YRJÖ PIITULAINEN LAPSUUS. Osa/1 Palleroinen pikku poika juosta linkutteli oikea varvas verillä Viipurin Ristimäessä mukulakivistä katua alas kääntyen vasemmalle portista sisään huutaen täyttä kurkkua. Hän näki pihan perällä olevan kivisen pyykkituvan ovesta tupruavan höyryä, josta arvasi äidin olevan siellä. Poika kertoi äidilleen loukanneensa jalkansa kiveen. Tämän kysyttyä miksi hän taas oli potkinut kiviä, näytti poika silmät nyt ilosta kyynelissä siitä hyvästä saamaansa 25 penniä. Äiti niisti pojan nenän, sitoi verisen varpaan ja jatkoi pyykinpesuaan. Hän joutui käytännöllisesti katsoen yksin elättämään viittä lastaan, kahta tyttöä ja kolmea poikaa, joista Yrjö oli nuorin, mutta ei suinkaan hiljaisin. Koska isä oli paljon poissa kotoa, turvautuivat lapset kaikessa äitiinsä, jolle puolestaan lapset olivat suuri lahja. Äiti oli lapsien rakas mamma, jolla riitti hellyyttä köyhyydestä, sairaaloisuudesta, ansiotyön rasituksista ja paljosta muista huolimatta. Isän joskus kotona käynnit eivät suinkaan tuoneet mitään juhlahetkeä mukanaan, pikemminkin päinvastoin. Käynnit harvenivat kunnes lopulta loppuivat, isä oli saanut surmansa puukon iskusta. Äidin asema muuttui nyt virallisestikin perheen pääksi ja hänen ja lasten keskeinen suhde entisestäänkin läheni. Mutta se ei riittänyt. Puute ja köyhyys painoivat raskaina mamman harteita ja niinpä toinen tyttäristä täytyi antaa eräälle lapsettomalle äidille kasvatiksi. Paljon helpotusta aiheutti myös se, kun vanhempi tyttäristä ja vanhemmat veljet pääsivät ansiotyöhön. Nyt oli vain Yrjö, perheen rasavilli kuopus, äidin kanssa päivisin, mutta pian Yrjökin joutui kouluun, joka osittain oli helpotus sekin. Saihan koulusta ilmaisen ruoan ja ilmaisia vaatekappaleitakin, kenkiä ja niin edelleen. Näin kertoili lapsuudestaan meille kaikille tuttu YRJÖ PIITULAINEN kyyneltippa silmäkulmassaan, mutta ei suinkaan katkerana. Päinvastoin. Oman kultaisen mamman ympärillä puutteellisissakin oloissa vallinnut lämmin ja rakastava ilmapiiri loi lapsiin sitä turvallisuuden tunnetta, jota ei läheskään aina saada ulkonaisesti rikkaissa kodeissa. Iloinen, välitön, tunne-elämältään voimakkaasti ylimmästä riemusta alimpaan murheeseen vaihteleva YRJÖ PIITULAINEN on täysin karjalainen ja nimenomaan viipurilainen. Hänen vanhempansa samoin, äiti oli kotoisin Ylivedeltä. Perhe asui Yrjön syntymäaikoina 5.1.1921 Viipurin Ristimäessä kaupungin rakennuksissa ja sieltä lienevät hänen ensimmäiset lapsuudenajan muistonsa. Sen jälkeen he muuttivat useasti asuen muun muassa Linnasaarenkadun, Alakadun, Patterimäenkadun, Kirveskadun ja Tuliuunikadun varrella. Kansakoulun Yrjö alkoi Likolammella 1.9.1928 ja lopetti Repolan kansakoulussa johtajasedän Hjalmar Suhosen luokalla. Laulu oli tietenkin aina kymppi ja keskiarvokin pysytteli 8. paremalla puolella. Aina missä tarvittiin laulajia, oli Yrjö mukana. Useasti hän esitti luokan edessä ulkopuolelta opetusohjelmankin kuuluvia lauluja, joissa kerrottiin kauniin kuutamoyön lemmenhaaveiluista, joskin Yrjö nähtiin myös mukana poikamaisissa ja reippaissa intiaanileikeissä. Jostain ihmeellisestä syystä YRJÖ PIITULAISEN ei tarvinnut käydä kansakoulun jatkoluokkia lainkaan ja hän arvelee, että se johtui siitä, kun hänellä ei ollut kenkiä. Äiti oli kyllä luvannut pojan kouluun, jos hänelle koulun puolesta hommattaisiin kengät. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt ja niin Yrjö oli vapaa poika lähtemään ansiotyöhön. Ensimmäinen työpaikka olikin Ristimäessä Kakkosen sekatavarakaupan juoksupoikana. Mitään erikoista mainittavaa ei näiltä ajoilta ole muistissa, kunnes sattui tapaus, joka viitoitti YKÄN tien tiettyyn suuntaan, vuosikausiksi jopa vuosikymmeniksi! Jollain ihmeellisellä tavalla poika oli joutunut 11 vuotiaana VIIPURIN VOIMAILIJAIN pikkujoulujuhlaan Voimailijain salille. STEN SUVIO vaimoineen oli huomannut pojan ja hetken päästä tämä istui STEPA-sedän polvella. SUVIOLLA ei ollut itsellään lapsia ja olisivat halunneet YKÄN omakseen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, vaikkakin STEPA ja poika ystävystyivät ja olivat vuosikausia erittäin läheisessä yhteistyössä. Lieneekö mestarinyrkkeilijän syliin pääsy vaikuttanut siihen että pojan halu päästä nyrkkeilemään oli vastustamaton!
Kotitalonsa lähistöllä tienpientareella Viipurissa istuvat veljekset VEIKKO, YRJÖ ja OTTO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti