäys elämää! Tämä elämä on myös monien kanssa kulkenut sieltä menneisyyden sillan toiselta puolelta, alusta, yli sillan tähän päivään ja se on ILO.....se on ILOA....ja jo se että OLEMME YHÄ!

ELÄMÄNMENOA HARRIN KEHÄKULMASTA

 

27.1.2026 Tiistai -  Oho, tammikuuhan alkaa olla lopussa ja minä olen vasta päässyt vaivaloiseen alkuun tämän vuoden treeneissäni Tuulimäen boxingsalilla ja niin myös tässä blogitarinoissani. Mitä se oikein merkitsee? Alanko hiipumaan? Alanko jo olla liian vanha? Mielenkiintoisia kysymyksiä? No koitan syrjäyttää ne toistaiseksi ja päästä normaaliin rytmiin. Treeniä, kävelylenkkejä ja Rock and Rollia, Tänään kun tulin treeneistäni ja olin käynnyt suihkussa. Pukenut päälleni otin levyhyllystäni taas yhden vinyylilevyn ja yllätys, sehän oli todella maukas ja sai minut ajattelemaan, että lounastan tänään JUFUSSA Sushia sillä tämä levyhän on kuin sushipöytä täynnä herrkuja....