NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/1

5.1.2003 PALUU KIRJOITAMISEN PARIIN! Istun Ison Omenan cafe Prezzon tutussa pöydässä kahvilla. Aamupäivä on jo pitkällä. oikeastaan keskipäivä jo lähestyy. Koitan palata taas takaisin kirjoittamisen pariin ja kertomaan uusista kuvioista elämässäni. Edellinen kirjoituksenihan päättyi 17.10.2001 Kämp Gallerian cafe Strindbergin ostoskesuksessa olevaan pöytään, joten olen ainakin vaihtanut isompaan ostoskeskukseen sitten 2001 vuoden lopun. Onhan tässä ehtinyt aika paljon tapahtumaan sen jälkeen. Olen saannut ennen kaikkea työtä! Jari Kurrin hienossa liikuntakeskus Athlonissa, missä pidän joka arkipäivä kuntonyrkkeilytreenejä erillaisille porukoille ja ihmisille. Olen saannut myös Helsingin Yliopistolta töitä perjantai iltapäivinä, missä vedän pari tuntia kuntonyrkkeilyä akateemisille nuorille. Pohdinkin edellisessä nettikirjassani mahdollisuuksia löytää tässä iässä mielekästä työtä? Jotain juttua, joka tempaisisi mut vielä mukaansa.Toisi vähän säihkettä sekä arvonantoa henkilökuvaani joka joutui jonkin asteiselle törmäys, etten sanoisi tyrmäystilanteeseen lama-Suomen hallinta-aikana 1993. Kaikkea tätä on löytynyt nyt pienessä mittasuhteessa jälleen. Työni kautta ihmisiä on taas ympärilläni runsaasti ja minulla on taas ilo tutustua uusiin ihmisiin, nuoriin ja keski-ikäisiin, jopa vanhempiikin, sillä olen saannut kunnian tulla teollisuuden-ja liikkeenharjoittajain seuran PAMAUS Ry:n jäseneksi. PAMAUS-seuran emsisijaisena tehtävänä on vaalia karjalaista verenperintöä sekä historiaa Karjalasta ja Viipurista. Mistä minunkin äitini ja isäni ovat syntyisin. Ja muuten, itseasiassa juuri tänään on tai olisi isäni YRJÖ PIITULAISEN 82-vuotis syntymäpäivä. Joten jos sallitte, niin esittelisin teille isäni NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN ja hänen nyrkkeilyuransa. Koska tiedän isäni lapsuudesta kovin vähän, annan REINO KUUSELAN Viipurin Nyrkkeilijöiden pitkäaikaisen entisen sihteerin hoitaa sen kertomisen.