ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

MUHAMMAD ALI "I`m so fast that last night i turned off the light swich in my bed room and was in bed before the room was dark."

ELÄKEKÄISEN KEHÄKULMASTA 25.8.2010

Istun tänään yhdessä mielipaikassani stadissa, cafe Javassa. Katselen ikkunasta ulos ja ulkona sataa vettä kuin saavista, niinkuin sanonta kuuluu. Harmautta ja tylsyyttä! Se tunne on yllättämässä minut taas kerran. Oikeastaan se on tuttu tunne aina kesän jälkeen. Se ihana aurinko. Sen kirkkaus. Sen lämpimään syleilyynsä kietova lämpö. Välillä kuin polttava rakkaus! Joudun taas kerran mettimään miten vättää tylsyys? Silloin kun ei oo mitään. En tarkoita tällä sitä ettei mulla olisi mitään. On toki perhe, ystävät ja niiden tuomat päivän tapahtumat. Mutta tarkoitan tällä sitä kun ei ole suunnitelmissa mitään. Aloitat päivän katsomalla ikkunasta millainen päivä, aurinkoa vai sateista? Seurailet aamu-TV:tä mitä maailmalle ja ihmisille kuuluu tänään?ja huh, kylläpä kaikenlaista tapahtuu.Yksi juttu on että ehkäpä tämä tylsyyden tunne korostuukin kun en ole tällä viikolla päässyt aamupäivätreeneihini, lyömään tylsyyden pois säkkeihin ja palloihin. Tämä siksi, ehkä vähän vaikea tunnustaa, menin taas liian pitkälle treenissäni ja 15:sta treenini tässä elokuussa oli vähän liikaa kun Kisahallissa sunnuntaiaamuna yritin lyödä aina vain kovempaa oikealla suorallani painavaa säkkiä laittaen vartalon kiertoa iana vain enemmän mukaan. AH, että se tuntuikin silloin hyvältä. Mutta nyt kun selkäni on ollut hiukan, niin sanen arka, eikä ole ollt helppoa nukkua yöllä, niin ehkäpä se tosiaankin hiukan korostaa tätä tylsyyden tunnetta eikä se johdu ollenkaan tästä harmaudesta ja sateesta. Itseasiassa minähän olen aina rakastanut tylsää elämää. Voisin oikeastaan olla oikea tylsyyden kuningas! Mutta niinkuin olen niin usein sanonut niin ystäväni, joiden glamourin ja säihkeen täyttämä elämä on viennyt usein minulta sen mahdollisuuden. Hei, nythän sade lakkasi jättäen vain märät kadut. Ilma on selvästi kisrakstumassa. Ehkä mielenikin kirkastuu ja tylsyys poistuu mielestäni? Roomassakin on kuulemma 32 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. AH, ikuinen Rooma. Rakkauden kaupunki! Ihanaa katsoa tästä Javan ikkunasta kuinka päivä kirkastuu. Sinistähän näkyy jo pilvien lomitse. Päivän harmaus ja tylsyys on väistymässä. Oliko se vain harhaa? Hetken tunne? Minähän olen sellainen "hetken lapsi" niin minusta on kirjoitettukin. Tiedä sitä, onhan tässä jo 63 vuotta eletty "tätä hetkeä" ja nyt näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA tässä ja nyt! Taidanpa muuten lähteä takaisin Espooseen ja kotiin, on yhtä sun toista tehtävää!

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 21.8.2010

Istun parvekkeella kuppi kahvia ja pari ruisleipää lautasella. Tuuli humisee puissa ja aurinko paistaa pilvien limitse. Helteet ovat ohitse, mutta ainakin vielä tänään tarkenen parvekkeella kun huopa on jalkojeni ympärillä. Olen tullut Kisahallista aamupäivän treeneistäni ja en tiedä miltä näytti, mutta sen tiedän että tuntui ainakin hyvälle! Rakastan tätä nyrkkeilyn yksinkertaisuutta kun varjonyrkkeilen kehässä ja lyön vasenta suoraa, vasen, vasen, pieni liikkuminen, vasen oikea suora. Yritän olla nopeampi kuin oletettu vastustaja. Aktiivisempi, tehokkaampi kuin "vastustajani", tehden sen useammin, uudelleen ja uudelleen! Välillä kompinatioita, vasen, oikea suora, vasen oikea suora, vasen koukku, vasen, vasen suora, oika alakoukku, vasenkoukku ylös ja uudelleen ja uudelleen. En tiedä olenko nopeampi ja tehokkaampi kuin "vastustaja", mutta yritän olla. Samam säkin ja pallojen kanssa. Sama taas huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, ensi kuukautena, koko tänä vuotena! Ihanaa yksinkertaisuutta! Olisipa elämä yhtä yksinkertaista. Yrität se jokaisena päivänä olla hyvä. Rakstaa ja välittää. Mutta olenko sittenkään nopampi ja tehokkaampi kuin "vastustaja" Jotenkin tuntuu että tämä elämä ja ihmissuhteet ovat paljon vaikeampia ja monimutkaisempia juttuja kuin nyrkkeily! Jossa ihana yksinkertaisuus, tunnollisuus päivittäin johtaa kiitokseen ja tyytyväisyyteen. Tuntuu että en voi kyllä tämän elämäni aikana ymmärtää sitä tässä elämässä, miksei elämässäkin voisi yksinkertaisesti nauttia vain sellaisena kuin se on? Miksi se aaltoilee, muuttuu, etsii koko ajan uutta, uusia väyliä elämänvirralle? Musta tuntuu että tämä ihmiselämä joka on niin lyhyt kuitenkin, niin eikö sen voisi elää ilman suurempia juttuja? Vain rakastaen ja välittäen? Hmm, ikä näköjään tuo enemmän pohdittavaa kuin luulisikaan. No, huomenna yritän taas olla nopeampi ja tehokkaampi kuin oletettu vastustajani Kisahallissa aamupäivän treeneissäni. Olenko sitä? En tiedä mutta yritän huomenna, ylihuomenna, viikon päästä, ensi kuukautena, tämän vuoden loppuun. Ihanaa yksinkertaisuutta! Taidan olla liian yksinkertainen tähän elämään. Toivottavsti on kuitenkin vielä paljon eriä jäljellä ja elämää ja rakkautta ja välittämistä! Jatketaan elämää ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen! Rakastan BEATLESIEN I`M A LOSER kappaletta!