Viikko ottelun jälkeen loppui armeija ja alkoi kesäloma. Samalla aloitin taas normaalin kesäharjoitteluni Lauttasaaren kansanpuistossa kiviä työnnellen, hiekkasäkkiä lyöden, narulla hyppien, sparraten ja varjonyrkkeillen. Päivät rannalla aurinkoa ottaen ja illat treenaten sujui kesä taas mukavasti. Aloin hiljalleen valmistautua ajatuksissani tulevaan kauteen ja ensimmäiseen syksyn otteluuni, joka tapahtuisi Tukholmassa 23. päivänä syyskuuta. Kohtaisin tukholmalaisen HANS MATTSONIN, josta en tiennyt mitään, mutta ei se kyllä huolestuttanutkaan. Kilpailut olivat tutusssa Eriksdalshallenin kehässä, jossa kukistin HANS MATTSONIN helposti toisessa erässä kehätuomarin keskeyttäessä ottelun. En tiennyt silloin, että tämä olisi jäävä viimeiseksi amatööriotteluksekseni. Tukholmasta kotiin palattuani harjoitukset jatkuivat ja noin viikko Tukholman matkan jälkeen tuli Göteborgista isälleni kirje, jossa BERTIL KNUTSSON niminen kaveri kertoi järjestävänsä INGEMAR JOHANSSONIN kanssa ammattilaisiltoja Ruotsissa ja kysyi, olisiko HARRI kiinostunut aloittamaan ammattinyrkkeilijänä?
Nyt se oli tapahtunut, mitä olin salaa odottanutkin! Mahdollisuus aloittaa ammattilaisena - rahaa - kunniaa - ja kovia otteluja. Nämä tuntuivat silloin luonnollisestikin tärkeimmiltä asioilta. Olin innoissani, joskin faija vaikutti vähän miettiväiseltä ja kehotti ottamaan rauhallisesti. Katsotaan nyt mitä sieltä tarjotaan, kun ilmoitan, että olemme kiinnostuneita, hän sanoi minun jo kiitäessä ajatuksissani tulevissa ammattilaisotteluissa. Kerroin innoissani ystävilleni: "Hei, ajatelkaa, sain ammattilaistarjouksen Ruotsista." Meni kaksi tai kolme viikkoa eikä Ruotsista kuulunut mitään. Olin pettynyt. Olisivatkohan ne unohtaneet minut kokonaan vai eivätkö ne haluakaan minua? Minua pyydettiin taas Länsi-Berliiniinkin nyrkkeilemään. Täällä olisi Mestarit-Lehdistöottelu, jossa olisi ottelu ARTSI NILSSONIA vastaan. En tiennyt, mitä oikein tekisin, nyrkkeilläkö amatöörinä vai ei.... Harjoittelin kovasti, kädet taas pahasti rikkinäisinä, illat hautoen käsiäni ämpärissä ja ajatukseni tulevissa. Tule nyt tieto! Ja sitten vihdoin tuli sähke: Ottelu JOHANNESHOVISSA TUKHOLMASSA 11.11.1966 vastustajana ruotsalainen myös ammattilaisuransa aloittava "vanha tuttuni" ROLF RISBERG. Myös UPIN tietotoimiston kautta tuli vahvistus asialle ja silloin häly alkoi. ILTA-SANOMAT julkaisi etusivulla uutisen "Piitulainen Ingon leipiin" ja muut lehdet jatkoivat kertoen minun riisuvan paitani.Aikakausilehdet tekivät juttuja ammattilaiseksi siirtymisestä. Juttuja ja tarinoita tuntui nyt riittävän vähän joka päivälle.
Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2018
Tarinoita HARRIN KIRJAKULMASTA: BERTIL KNUTSSON PROMOOTTORINI, HYVÄÄ MATKAA!
19.7.2012 Edessäni on kuppi kahvia ja katselen ikkunasta ulos, pihakoivun lehtien värinää, puolipilvistä aamua ja ajatukseni pyörii eilen saamassani suruviestissä. BERTIL KNUTSSON promoottorini INGEMAR JOHANSSON & BERTIL KNUTSSON promoottoriyhtymästä on siirtynyt "taivaallisiin kehiin" minne jo INGOKIN on siirtynyt parisen vuotta sitten. Suruviestit ovat aina ikäviä. Vaikka olisit tietänyt niihin valmistautua, niinkuin minäkin nyt, BERTILIN lähettäessä minulle sähköpostin kesän alussa sairastumisestaan vakavasti. Kuitenkin ihmisen, ystävän siirtyminen tuonpuoleiseen on tuskallista. BERTIL KNUTSSONISSA se on suuren määrän nyrkkeilymuistoista kertyneen ystävän ja arvostamani nyrkkeilypromoottorini poismeno. Muistot jäävät elämään. Kunnioitus ja ystävän muisto. Vielä viime keväällä kävimme vaimoni kanssa Göteborgissa tapaamassa BERTILIÄ ja vietimme hauskan illan muutamien ystävien seurassa JERRY WILLIAMS SHOWSSA. Nämä hyvästijätöt kuuluvat yhä enemmän tähän ikään ehtineelle, osana tätä elämän taivalta. Ehkä voin kuitenkin tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta, paljosta kokemastani ja pitkästä ystävyydestä BERTILIN kanssa. Ehkä se miten haluan nyt muistaa BERTILIÄ on niiden kuvien kautta, jotka liittyivät silloin aikaan jolloin tapasimme, josta kaikki alkoi ja siihen viimeiseen kohtaamiseemme viime keväänä! Lainaan Ystäväni DANNYN sanoja, jonka olen kuullut hänen myös jo useamminkin joutuvan sanomaan poislähteneille ystäville hyvästijätössään....HYVÄÄ MATKAA BERTIL!
tiistai 13. helmikuuta 2018
ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta
Eilen illalla palasin "korkean paikan" leiriltäni Madeiralta Funchalin kaupungista mistä RONALDO on syntyisin. Tietysti vierailin tämän loistavan jalkapalloilijan CR7 Museossa ja itse asiassa kävelin jokainen päivä myös sen ohi kävelylenkilläni. Marinan rantakatua pitkin vanhaan kaupunkiin ja käveltyäni nyt Funchalia pitkin poikin tein monia hämmästyttävän hienoja löytöjä, kulttuuri joka viehätti. Tapasin sattumalta yhden englantilaisen herrasmiehen ollessani syömässä ja hän kertoi olevansa jo kolmattakymmenttä kertaa Madeiralla. Myös supersympaattinen LAURI "Late" KARHUVAARA (paras aamu-TV-kuuluttaja never) oli samalla lennolla ja vaihdoimme kuulumisia. LATE kertoi käynneensä myös jo yli 20 kertaa Madeiralla. Minä olin toisen kerran ja täytyy kyllä sanoa HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ kuinka viehättävä, kuinka miellyttävä tämä paikka taas olikaan! Minulle muodostui tapani mukaan heti sellainen päivän rutiini. Aamiainen hotellissa, kävelykierros noin 14-20 kilometriä keskustassa, pari caputzino taukoa parissa mestassa joista tuli mun lempparit!
Ja HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ että vaikka söin vain yhden Banana Splitin päivässä niin painoni tämän "korkean paikan" leirilläni nousi reilut kolme kiloa? HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ! Nyt olen siis taas sen tosiasian edessä, että on löydettävä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE! Viimeksi tämän kolmen kilon laihduttamiseen meni kolme kuukautta ja nyt se alkaa taas alusta? HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ! Silti uskallan suositella lomamatkaa MADEIRALLE ja FUNCHALIIN!
Tänään kuitenkin palataan arkeen ja mennään tsiigaamaan ja kuuntelemaan Tavastialle RÖÖPERI ROCK`n ROLL SHOWTA ja TOM SJÖBERGIÄ moikkaamaan!
torstai 25. tammikuuta 2018
ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta
On todella hauska aina välillä vilkaista näitä vanhoja blogijuttuja, joita en ole sen jälkeen katsonut kun olen kirjoittanut! Kuvassa minä ja PASI TAAVITSAINEN ja JUHO TOLPPOLA jokunen viikko sitten TOM SJÖBERGIN kirjajulkkareihin menossa! Aina aika vähän muuttaa juttuja. PASI TAAVITSAINEN on edelleen hurmaava ja JUHO TOLPPOLA on nyrkkeilijästä siirtynyt promoottoriksi ja ensimmäinen ammattinyrkkeilyilta taitaa olla nyt tulevana lauantaina hänen järjestämänään!
KRISTIAN on täyttänyt 70-vuotta! Ja minä olen jatkanut treenaamista nimikkeellä Tuntuman säilyttäminen?
Tässä vuodelta 2011 25.1
Uskokaa tai älkää, mutta ulkona sataa lunta! Katselen olohuoneen ikkunasta ulos pihalle. On raukea olo. Leppoisa countrymusiikki soljuaa ulos kaiuttimista. Niitä taitaa olla kuusi kappaletta. Tunnen tänään itseni countrymieheksi. Olenhan tänään melkein ratsastanut stadin keskustaan aamiaiselle KERAVAN KREIVIN PASI TAAVITSAISEN 30-vuotis päivän kunniaksi! Nimittäin bussi jolla menin oli töpötäysi ja jouduin seisomaan pitäen kiinni yhdestä tolpasta kiinni, pysyäkseni pystyssä. Ruoholahdesta sitten kävelin Bulevaridille niin tuttuja lapsuuden maisemia. Abrahaminkatu 17, siinä asuin minä. Seuraavassa talossa SIMO, Eerikinkadulla GUGI, Kalevankadulla Harri, kavereita käy mielessäni. Olen EKBERGILLÄ ennen PASIA. Saan varattua meille ikkunäpöydän. Salskea sankari saapui ja söimme aivan loistavan, maistuvan aamiaisen EKBERGIN hyvästä aamiaispöydästä. Ja vielä pisteeksi päälle napolileivokset! Monta kuppia kahvia siinä tarinoidessamme nyrkkeilystä ja elämästä. Naisista ei puhuttu. Minä olen jo siihen liian vanha. Mutta lähtiessäni näky, jonka näin ovelta vielä sisään katsoessani, sai tuntemaan kaiherrusta.....KERAVAN KREIVI oli nuorten ja kauniiden naisten ympäröimänä nauraen iloisesti valkoiset hampaat välkkyen! Ja oli niin 30 vuotiaan näköinen kuin olla voi! Minä lähdin vielä kävelemään pienen kierroksen stadilla. Sitten Kamppiin ja bussilla takaisin Matinkylään countrymaisemiin. Eläkeläisenä oli vaativan aamiaisen jälkeen käytävä vähäksi aikaa nukkumaan. Ja kun heräsin oli posti tuonnut pienen paketin KOKKOLASTA! Siis ihan COUNTRY-maailmasta! BENGT HUHTA joka tunnettiin myös nimellä KRISTIAN 60-70-luvulla ja jonka VAPAAPÄIVÄ levyä tässä pari päivää sitten kaipasin, oli lähettänyt nyt minulle hänen ja hänen bändinsä EASY WESTIN upouuden CD-levyn nimeltään IN THE LONG RUN, joka nyt siis soi cd-soittimessani! Kaikki 6 kaiutintani välittää minulle mielyttävän äänen välityksellä leppoisan tunnelman country-musiikkia. Hyvä olo täyttää mieleni. Ääni ei ole enään sen nuoren KRISTIANIN, siinä on syvyyttä, lämpöä, elämän kokemusta. Nyt alkaa legendaarinen kappale MY RIPLE, MY PONY AND ME. Jos muistan oikein, RIO BRAVO elokuvasta, RICKY NELSON ja DEAN MARTIN lauloivat sen siinä. Olen myyty, olen otettu ja olen mielissäni. Katselen bändin kuvaa, "PENAN" kuvaa tänä päivänä. Hitto kyllä aika on kulunut. Me ollaan "äijiä" PENA! Mutta sydän muistaa. On hienoa että musiikki kuuluu edelleen elämääsi. Kiitos levystä. Me varmasti tapaamme vielä joku päivä, vaikka kirjoititkin minulle, että valitettavasti stadi on niin syrjässä KOKKOLASTA, jossa olette keikalla 7.2, mutta ehkä te tulette tänne eteläänkin päin jossakin vaiheessa ja me tapaamme vuosikymmenien jälkeen! Lopuksi sopii hyvin tähän uudelta country-levyltäsi kappale DREAMS OF YESTERDAY!!!
KRISTIAN on täyttänyt 70-vuotta! Ja minä olen jatkanut treenaamista nimikkeellä Tuntuman säilyttäminen?
Tässä vuodelta 2011 25.1
Uskokaa tai älkää, mutta ulkona sataa lunta! Katselen olohuoneen ikkunasta ulos pihalle. On raukea olo. Leppoisa countrymusiikki soljuaa ulos kaiuttimista. Niitä taitaa olla kuusi kappaletta. Tunnen tänään itseni countrymieheksi. Olenhan tänään melkein ratsastanut stadin keskustaan aamiaiselle KERAVAN KREIVIN PASI TAAVITSAISEN 30-vuotis päivän kunniaksi! Nimittäin bussi jolla menin oli töpötäysi ja jouduin seisomaan pitäen kiinni yhdestä tolpasta kiinni, pysyäkseni pystyssä. Ruoholahdesta sitten kävelin Bulevaridille niin tuttuja lapsuuden maisemia. Abrahaminkatu 17, siinä asuin minä. Seuraavassa talossa SIMO, Eerikinkadulla GUGI, Kalevankadulla Harri, kavereita käy mielessäni. Olen EKBERGILLÄ ennen PASIA. Saan varattua meille ikkunäpöydän. Salskea sankari saapui ja söimme aivan loistavan, maistuvan aamiaisen EKBERGIN hyvästä aamiaispöydästä. Ja vielä pisteeksi päälle napolileivokset! Monta kuppia kahvia siinä tarinoidessamme nyrkkeilystä ja elämästä. Naisista ei puhuttu. Minä olen jo siihen liian vanha. Mutta lähtiessäni näky, jonka näin ovelta vielä sisään katsoessani, sai tuntemaan kaiherrusta.....KERAVAN KREIVI oli nuorten ja kauniiden naisten ympäröimänä nauraen iloisesti valkoiset hampaat välkkyen! Ja oli niin 30 vuotiaan näköinen kuin olla voi! Minä lähdin vielä kävelemään pienen kierroksen stadilla. Sitten Kamppiin ja bussilla takaisin Matinkylään countrymaisemiin. Eläkeläisenä oli vaativan aamiaisen jälkeen käytävä vähäksi aikaa nukkumaan. Ja kun heräsin oli posti tuonnut pienen paketin KOKKOLASTA! Siis ihan COUNTRY-maailmasta! BENGT HUHTA joka tunnettiin myös nimellä KRISTIAN 60-70-luvulla ja jonka VAPAAPÄIVÄ levyä tässä pari päivää sitten kaipasin, oli lähettänyt nyt minulle hänen ja hänen bändinsä EASY WESTIN upouuden CD-levyn nimeltään IN THE LONG RUN, joka nyt siis soi cd-soittimessani! Kaikki 6 kaiutintani välittää minulle mielyttävän äänen välityksellä leppoisan tunnelman country-musiikkia. Hyvä olo täyttää mieleni. Ääni ei ole enään sen nuoren KRISTIANIN, siinä on syvyyttä, lämpöä, elämän kokemusta. Nyt alkaa legendaarinen kappale MY RIPLE, MY PONY AND ME. Jos muistan oikein, RIO BRAVO elokuvasta, RICKY NELSON ja DEAN MARTIN lauloivat sen siinä. Olen myyty, olen otettu ja olen mielissäni. Katselen bändin kuvaa, "PENAN" kuvaa tänä päivänä. Hitto kyllä aika on kulunut. Me ollaan "äijiä" PENA! Mutta sydän muistaa. On hienoa että musiikki kuuluu edelleen elämääsi. Kiitos levystä. Me varmasti tapaamme vielä joku päivä, vaikka kirjoititkin minulle, että valitettavasti stadi on niin syrjässä KOKKOLASTA, jossa olette keikalla 7.2, mutta ehkä te tulette tänne eteläänkin päin jossakin vaiheessa ja me tapaamme vuosikymmenien jälkeen! Lopuksi sopii hyvin tähän uudelta country-levyltäsi kappale DREAMS OF YESTERDAY!!!
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta
On aika toivottaa kaikille kolmelle blogisivujeni lukijalle HYVÄÄ JOULUA ja HAUSKAA sekä ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2018! Palaan siis ensi vuonna taas takaisin blogijuttuineni. Vuosi 2017 on ollut rokkaava, hauska ja miellyttävä. En löytänyt koko vuonna oikeastaan kuin hetken sen Askeettisuuden ja Kurinalaisuuden tietäni. Tunnen siitä piston sydämessäni. Koitetaan taas vuonna 2018 ryhdistäytyä. Rock and Rollia ei ole sovittu muuta kuin 30.5 kun ELVIS tulee esiintymään sinfoniaorkesterin kanssa Hartwall Areenalle, sinne on liput ja syntymäpäiväni samana päivänä 71 vuotta! Muuten taidankin kulkea sitä Askeettisuuden ja Kurinalaisuuden tietäni. Ainakin tänään tuntuu siltä!
torstai 7. joulukuuta 2017
ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta
Hyvää huomenta Suomi! Nyt kun 100 vuotis Suomen juhlat on juhlittu ja arvokas itsenäisyyspäivä on ohi on aika siirtyä arkeen. Minulla se tietää jälleen kerran etsiytymistä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tielleni eli paluuta BOXINGTREENIEN pariin, tosin vain tuntuman säilyttämiseksi. Siinäkin on hommaaa ihan tarpeeksi. Jos nyt edes löydän sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDENTIEN pään! No jokatapauksessa tästä alkaa arki!
lauantai 25. marraskuuta 2017
ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta
![]() |
LAS PALMAS ja CANRERASIN RANTA! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






























