keskiviikko 9. syyskuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 


  Tehtiin pieni trippi Muruni kanssa Lahteen ja käveltiin siellä parin päivän ajan. Lahti vaikutti pirteältä                                          ja on ihan hyvä paikka vierailla piristykseksi. 

Käytiin legendaarisessa ACE CAFESSA moikkaamassa todellista Rock and Roll miestä RIKU ROUTOA joka on perustanut tämän paikan  vuonna 2011 ja Rock and Roll väkeä on esiintynyt siellä ihan ympäri maailman. Siellä on myös vertaansa vailla oleva moottoripyörä näyttely, cafe, josta saa Rock and Roll hampurilaisia sekä salaatteja, minkä minä söin tänään aurinkoisella terassilla. Yksi hauska juttu sisältyy tähän tarinaan. Facebook, tiedättehän se yks sellainen some juttu, muisteli tänään, että vuosi sitten samana päivänä olin siellä, siellä oli The 69 Eyes bändin keikka ja Ville Juurikkalan valokuvanäyttely The 69 Eyes bändin keikoista maailmalla ja ne kuvat on muuten siellä seinillä vieläkin, niin kuin paljon muita Rock and Roll kuvia, käykää tsekkaamassa mesta! Niin tämä tänään oli uskomaton yhteensattuma. Joten tämähän oli siis vuosipäivä. Pitäisikö tästä ottaa perinne, RIKU ROUTO? Jonka kanssa otettiin vuosikuva 2020 ACE CAFEESSA!



maanantai 7. syyskuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta


 Eilen oli hieno päivä ja sää ennuste lupasi että kello 12.00 vasta alkaa satamaan, joten lähdimme Muruni kanssa tekemään kävelylenkin huudeille joka aina silloin tällöin tehdään, kiertelemään Lauttasaaren rantoja ja katselemaan huikeita merimaisemia. Minulle nämä huudit tulivat jo tutuiksi, kun täytin 5-vuotta, niin isäni osti sellaisen pienen puutarhamökin Lauttasaaren kansanpuistosta, jota Ryssänkärjeksi, Ryssikseksi silloin nimitettiin. Virallista nimeä en vielä tänäänkään tiedä. Siellä myös treenasin kesäisin  vuosikymmenen ja Ryssiksen uimarannalla vietin kesiä useammankin vuosikymmenen,,,, Tässä hiukan merenrantakuvia....Hyvää viikonalkua....









                     Pikkukundina Ryssiksen rannassa siellä olevan kiven päällä....UGH.....



perjantai 4. syyskuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta


   Eilen oli syksyn ensimmäinen TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ kahvittelu cafe Torpanrannassa. Oltiin varmuuden vuoksi sekä sisällä että terassilla, sillä terassiaika alkaa olla kyllä aika lähellä ohitse. Poikkeuksellisesti minulla oli mukana tyttäreni lemmikki MILO joka viihtyi ihan hyvin kahvittelemassa, tosin jutut mitä siellä puhuttiin ei tuntuneet paljon MILOA kiinnostaneen.










Tänään mennään sitten Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll kuvaajan MASA von ELMIN kanssa Malmitalolle kuuntelemaan ja katsomaan THE FIRST konserttia. Saapa nähdä saako tänään SUNTSI JÄRVISEN "GOOD GOLLY MISS MOLLY" tulkintaa ja esitystä?


tiistai 1. syyskuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

KESÄ ON OHI. Niin voidaan katsoa tänään, kun on syyskuun 1 päivä. Siirtyminen syyskauteen tarkoittaa minulla sitä, että treenit Tuulimäen boxing salilla ovat saaneet alkunsa ja taistelu vanhuutta vastaan jatkuu. Millä energialla, millä määrällä, sen sitten näkee. En uskalla paljon ennustella, vaan mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Toinen on sitten kahvittelu kavereiden kanssa CAFE TORPANRANNASSA jossa tapailemme torstaisin  TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ ajatuksella ja se tulee olemaan tietenkin mielenkiintoista keitä milloinkin tapaa ja ketä milloinkin tulee kahvittelemaan.
 

Terassi aika alkaa siis olla ohitse. Mitä syyskausi 2020 tuo tullessaan. Vaikka olen vanha eläkeläinen, niin on se kiinnostavaa ja kiehtovaa, niin kuin aina ennenkin. Kirjoittamaton lehti elämää? Jotenkin on ollut aina niin, että kun kesä on ohi ja syksy alkaa sen arvoituksellisuus on kiehtonut minua voimakkaasti, vaikkei mitään sen kummempaa olisi tiedossakaan kuin VAIN ELÄMÄÄ. Nyt elämme melkoisen poikkeuksellista aikaa muutenkin tämän korona ajan kanssa ja tietoisuus siitä on epävarmaa, miten sen kanssa käy? No sekin nähdään, mutta nyt toivotan syyskauden 2020 tervetulleeksi ja hyvää syyskautta kaikille. Nähdään ja tavataan. KUNTOBLOKKAAJANYRKKEILIJÄ



maanantai 1. kesäkuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta


Hmm..Terassit aukeaa...tuntuu kuin jotain todella ihmeellisttä on tapahmassa….kaksi kuukautta ollaan eletty elämää eristyksissä, mutta nyt on taas mahdollisuus tavata ihmisiä? Minulla on menneet kaksi kuukautta menneet kesäleirillä treenaten Toppelundin Areenalla joka toinen päivä ja Mellstenin rantoja kävellessä. Harmi sinändä että olen ehtinyt sitoutua viiden kuukauden kesäleirille, joka siis päättyy vasta 30.8 joten joudun jatkamaan tätä eristäynyttä elämää Mellstenin Paratiisirannalla. Tosin tänään yksi Suomen parhaista terasseista FLOWER GARDEN avataan VIP-vieraille ja olen saannut kutsun sinne Muruni kanssa. Siitä ei voi kieltäytyä. Onneksi huomenna on vapaapäivä treeneistä, sillä ne perinteiset TERASSI PARTYT ovat kyllä aika Rock and Roll pitoiset....Tänään kuitenkin tämä kesäkuu alkaa treenillä Toppelundin Areenalla ja on ensimmäinen 73 vuotiaana....Muuten voin kyllä iloita kesä 2020 on alkanut ja tässä samalla vanha blogijuttu 1.6.2011....aika kulkee....

1.6.2011 kirjoitettua.....
Hip Hei Hurraa! Se on nyt KESÄ! Tai ainakin kesäkuun ensimmäinen päivä! Ja katsoessani ikkunasta ulos näyttää olevan aurinkoista. Ja aamu TV:n sääuutisten mukaan siellä olisi myös lämmintä! Täytyypä lähteä haistelemaan sitä Mellstenin Paratiisirantaan, joka nyt nousee pääosaan kahdeksi seuraavaksi kuukaudeksi, sillä tästä päivästä alkaa mun nyrkkeilypaussi ja täysi keskittyminen kesänviettoon! Kävelyä ja pyöräilyä merenrantoja pitkin kyllä mahtuu siihen pitääkseni peruskuntoani yllä. Stadin maukkaiden ja kiehtovien terassien kokeminen ja niissä vierailu erillaisten ystävien kanssa kuuluu aina kesään. Tänään aloitan sen kyllä lounaalla CHICOSISSA päivälllä toisen HARRIN kanssa! Tervetuloa mukaan kesään 2011, toivottavasti se on hyvä, mielenkintoinen, aurinkoinen, lämmin ja täynnä rakkautta!

perjantai 20. maaliskuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Yhdeksän vuotta sitten kirjoitin blogijutun ja muistelin kummisetääni STEN SUVIOTA. Ja se juttu muisteluna kummisedästäni kyllä sopii tähänkin päivään!














20.3.2011 kirjoitettua....
14.6.1947 lauantaina nuo vahvat käsivarret pitivät minua turvallisesti sylissään. Sain silloin nimeni Harri, Yrjö, Juhani. Sylikummini oli STEN SUVIO , Berliinissä 1936 nyrkkeilyn kultamitalin välisarjassa 66,7 kiloisena voittanut nyrkkeilijä! En tietenkään tiennyt sitä silloin! Niinkuin en sitäkään, että myös isäni oli nyrkkeilijä. Että he molemmat olivat Viipurista. Enkä sitä että he olivat siellä tavanneet toisensa ensi kerran VIIPURIN VOIMAILIJOIDEN joulujuhlissa 1932. Ja että isäni oli päässyt 11 vuotiaana istumaan jo silloin tunnetun nyrkkeilytähden polvelle! Josta hetkestä alkoi heidän elinikäinen ystävyytensä. Tämän ja paljon muuta tulin tietämään vasta paljon myöhemmin. Minulle STEN SUVIO oli vielä monta vuotta STEPA-setä joka kävi meillä kotona usein kylässä ja me äiti ja isä sekä minä STEPA-sedän kotona. Hän oli aina veijarimaisen hyväntuulinen, valloittavasti hymyilevä, lempeä, joka piteli minua usein sylissään ja minä puristin pienillä käsilläni hänen käsiään ja ihmettelin monen monituista vuotta, kuinka STEPA-sedältä puuttui vasemmasta kädestään peukalo? On uskomatonta kun ajattelee, että tämä kummisetäni, STEPA-setäni, oli ollut yhtenä päivänä tämän maailman paras nyrkkeilijä sarjassaan! Aikakautena jolloin maailmansota oli jo ovella! Hänen kultamitaliotteluaan BERLIINISSÄ DEUTSHLANDHALLENIN kehässä 15.8.1936 saksalaista MICHAEL MURACHIA vastaan katsomossa seurasivat myös maailmanhistorian pahikset ADOLF HITLER sekä HERMANN GÖRING muiden 20000 fanaattisen saksalaisyleisön kanssa, jotka STEN SUVIO hiljensi loistavalla esityksellään ja voitollaan saksalaisesta vastustajastaan! Nyt 2.4. VIIPURIN NYRKKEILJÄT järjestää STEN SUVION 100-vuotis juhlakilpailut Ruskeasuon Liikuntahallissa. Hiukan etuajassa, sillä tämä kummisetäni ja nyrkkeilyn kultamitalisti syntyi 25.11.1911 Hannilassa Viipurin maalaiskunnassa. STEN SUVION veljen tyttö, kaikkien hyvin tuntema AIRA SUVIO-SAMULIN järjestää STEPAN syntymäpäivän aikoihin 100 vuotis syntymäpäivä juhlat HYRSYLÄN MUTKASSA STEN SUVION muistoksi ja siellä julkistetaan ja paljastetaan STEN SUVION patsas!


Päivä jolloin STEN SUVION muistopatsas julkistettiin AIRA SAMULIN-SUVION Hyrsylänmutkassa. Ollaan STEPAN kuvan edessä ja muisteltiin kummisetääni. Pidin silloin patsaan edessä avauspuheen STEN SUVIOSTA. Koskettava päivä, josta Kuvakirjataiteilija MASA von ELM teki hienon kuvakirjan.

    STEN SUVIO ja NISSE BLOMBERG isäni kehäkulmassa Tukholman Råsunda stadionilla

   Tuli aika jolloin kummisetäni STEN SUVIO oli minunkin kehäkulmassani...nostalgiaa ja muistoja.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää viikonalkua ystävät. Elämme nyt poikkeuksellista aikaa. Aikaa jota emme ole kokeneet ennen. Näin massiivista virusepidemiaa, joka pysäyttää koko ajan enemmän ja enemmän monia normaalejakin tapaamisia, niin kuin nyt tänään maanantain HEI ME KAHVITELLAAN tapaamisen cafe Torpanrannassa. Miten kauan tämä kestää, siitä ei ole tietoa? No eipä tässä muuta kuin jatketaan päivä kerrallaan ja katsotaan miten käy. Minä jatkan kävelyä täällä Espoon Haukilahden rannoilla, kahvittelen cafe Mellstenissä Mellstenin Paratiisirannassa tyttäreni dogin MILON kanssa, niin kuin eilenkin, kun oli sunnuntai, tuulinen mutta aurinkoinen päivä ja istuimme hetken cafe Mellstenin terassilla. Tänään maanantaina luin jälleen yhden vanhan blogijutun ja tulipa yksi lause mieleen, minkä ystävälläni KAITSU PAHLMANILLA oli usein tapana sanoa.....ELÄMÄ JATKUU.....toivotaan näin....


16.3.2013 kirjoitettua.....
On aivan ihana ja aurinkoinen sunnuntaipäivä. Olemme kävelleet Muruni kanssa Mellstenin Paratiisirantaan kahville. Tavanneet siellä tuttuja kavereita ja sieltä jatkettiin matkaa merenrantaa pitkin Tapiolaan. Elämä tuntuu hyvälle, kauniit maisemat Tapiolaan kävellessämme huokuivat rauhaa, hyväilivät kauneudellaan mieltäni. Ajatukset soljuivat taas hiljalleen viikonlopun tapahtumissa. Perjantaina oltiin ystäväni Masa von Elmin kanssa Järvenpäässä Järvenpää-talossa kuuntelemassa ja katsomassa JUKKA KUOPPAMÄKEÄ. Järvenpää-talo oli loppuunmyyty ja JUKKA KUOPPAMÄKI 70v. oli edelleen energinen ja hänen luovuutensa tuntuu olevan ehtymätön. Olimme joskus 70-luvulla aika paljonkin yhteydessä, kävimme lenkillä, kävin JUKAN mukana keikoilla, SATSANGA-levy-yhtiössä, joka oli silloin JUKAN levy-yhtiö. Katsoin kaveria lavalla ja vaikka vuosikymmenet ovat muuttaneet meitä (hiukan) niin jotenkin mieleeni piirtyi kuva siitä pitkätukkaisesta hoikasta laulajasta 70-luvulta ja kuitenkin tuntui kuin se aika suli nyt pois välistä, sama kaveri, sama JUKKA esinntyi siinä edessäni. Emme olleet nähneet siis vuosikymmeniin, sen jälkeen kun JUKKA KUOPPAMÄKI muutti Saksaan ja alkoi papiksi. Keikan jälkeen JUKKA oli kirjoittamassa kymmenille naispuoleisille ihailijoilleen nimikirjoituksia heidän ostamilleen KUOPPAMÄEN levyille. Katselin siinä sivussa hyvää mieltä tuntien, kuinka ihmiset tuntuivat rakastavan tätä yhtä Suomen merkittävää viihdetaiteilijaa ja hienojen kansallismielisten sävellyksien säveltäjää, Hän on säveltäjänä ollut tuotteliaisuudessaan ihan huippu. Jos en väärin muista niin yli 1500 sävellystä ainakin on syntynyt hänen itsensä laulettavikseen että myös muiden artistien saatua kauniita ja hienoja kappaleita omiksi hittikappaleikseen. Kun jono alkoi hiukan vähentyä, huomasi JUKKA minut siinä vähän matkan päästä, ja tunnistus kymmenien vuosien jälkeen saivat hymyn hänen kasvoilleen. Kun nimmarit oli jaettu, halasimme toisiamme, kymmenien vuosien takaa ollut ystävyys oli tallella. Vähän aikaan juttelimme keskenämme ja ehkä tässä jonakin päivänä tapaamme paremmin ja päivitämme 40 vuotta elämäämme tähän päivään! Oli joka tapauksessa hienoa nähdä JUKKA hyvinvoivana ja kunnossa edelleen. Sitten kotiin ilalla ajaessani kuulen surukseni, että yksi toinen voin sanoa ystävä, urheilukaveri on kuollut. Suru täyttää mieleni. KAI PAHLMAN yksi Suomen legendaarisimmista jalkapalloilijoista on siirtynyt nyt taivaallisille pelikentille. Niin monia yhteisiä hetkiä, tapamisista piirtyy väkisin mieleeni. Valtava persoona ja superhyvä jalkapalloilija ja muusikko.
Ensi kerran näin KAI PAHLMANIN Pallokentällä pelaamassa silloin HPS:n joukkueessa. Olimme menneet isäni kanssa katsomaan hänen ystävänsä pojan pelaamista siellä. Ja hän oli siis KAI PAHLMAN. Siitä kerrasta alkaen minusta tuli, niinkuin nykyään sanotaan fani.... KAI PAHLMAN fani ja jossakin vaiheessa minunkin jo ollessa nyrkkeilijä, kohtasimme toisemmme ja meistä tuli isiemme tavoin ystäviä. Seurasin KAITSUN uraa koko hänen jalkapalloilunsa ajan. Ajettiin jopa muihin kaupunkeihin Etelä-Suomessa pelejä katsomaan. Tiedän myös KAITSUN käynneen mun matseja katsomassa. Olen nyt lukenut iltapäivälehtiä, joissa on ollut paljon juttua, muisteluita hänen hienosta ja ainutlaatuisesta jalkapallourastaan, että virtuoosimaisesta taidostaan pallon kanssa, banaanipotkusta ja syöttötaidostaan. Muistan niistä suurimman osan itse, koska olin ollut paikalla katsomossa. Tämä elämä on nyt niin kummallista. Hyvät muistot, ihmiset, jotka ovat olleet minulle tärkeitä, yksi toisensa jälkeen lähtevät pois tästä elämästä, piiri koko ajan pienenee ja kuitenkin tunnen ja muistan niin väkevästi hetkiä, tapaamisia näiden ystävien ja niin monien minulle suurien sankareiden kanssa, että suru ja ilo kohtaa selvästi toisensa ja jättävät minut kummastelemaan tätä tunteideni kirjoa ja ihmettelemään kuinka paljon elämä onkaan antanut, kuinka paljon olenkaan saannut kuitenkin kokea? Ja sitten kun vielä kävelet Haukilahden merenrantoja pitkin, aurinko paistaa, tunnen että vielä on elämää jäljellä, tunnen kuinka haluan muistaa ja kunnioittaa poismenneitä ystäviä hienoista hetkistä, olla kiitollinen ja tunnen kuinka suurta elämässä on ystävät ja ystävyys, rakkaus ja koetut asiat ja kuinka suurta ja ihanaa on, kun vielä voi tavata ihmisiä, joiden kanssa niitä on koettu ja vieläkin koetaan....olen hämilläni ja tiedän, että tämä on VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ. Mielessäni soi myös JUKKA KUOPPAMÄEN Kultaa taikka Kunniaa tai jompaa kumpaa vaan.....millä hän päätti perjantain konserttinsa.....onpa hullua, niitä molempia on ollu, välillä toista ja välillä ei kumpaakaan, mutta kuinka paljon suurempaa on ollut nämä ystävät elämässä ja kuinka suuria sankareita ovat niin monet olletkaan, minulle ja lukemattomille muille niin KAI PAHLMAN kuin edelleenkin JUKKA KUOPPAMÄKI!