YRJÖ PIITULAISEN LAPSUUS Osa/2 Tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, sillä alin ikäraja oli 14 vuotta. Mutta nämä esteet oli raivattava pois ja niinpä hän eräänä päivänä sydän pamppaillen seisoi Viipurin Voimailijain sihteerin NIILO KUROSEN edessä vastaillen tämän henkilötietoja koskeviin kysymyksiin. Kaikki muu meni hyvin, kunnes sihteeri kysyi ikää. Pojalle tuli hätä käsiin. Millä tavalla saisi pari vuotta lisää silmänräpäyksessä? Aivot toimivat, sanoa vai eikö sanoa? Ratkaisu tapahtui. Varpailleen nousten, harteita levennellen ja matalalla, joskin hieman aralla äänellä, vakuuttaen vastasi poika sihteerille, 14 vuotta! Hetken oli täysi hiljaisuus. Kumpikaan ei puhunut mitään? Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias. Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias? Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri huomasi pikku pojan tukalan tilanteen, heltyi ja kirjoitti jäsenkortin, mutta kun pojan piti maksaa jäsenmaksu, ilmeni, että hänellä ei ollutkaan rahaa kuin 4 markkaa. Minkä kirjoitin sen kirjoitin, lienee sihteeri ajatellut, koska YKÄ sai maksaa puuttuvat 12 markkaa myöhemmin. Nyt oli kaikki selvää. Alkoi kova harjoitus ja nyrkkeilysalista muodostui suorastaan toinen koti. Seuran johtohenkilöt huomasivat jo heti alussa, että he olivat saanneet jäsenekseen tavallista lahjakkaamman pojan, joka oppi kaiken minkä näki. Viipurin Voimailijain jäsenyys ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä uusi nyrkkeilyn erikoisseura Viipurin Nyrkkeilijät otti YKÄN hoiviinsa vuonna 1934. Seuran harjoitukset pidettiin Viipurin Urheilijain salilla, jossa YKÄ erikoisesti muistaa VALLE RESKON, NIILO SOMERKOSKEN, STEN SUVION, WULFF GOUREVITCHIN, URHO MERILUODON ja LAURI SAAREN. Elämällä alkoi olla nyt jotain sisältöä. Vapaa-ajan vietto ei enää ollut sattumanvaraista, vaan viikko-ohjelmaan mahtui etukäteen suunniteltua toimintaa. Illat kuluivat harjoituksissa, kilpailuissa, kerhoilloissa ja seuran eri juhlatilaisuuksissa. Mutta harrastukset lisääntyivät. Jo kouluaikana YKÄ sai vapaaoppilaana opiskella laulua Viipurin Musiikkiopistossa, mutta nyrkkeilyinnostus oli voimakkaampi. Joten laulu jäi harrastukseksi. Silti hän esiintyi monia kertoja koulun juhlissa, Karjalan Laulun poikasolistina. Viipurin Radiossa yhdessä YRJÖ OJALAN ja MARTTI RANNEMAAN kanssa. Ja niin edelleen. Taloudellinenkin puoli parani eri harrastusten kanssa yhdessä. 13 vuotiaana YKÄ pääsi johtajien LAATU & KORPELAN omistamaan Linja-Auto Oy;n rahastajaksi päästen näin matkustamaan eri puolilla Karjalaa. Muun muassa Terijoella, Kiviniemesäs, Imatralla, Ruokolahdella, Pohjanlankilassa. Varsinaisen rahapalkan lisäksi autossa oli mainio tilaisuus viihdyttää laulamalla matkustajia. Nyt kannatti ostaa jo kaupasta oikeat kengätkin ja mammakin sai oman osuutensa. 15 vuotiaana YKÄ pääsi työhön Paulingille, jossa olikin yli neljä vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti