ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää lauantaipäivää. Pidän tänään vapaapäivän treeneistä Tuulimäen Boxingsalilta. Voin olla taas tyytyväinen sillä kun elokuun eka päivä aloin seitsemän kuukauden paussin jälkeen Kanarialla vasemman käden parin sormen murtuman takia tein paluun salille ja aloitin taas treenini ja eilen oli 57:mäs treeni ja  tavoitteenani 75 treeniä joulukuun loppuun mennessä olen hyvässä aikataulussa ja myös tavoitteessani vuoden loppuun mennessä 78 kilon painoon noin 30:nen vuoden jälkeen on myös totetutumassa, mikäli vierailut buffetpöytien äärelä eivät näin jouluaiajan lähestyessä tapahdu liian useasti? Huomenna vierailemme Muruni kanssa HYRSYLÄN MUTKASSA muistelemassa AIRA SAMULINIA peruínteisessä joulujuhlassa.

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Tänään olin taas aamulla viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa kahvittelussa ja  oli vapaapäivä treeneistä. Mutta huomenna taas aamulla Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan taistelua vanhuutta vastaan. Ja mikä hauskinta olen taas normaalissa treenikunnossa viime tammikuun käteni loukkaantumisen jälkeen. Tämä vuosi tai sen alku saikin siis huonon alun treenieni suhteen. Ja nyt elokuun eka päivä, tein paluun salille ja vasen käteni on lyöntikunnossa. Vielä hiukan joudun sitä varomaan säkkiä lyödessäni ja käyttämään 12 unssin harjoitushanskoja sitä suojatakseni. Tässä onkin sitten tämän syyskauden juttu 3-4 kertaa viikossa treeniä salilla ja muina päivinä kävelylenkkejä Haukilahden rannoilla. 

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Olisinko voinnut uskoa, että vuosi 2025 alkaisi tällä tavalla, että normaali treenaamiseni Tuulimäen boxingsalilla siirtyisi käteni loukkaantumisen  Kanarian saaren "korkeanpaikan leirini" jälkeen muutamalla viikollla? Nyt helmikuukin on jo puolessa välissä. Ehdin tammikuun alussa käymään salilla muutaman kerran ennen Kanarialle lähtöäni ja olin täynnä intoa taas 2025 harjoitteluani ja harjoitusohjelmani tehty. Nyt kaikki sitten muuttui enkä tiedä missä vaiheessa tällä vasemmalla kädellä voi taas lyödä? Kuukauden käsi kipsissä teki kyllä sen ettei käsi taivu nyrkkiin, sormet on hellänä ja fyssarissa käynnit edessä. Tää kaikki on saannut myös epäilemään onko ikä jo saavuttanut minut ja olen vanha äijä? Koitan nyt kuitenkin ajatella ja uskoa taisteluuni vanhuutta vastaan ja keskittyä harjoitteluuni niine eväine kun siihen pystyn ja palata Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja aloittaa tavallaan tämä 2025 uudelleen...I COME BACK kuulostaapa tuo lause toivekkaalta ja hienolta....hah, vanhan äijän hourailua....

Vuosi 2024 on menossa kohti loppuaan ja vuosi 2025 saa alkunsa. Minulle se tarkoittaa yritystä edelleen taistella vanhuutta vastaan käymällä Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa. Tosin aloitan sen vasta tammikuun 30 päivä. Näin ainakin suunnittelen. Käyn "korkeanpaika leirilläni" Kanarialla ennen sitä. Olen tehnyt taas harjoitusohjelmani vuodelle 2025 tietämättä jaksanko ja pystynkö sen suorittamiseen vielä. Estääkö 77 vuoden ikäni jo sen?  Joka tapauksessa BOXING on kuulunut elämääni kauan.....tässä samalla tarinaa siitä....                                                                                                                                                       

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

                     Kalle Chydenius ja minä harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla
 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!     

                                       

                            

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Olen sanonut usein ja kirjoiitanutkin NYRKKEILY ON KUIN MIELENI VARJO ja myös että KAVERIT ON PARASTA, niinpä....Eilen illalla oli ihan super party Suomen Ammattinyrkkeilyliiton 90-vuotis juhlat, jonne meitä lajille pyhittäytyneitä ja ansioituneita kutsuttuja oli yli 100 läheisineen tai puolisoineen.

Olisi todella hienoa jos jokaisesta olisi minulla nyt kuva jotka olivat paikalla. Ilta oli ihana, tunnelmallinen ja koskettava. Nautin todella nähdä kavereita kiristettyjen köysien ja kirkkaiden valojen maailmasta....kyllä tämä oli taas BOXING IS MY LIFE

Kiitos faija, joka annoit minulle nyrkkeilyn synnyinlahjana ja liitit minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi 30.5, 1947....AH...nyrkkeily,,,on edelleen kuin mieleni varjo ja kaverit sieltä ja siinä lajissa...KUNNIOITUSTA....Olipa hienoa....KIITOS SAN eli SUOMEN AMMATTINYRKKEILYLIITTO!

Haluan tänne lisätä myös joitakin kuvia illasta joita  joku oli ottanut ja minulle lähettänyt ja toivon saavani niitä pikkuhiljaa myös lisää....haluan vielä uudelleen sanoa, että olisin halunut kaikista kuvaa kanssani sillä edelleen KAVERIT OVAT PARASTA ja heitä oli sieltä minunkin nyrkkeilyajalta muutamia jotka ovat minulle niin läheisiä ja unohtumattomia. Kiitos kaverit kiitos viela Ammattinyrkkeilyliitto....SUPER HIENO PARTY!!!

Raija ja minä tulossa partyyn

                                        Hieno tapaaminen LEIF KEISKI ja minä

Sympaattinen mestarinyrkkeilijä ja nyrkkeilytuomari ANSSI PERÄJOKI sanoi vievänsä ensi viikolla terveiset JOHN.H. STRACEYLLE ja otettiin kuva sinne terveisiin  mukaan, niin JOHN näkee vielä mukana ollaan. Hienoa ANSSI 

Tänään 2.12.2025 sain terveiset takaisin JOHN. H. STRACEYLTA ANSSI PERÄJOEN välityksellä. Kiitos ANSSI ja MESTARI....on hienoa...niinkuin olen kirjoitanut nyrkkeily on voimaks laji joka jättää väkeviä muistoja jopa elinajaksi, otteluista ja vastustajista, myös kunnioitusta ja ystävyyttä.....

                  JUHANI TOLPPOLA tyylikkäänä ja iloisena niinkuin aina tavatessamme. Hienoa JUHO

        JUHANI "Jussi" SALMINEN pitkäaikainen nyrkkeilytuomari näytti vain peukkua minulle ja                  selvisin ilman varoitusta. Hauska tapaaminen Jussi!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Eilinen päivä oli mielenkiintoinen. Aamulla boxing treenit ja syksyn 50:nes treeni 1.8 alkaneesssa syyskaudessa, joten olen aikataulussa, kun tavoitteeni on 75 harjoitusta vuoden loppuun mennessä. Se kuitenkin tarkoittaa ettei siitä 3-4 kertaa viikkovauhdista voi paljon tinkiä. Sitten eilinen. Olimme Muruni kanssa ATIK ISMAILIN IHAN IHOLLLA tarinoita kohtaamisista tilaisuudessa Olympiastadionilla Tahto Sylvi Saimo salissa. Ja se oli suorastaan taianomainen tilaisuus ATIKIN pelikavereiden ja ystävien täyttäessä salin äärimmilleen. ATIKIN tarinoidesssa ystävistään jotka minullekkin olivat paljon tuttuja että ystäviä mm. CISSE HÄKKKINEN, KAI PAHLMAN, AULIS RYTKÖNEN. ATIK on ollut jalkapallosankarini ja ystävä siitä alkaen kun hän nousi jalkapalloilumme hyökkääjätähdeksi. Sitä ennen oli KAI PAHLMAN ja heidän kanssaan HJK:ssa ja muissakin seuroisssa pelanneet pelikaverit, joista eilen mm. paikalla oli JALLU RANTANEN joka vaikutti yhtä teräksisiseltä kuin aikoinaan ollessaan  pysäyttämätön hyökkääjä HJK:ssa että maajoukkueessa. Oli viehättävä tilaisuus, mystinen ja arvaamaton. Oli mukavaa olla mukana ATIK ISMAIL taiteilija illassa. Kiitos ATIK.

Aikoinaan sain tämän kuvan ATIKILTA ja ystävyytemme on ollut voimassa jo kymmniä vuosia. ATIK kirjoitti SHOW MUST GO ON....niinpä jatkuu ja toivottavasti vielä vuosia ja saamme tilaisuudessa tavata edelleenkin tässä ELÄMÄNMENOSSA

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Välillä tuntuu kuin en voisi muuttaa mitään aikaisemmin kirjoittamisestani vaan yhtyä siihen ajtukseen mitä olen silloin pohtinut ja lisätä loppuun vain pari kuvaa tästä päivästä ja tuntea kiitollisuutta että vielä on mahdollisuus tavata ystäviä, ihmisiä vuosikymmenien takaa, jotka ovat jollakin tavalla liittyneet elämääni, tervetuloa katsomaan  tätä ELÄMÄN LÄHDETTÄ!

2013 mietin blogikirjoituksessani, että olenko löytänyt ELÄMÄN LÄHTEEN vai onko se vain joidenkin asioiden ja nostalgian siirtymistä tähän päivään? No viime maanantaina, kun kaikessa rauhassa juttelimme DANNYN kanssa ilmestyi taaksemme yht`äkkiä ELVIS! Oli viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa. No kahvittelu kavereiden kanssa jatkuu ja NOSTALGIA (en tarkoita nyt Radio Nostalgiaa) on läsnä vuosikymmenien muistoissa, kaveruudessa, yhteisissä tapahtumissa, ollaan koulukavereita, samoilta kulmilta, bändi, nyrkkeily, tai duunikavereita, samassa sateessa ja torilla tavattuja. Se mitä sanon tästä tapaamisista se on TUHANSIEN TARINOIDEN AARREARKKU!  Joten jatketaan tätä käymistä ELÄMÄN LÄHTEELLÄ! Ehkä JOHNNY HALLYDAYKIN ilmestyy joku päivä cafe Torpanrannalle tai sitten SALSA SINISALO soittaa taas joku maanantaiaamu JOHNNYA Radio Nostalgiassa. Mistä sitä tietää?

 18.9.2013 kirjoitettua.....
ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Mitä on nostalgia? Onko se vain jotakin ja joidenkin asioiden siirtymistä tähän päivään? Jos ajattelen esimerkiksi kahvilakulttuuria, niin 60-luvun alusta alkaen Stadin ja minunkin suosikki kahviloitani olivat cafe Ursula Kaivopuistossa, cafe Succes Korkeavuorenkadulla ja cafe Kappeli Esplanadinkadulla Kauppatorin puoleisessa päässä. Tänä päivänä nämä kahvilat ovat edelleen suosittuja niin Stadilaisille kuin Stadissa vieraileville turisteillekin. Tietysti Stadi on saannut kymmeniä uusia kahviloita näiden lisäksi ja kahvilakulttuuri on saannut suuremmat mittasuhteet kuin 60-luvun alussa. Silti jollakin lailla se kahvilakulttuuri ei ole paljonkaan muuttunut minun kohdallani sieltä 60-luvulta. Treffaan edelleen kavereita ja uusia tuttavuuksia kahvikupposen äärellä. Yhtenä päivänä tässä kävellessäni kohti cafe Kappelia, jossa maanantai aamupäivisin treffaan kavereita, ystäviä ja uusia tulevia ystäviä ajatuksiini hiipii, OLENKO LÖYTÄNYT ELÄMÄN LÄHTEEN?

 

Aloin ajattelemaan tätä kahvitteluporukkaa. Joitakin olen tuntenut 60-luvun alusta saakka. On koulukavereita, nyrkkeilykavereita, duunikavereita, samoilla kulmilla asuneita, on uusia kavereita, joihin olen tutustunut vasta nyt viimeisinä vuosina. Tulee ihmisiä joita tapaan vasta ensi kerran. Tässä viime vuosina kahvittelemassa on käynnyt reilusti yli sadan mitä erillaisimpia kavereita ja ystäviä. Nyt tulee se POINTTI, niinkuin ESA SAARINEN sanoisi, jokaisella ihmisellä, kaverilla ja ystävällä on oma SUURI elämän tarinansa. SUURI sillä sehän on jokaisen kohdalla hänen oma elämänsä! Tästä nousikin siis mieleeni ihan väkisin, että taidan olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Tunnen että olen kiinnostunut kuulemaan jokaisen oman elämän tarinan, mitä ja miten elämä on mennyt? Siellä suuressa joukossa se on ehkä vähän vaikeaa, mutta saatanpa silti haluta ihminen kerrallaan, haluta kuulla hänen elämänsä tarinansa. Sieltä 60-luvun nostalgiasta siirrettynä tähän päivään. Taidan todella olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!!! Laitanpa nyt tähän joitakin tämän ELÄMÄN LÄHTEELLÄ cafe Kappelissa syyskuun alusta käynneitä, ilman sen suurempia esittelyjä, mutta uskokaa, heillä jokaisella on olemassa oma SUURI TARINANSA, HEIDÄN OMA ELÄMÄNSÄ!

 

                          PEKKA HJELT, UFFE FJÄDER ja ERKKI KOSKINEN

 

                                        MATTI LEHTO ja HANNU JAKOBSSON

 

                          MARKKU LINDSTRÖM ja EKKU PELTOMÄKI

 

                                                      ORVO VILLO ja JARMO MERIÄ

 

                      ORVO VILLO, HEIKKI MAKKONEN ja TIINA TAPIOVAARA

 

                                      SIMO SALONEN ja ERKKI DAMMERT

 

                                  JUHA SAUNAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN

 

                          SEPPO PIITULAINEN, RISTO KUUSIOLA ja JULLE JÄRVINEN

 

                                   HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI

 

                                      ELISA VARILA ja LIISA-SISKO OJANEN

 

                                         KIMMO LUJA ja HARRI PIITULAINEN

 

                                       NALLE ABRAHAMSSON ja JUHANI HEIKKILÄ

 

                                      KALLE SÄÄSKILAHTI ja JULLE JÄRVINEN

 

                                     OMPPU OMENAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN

 

                                      ERKKI TANNINEN ja PERTTI PAJUNEN

 

                                        JUHA SAUNAMÄKI ja ESA MALM

 

Cafe Torpanrannassa 13.9.2021 kaverit taas kahvittelemassa. Nuo aikaisemmin kirjoittamani pitänee             myös tänään paikansa ja saa tuntemaan että olemme ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!