HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämän kirjoa

Hyvää perjantaipäivää. Täytyy oikein kertoa, kun näin tään vanhemman blogijutun otsikolla ELÄMÄN KIRJOA kuinka oltiin ystävieni MASA von ELMIN ja JUHA SAUNAMÄEN kanssa Rock and Roll matkalla Tukholmassa ja se sai taas tuntemaan tämän ELÄMÄN KIRJON sen puolen, missä ilo ja hyvän mielen kokemukset antavat tunteen, että kyllä voi olla kiitollinen kaikesta mitä elämä on tuonnut tullessaan. Olimme siis Rock and Roll matkallakatsomassa Lilla Circuksessa THE GREATEST ROCK & ROLL CHRISTMANS SHOWTA The BOBBERS, BROLLE, NANNE GRÖNVALL ja ROCKABILLY FABULOUS show-esitystä. Ja kyllä oli taas SUPER HYVÄ!!! Tätä on edes vaikea ylistää näin sanoin. Se pitää nähdä ihan oikeasti paikan päällä jotta sen ymmärtää minkälainen musiikki, Rock and Roll iloittelu on kyseessä! Tässä pari kuvaa showpaikalta ja matkalta Tukholmassa....Sanoisin niinkuin INGO Ingemar Johansson aikoinaan JÄTTEFINT....

ELÄMÄN KIRJOA tarinaa.....

On sunnuntai-ilta ja Joulun läheisyys alkaa enemmän ja enemmän hiipevän mieleeni. Huomenna on maanantai ja viikon alku. Huomenaamuna ei olekkaan kahvittelua Cafe Torpanrannassa, vaan vasta 27.12 maanantaina. On aika ihanaa tavata kavereita. Käydä edelleen treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla. Elämä jatkuu ja sen kirjo on edelleen voimakas. Jäin tänään lukemaan taas yhden blogijuttuni, jonka olin kirjoittanut 17.2.2013 ja jäin hiukan miettimään, kun nyt päivitän niin paljon juttuja ja kuvia edelleen Facebookiin, niin ärsytänkö ihmisiä sillä?Pitäisikö lopettaa tää virtuaalinen elämä ja keskittyä vain kävelemään näillä Haukilahden ja Stadin rannoilla ja antaa tämän elämän kirjon olla sellaisena kuin se on ollut ja kuin se on tänään? Juttuja ja kuviahan on varmasti tarpeeksi. Muistoja ja tapaamisia sekä kertomuksia ja tarinoita.

17.2.2013 kirjoitettua.....
Maanantai ja viikon alku. Kiehtovaa, uusi viikko ja uusia asioita ja tapahtumia? Ei nyt ihan välttämättä niin uusia ja ennenkokemattomia, mutta varmuudella päiviä joita en ole ennen elänyt. Tulipa tässä vain mieleen, kun tässä virtuaalisessa yhteisössä FACEBOOKISSA on niin monenlaista juttua ja monenlaisia yhteydenottoja minullakin. On ihmisiä kymmenien vuosien takaa, jotka kertovat missä yhteydessä ovat tavanneet minua aikoinaan. Ja alue on aika laaja. Oli se kouluaika pikkupoikana, oli duuni aika erilaisissa duuneissa, oli ravintola-aika ruokapaikkojen kanssa kymmenen vuoden ajan, oli myyntikonttori erilaisine artikkeleineen kymmenen vuoden ajan, oli BOXING CENTER ja kuntonyrkkeily valmennusta parinkymmen vuoden ajan ja niin, olihan sitten se aktiivi nyrkkeilyaikakin. Ja sitten on TÄNÄÄN tämä elämä eläkeläisenä, kahvittelut ystävien kanssa , Rock and Roll konsertit, monet muut tilaisuudet ja tapaamiset ystävien kanssa ja sitten vielä käyn taistelua vanhuutta vastaan käyden treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja sielläkin tuntuu aina tutustuvan taas uusiin ihmisiin. Ja se jos joku on arvokasta ja suuri rikkaus minulle, tutustua vielä uusiin ihmisiin, vaihtaa kuulumisia, kuulla heidän elämästään ja kertoa omiakin juttuja, kun ne jotakin kiinnostaa. Nyt tässä välillä aina joku saattaa närkästyä ja närkästyykin, kun esimerkiksi minulla on kuvia tästä päivästä ystävieni kanssa, milloin ollaan kahvittelemassa, syömässä, rock and rollin parissa, nyrkkeilykehän äärellä, jossakin nyrkkeilykilpailuissa, salilla treenaamassa, milloin missäkin, sattumalta iloisen tapaamisen myötä. Nyt tässä yhtenä päivänä, joku närkästyi jostakin kuvasta jossa olimme nyrkkeilyasennossa jonkun ystäväni kanssa, hänen ymmärtämättä, että se on se hauska juttu, kun ystäväni, joka ei ole nyrkkeilijä ollut ikinä, haluaa, että otetaan se perinteellinen nyrkkeilijä vastaan nyrkkeilijä kuva. Sitten on kuitenkin suurin osa kuvista vain iloisia, nauravia ja kavereiden toisiaan kaulailevia kuvia, niin tuntuu hassulta, että kaiken tämän jälkeen multa kysytään EIKÖ MULLE OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA ELÄMÄSSÄ KUIN NYRKKEILY? Hmm, pirun paljon, mutta on kai pakko taas kerran myöntää, kyllä se nyrkkeilyaikakin nyrkkeilykavereineen oli upea aika, se on jättänyt paljon muistoja, ystävyyttä, kunnioitusta nyrkkeilykavereita kohtaan, ymmärryksen kunnioittaa nykyisiä nyrkkeilijöitä, heidän tavoitteitaan kiristettyjen köysien maailmassa, se on väkevä maailma, se vie sielusi mukanaan, ehkä elinikäsi ajaksi. Sille ei voi mitään, mutta siitä voi olla kiitollinen, että on saannut sen kokea, niinkuin elämä sinänsä. Rakkaus, ystävät. Taistelut vuosikymmenien aikana yleensä olemassaolostaan tässä yhteiskunnassa. Löytää positiivisuus, arvostaa tätä päivää ja olla kiinnostunut huomisesta. ELÄMÄ on mielenkiintoinen seikkailu ja itsekullakin omien valintojen ja olosuhteiden muovaama kokonaisuus. Jos on onnea, että on saannut elää. Se ei ole ihan itsestään selvä asia. Oli miten oli, jäin vain miettimään ajatusta EIKÖ SINULLE OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA KUIN NYRKKEILY ja mielessäni alkaa soimaan IRWININ "VAIN ELÄMÄÄ KAPPALE" loistavat sanat, hieno fiilis,,,,niin VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ!

Tässä kahvittelimme viime perjantaina cafe Torpanrannassa, jonne tulivat kahvittelemaan myös nyrkkeilykavereitani vuosikymmenien takaa, jolle annan suuren arvon ja olen siitä mielissäni, sillä heillä on paikka sydämessäni, edessä vasemalta katsoen ERKKI KOSKINEN, RISTO KOPRA ja yksi nyrkkeilykehiemme tyyliniekkoja KURT MATSSON, takana minä, HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI. Ystävyyttä 60-luvulta tähän päivään! Hitto se on arvokasta ja se on hienoa ja se että se on ollut mahdollista!