HARRIN TAPAHTUMAT: Rock and Rollia Kulttiksella

Eilen oltiin tuon kuuluisan Kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll kuvaajan MASA von ELMIN kanssa Helsingin Kulttuuritalolla kuuntelemassa kitarabändejä, niin englannista kuin yhtä suomalaista jo legendaarista THE FIRST bändiä! Tuossa Masa von Elmin ja mun välissä onkin elohopeamainen, superiloinen FIRSTIN rumpali ja laulusolisti SUNTSI JÄRVINEN. Hänen rock and roll historiansa on vertaansa vailla niinkuin hänen tulkintansa GOOD GOLLY MISS MOLLY tulkintansa, mitä en saannut eilen kuulla, mutta sen esitti  jo legendaarinen englantilainen THE SWINGING BLUE JEANS bändi ja tarjoili kunnon Rock and Roll session muutenkin! Sitten sattui yksi hassu tapaus taas. Juuri muutama päivä sitten kerroin paluustani, tai ainakin yrityksestä palata takaisin blogijuttujeni pariin, Tietenkään siinä ei ole mitään ihmeellistä, olenhan tehnyt niin jo monta kertaa lähes parinkymmenen vuoden aikana, Nää jututhan ei kerro myöskään mitään suuria tarinoita mun elämästä, vaan siitä yksinkertaisuudesta missä elän, ja pienestä elämän polustani jota kuljen. Tosin ystäväni, jotka elävät menestyksellistä elämää, elävät glamourin ja säihkeen keskellä tekevät elämästänikin suurta ja mielenkiintoista! Eilen jokatapauksessa sattui hauska juttu, kun istuimme MASA von ELMIN kanssa väliajalla kahvion yhden pöydän äärellä, tuli pariskunta päydän äärelle ja ja miellyttävä herrasmies tervehti minua ja sanoi, MOI, MINÄ OLEN SE TOINEN BLOGISI LUKIJA....olen aina epäillyt ettei näitä mun juttuja lue kuitenkaan kukaan, tai korkentaa kaksi, mitä olen kuitenkin epäillyt...no 2014 sain siitä yllättävän vahvistuksen, että lukijoita on varmuudella ainakin yksi...herrasmies ja Rock and Roll mies Munkkiniemestä....no en kysynyt lukeeko hän edelleen, minullahan on ollut paussikin menossa...no tässä alla kuitenkin juttu 8.6.2014 kirjoitettu...oli hauska tavata taas LENNART! PS. Ihan vain INFONA tässä samalla cafe TORPANRANNASSA kahvitelaaan MAANANTAISIN "jengin" kanssa 10-12,,,tervetuloa mukaan!

8.6.2014 kirjoitettua
Toisista sanotaan,, että ovat sunnuntailapsia. Joskus tuntuu että minäkin voisin kuulua siihen ryhmään. Ainoa on vaan se, etten tiedä onko sunnuntailapsi positiivinen tai negatiivinen ilmaisu. Ehkä kesänlapsi sopii vielä paremmin mulle. Olenhan syntynyt 30 päivä toukokuuta suoraan kesää viettämään! Oli miten oli. Aloitin kuitenkin tämän sunnuntain aamulla kello 6.00 meidän partsilla. Olin keittänyt kahvit (pannullisen), tehnyt voileipiä, laittanut mansikoita ja kirsikoita lautaselle ja magno tuoremehua lasillisen vielä mukaan. Kuuntelin lintujen sirkutusta ja katselin hiukan huolissani taivaalle, sillä näytti ettei olisi tulossa ollenkaan aurinkoinen päivä. Kolmen tunnin jälkeen lähdin pyöräilemään Tapiolaan ja sieltä sitten Mellstenin Paratiisirantaan, jossa muutamia  kavereita jo olikin. Tänään on siis satanut, paistanut aurinko vuoronperään. Iltapäivällä sitten ajoimmekin MURUNI kanssa cafe Torpanrantaan

sen kauniille ja merenläheiselle terassille kahvittelemaan. Saimmekin pöydän aivan merenpuoleisesta laidasta. MURU haki latet ja aurinko paistoi aivan ihanasti ja tunsin olevani aika lähellä sitä sunnuntailapsen imagoa! Mutta sitten tapahtui jotakin ihmeellistä. Joillekkin se on arkipäivää ja heille se tapahtuu lähes päivittäin. Minulle se oli harvinaista. Suorastaan ensikertaista! Niin haluatte varmaan tietää mistä puhun? No niinpä menenkin asiaan. Tehän tiedätte, että nää blogit ja bloggaajat ovat kova juttu meillä ja maailmalla. Toiset bloggaajat saavat jopa sponssoreita, kun kehuvat paikallisia ravitsemusliikkeitä ja kahviloita, niinkuin minä nyt esimerkiksi mainitsen tässä tämän, aivan ihanan cafe Torpanrannan terassin. Minäkin olen joskus maininnut, että minullakin on pari lukijaa, jotka seuraavat näitä mun blogitarinoita ja juttuja. Mutta en ole oikein uskonut tosissani, että näin olisi?  Mutta nyt, kohdalleni pysähtyy, siinä ohi kävelemässä ollut pariskunta ja mies katsoo minua. Hän on nuorekas herrasmies, sympaattiselta vaikuttava, ehkä jopa Munkkiniemen älymystöä ja kysyy minulta, oletko sinä Harri Piitulainen? Tunnustan olevani. Jolloin hän sanoo haluavansa kiittää minua hauskoista blogijutuistani, jotka ovat usein saanneet hänet hyvälle tuulelle töissä niitä lukiessaan. VAU, olen kirjoittanut näitä blogitarinoitani jo 2000 luvun alusta saakka ja nyt kuulen ensimmäisen kerran, että joku niitä todella lukee! Uskomatonta. Ja juuri pari päivää sitten päätin taas aloittaa blogin pitämisen pienen paussin jälkeen ja varoitin, että elän vain yksinkertaista elämää, enkä arvannut, että tällä yksinkertaisella elämälläni olisi todella joku seuraajakin ja se, että saisin jonkun hyvälle tuulelle ja nauttimaan tästä, on jopa enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa. Ihanaa tämä yksinkertainen elämä. Sen kunniaksi ajettiin vielä Mellstenin Paratiisirantaan syömään ITALIA pizza MURUNI kanssa ja hieman siellä ihmettelin, kun paikalliset purjehtijat pitivät kuivaharjoittelua rannalla. No hyvä olla varovainen ennenkuin menee veteen saakka!