ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Olen sanonut usein ja kirjoiitanutkin NYRKKEILY ON KUIN MIELENI VARJO ja myös että KAVERIT ON PARASTA, niinpä....Eilen illalla oli ihan super party Suomen Ammattinyrkkeilyliiton 90-vuotis juhlat, jonne meitä lajille pyhittäytyneitä ja ansioituneita kutsuttuja oli yli 100 läheisineen tai puolisoineen.

Olisi todella hienoa jos jokaisesta olisi minulla nyt kuva jotka olivat paikalla. Ilta oli ihana, tunnelmallinen ja koskettava. Nautin todella nähdä kavereita kiristettyjen köysien ja kirkkaiden valojen maailmasta....kyllä tämä oli taas BOXING IS MY LIFE

Kiitos faija, joka annoit minulle nyrkkeilyn synnyinlahjana ja liitit minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi 30.5, 1947....AH...nyrkkeily,,,on edelleen kuin mieleni varjo ja kaverit sieltä ja siinä lajissa...KUNNIOITUSTA....Olipa hienoa....KIITOS SAN eli SUOMEN AMMATTINYRKKEILYLIITTO!

Haluan tänne lisätä myös joitakin kuvia illasta joita  joku oli ottanut ja minulle lähettänyt ja toivon saavani niitä pikkuhiljaa myös lisää....haluan vielä uudelleen sanoa, että olisin halunut kaikista kuvaa kanssani sillä edelleen KAVERIT OVAT PARASTA ja heitä oli sieltä minunkin nyrkkeilyajalta muutamia jotka ovat minulle niin läheisiä ja unohtumattomia. Kiitos kaverit kiitos viela Ammattinyrkkeilyliitto....SUPER HIENO PARTY!!!

Raija ja minä tulossa partyyn

                                        Hieno tapaaminen LEIF KEISKI ja minä

Sympaattinen mestarinyrkkeilijä ja nyrkkeilytuomari ANSSI PERÄJOKI sanoi vievänsä ensi viikolla terveiset JOHN.H. STRACEYLLE ja otettiin kuva sinne terveisiin  mukaan, niin JOHN näkee vielä mukana ollaan. Hienoa ANSSI 

Tänään 2.12.2025 sain terveiset takaisin JOHN. H. STRACEYLTA ANSSI PERÄJOEN välityksellä. Kiitos ANSSI ja MESTARI....on hienoa...niinkuin olen kirjoitanut nyrkkeily on voimaks laji joka jättää väkeviä muistoja jopa elinajaksi, otteluista ja vastustajista, myös kunnioitusta ja ystävyyttä.....

                  JUHANI TOLPPOLA tyylikkäänä ja iloisena niinkuin aina tavatessamme. Hienoa JUHO

        JUHANI "Jussi" SALMINEN pitkäaikainen nyrkkeilytuomari näytti vain peukkua minulle ja                  selvisin ilman varoitusta. Hauska tapaaminen Jussi!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Eilinen päivä oli mielenkiintoinen. Aamulla boxing treenit ja syksyn 50:nes treeni 1.8 alkaneesssa syyskaudessa, joten olen aikataulussa, kun tavoitteeni on 75 harjoitusta vuoden loppuun mennessä. Se kuitenkin tarkoittaa ettei siitä 3-4 kertaa viikkovauhdista voi paljon tinkiä. Sitten eilinen. Olimme Muruni kanssa ATIK ISMAILIN IHAN IHOLLLA tarinoita kohtaamisista tilaisuudessa Olympiastadionilla Tahto Sylvi Saimo salissa. Ja se oli suorastaan taianomainen tilaisuus ATIKIN pelikavereiden ja ystävien täyttäessä salin äärimmilleen. ATIKIN tarinoidesssa ystävistään jotka minullekkin olivat paljon tuttuja että ystäviä mm. CISSE HÄKKKINEN, KAI PAHLMAN, AULIS RYTKÖNEN. ATIK on ollut jalkapallosankarini ja ystävä siitä alkaen kun hän nousi jalkapalloilumme hyökkääjätähdeksi. Sitä ennen oli KAI PAHLMAN ja heidän kanssaan HJK:ssa ja muissakin seuroisssa pelanneet pelikaverit, joista eilen mm. paikalla oli JALLU RANTANEN joka vaikutti yhtä teräksisiseltä kuin aikoinaan ollessaan  pysäyttämätön hyökkääjä HJK:ssa että maajoukkueessa. Oli viehättävä tilaisuus, mystinen ja arvaamaton. Oli mukavaa olla mukana ATIK ISMAIL taiteilija illassa. Kiitos ATIK.

Aikoinaan sain tämän kuvan ATIKILTA ja ystävyytemme on ollut voimassa jo kymmniä vuosia. ATIK kirjoitti SHOW MUST GO ON....niinpä jatkuu ja toivottavasti vielä vuosia ja saamme tilaisuudessa tavata edelleenkin tässä ELÄMÄNMENOSSA

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Välillä tuntuu kuin en voisi muuttaa mitään aikaisemmin kirjoittamisestani vaan yhtyä siihen ajtukseen mitä olen silloin pohtinut ja lisätä loppuun vain pari kuvaa tästä päivästä ja tuntea kiitollisuutta että vielä on mahdollisuus tavata ystäviä, ihmisiä vuosikymmenien takaa, jotka ovat jollakin tavalla liittyneet elämääni, tervetuloa katsomaan  tätä ELÄMÄN LÄHDETTÄ!

2013 mietin blogikirjoituksessani, että olenko löytänyt ELÄMÄN LÄHTEEN vai onko se vain joidenkin asioiden ja nostalgian siirtymistä tähän päivään? No viime maanantaina, kun kaikessa rauhassa juttelimme DANNYN kanssa ilmestyi taaksemme yht`äkkiä ELVIS! Oli viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa. No kahvittelu kavereiden kanssa jatkuu ja NOSTALGIA (en tarkoita nyt Radio Nostalgiaa) on läsnä vuosikymmenien muistoissa, kaveruudessa, yhteisissä tapahtumissa, ollaan koulukavereita, samoilta kulmilta, bändi, nyrkkeily, tai duunikavereita, samassa sateessa ja torilla tavattuja. Se mitä sanon tästä tapaamisista se on TUHANSIEN TARINOIDEN AARREARKKU!  Joten jatketaan tätä käymistä ELÄMÄN LÄHTEELLÄ! Ehkä JOHNNY HALLYDAYKIN ilmestyy joku päivä cafe Torpanrannalle tai sitten SALSA SINISALO soittaa taas joku maanantaiaamu JOHNNYA Radio Nostalgiassa. Mistä sitä tietää?

 18.9.2013 kirjoitettua.....
ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Mitä on nostalgia? Onko se vain jotakin ja joidenkin asioiden siirtymistä tähän päivään? Jos ajattelen esimerkiksi kahvilakulttuuria, niin 60-luvun alusta alkaen Stadin ja minunkin suosikki kahviloitani olivat cafe Ursula Kaivopuistossa, cafe Succes Korkeavuorenkadulla ja cafe Kappeli Esplanadinkadulla Kauppatorin puoleisessa päässä. Tänä päivänä nämä kahvilat ovat edelleen suosittuja niin Stadilaisille kuin Stadissa vieraileville turisteillekin. Tietysti Stadi on saannut kymmeniä uusia kahviloita näiden lisäksi ja kahvilakulttuuri on saannut suuremmat mittasuhteet kuin 60-luvun alussa. Silti jollakin lailla se kahvilakulttuuri ei ole paljonkaan muuttunut minun kohdallani sieltä 60-luvulta. Treffaan edelleen kavereita ja uusia tuttavuuksia kahvikupposen äärellä. Yhtenä päivänä tässä kävellessäni kohti cafe Kappelia, jossa maanantai aamupäivisin treffaan kavereita, ystäviä ja uusia tulevia ystäviä ajatuksiini hiipii, OLENKO LÖYTÄNYT ELÄMÄN LÄHTEEN?

 

Aloin ajattelemaan tätä kahvitteluporukkaa. Joitakin olen tuntenut 60-luvun alusta saakka. On koulukavereita, nyrkkeilykavereita, duunikavereita, samoilla kulmilla asuneita, on uusia kavereita, joihin olen tutustunut vasta nyt viimeisinä vuosina. Tulee ihmisiä joita tapaan vasta ensi kerran. Tässä viime vuosina kahvittelemassa on käynnyt reilusti yli sadan mitä erillaisimpia kavereita ja ystäviä. Nyt tulee se POINTTI, niinkuin ESA SAARINEN sanoisi, jokaisella ihmisellä, kaverilla ja ystävällä on oma SUURI elämän tarinansa. SUURI sillä sehän on jokaisen kohdalla hänen oma elämänsä! Tästä nousikin siis mieleeni ihan väkisin, että taidan olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Tunnen että olen kiinnostunut kuulemaan jokaisen oman elämän tarinan, mitä ja miten elämä on mennyt? Siellä suuressa joukossa se on ehkä vähän vaikeaa, mutta saatanpa silti haluta ihminen kerrallaan, haluta kuulla hänen elämänsä tarinansa. Sieltä 60-luvun nostalgiasta siirrettynä tähän päivään. Taidan todella olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!!! Laitanpa nyt tähän joitakin tämän ELÄMÄN LÄHTEELLÄ cafe Kappelissa syyskuun alusta käynneitä, ilman sen suurempia esittelyjä, mutta uskokaa, heillä jokaisella on olemassa oma SUURI TARINANSA, HEIDÄN OMA ELÄMÄNSÄ!

 

                          PEKKA HJELT, UFFE FJÄDER ja ERKKI KOSKINEN

 

                                        MATTI LEHTO ja HANNU JAKOBSSON

 

                          MARKKU LINDSTRÖM ja EKKU PELTOMÄKI

 

                                                      ORVO VILLO ja JARMO MERIÄ

 

                      ORVO VILLO, HEIKKI MAKKONEN ja TIINA TAPIOVAARA

 

                                      SIMO SALONEN ja ERKKI DAMMERT

 

                                  JUHA SAUNAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN

 

                          SEPPO PIITULAINEN, RISTO KUUSIOLA ja JULLE JÄRVINEN

 

                                   HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI

 

                                      ELISA VARILA ja LIISA-SISKO OJANEN

 

                                         KIMMO LUJA ja HARRI PIITULAINEN

 

                                       NALLE ABRAHAMSSON ja JUHANI HEIKKILÄ

 

                                      KALLE SÄÄSKILAHTI ja JULLE JÄRVINEN

 

                                     OMPPU OMENAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN

 

                                      ERKKI TANNINEN ja PERTTI PAJUNEN

 

                                        JUHA SAUNAMÄKI ja ESA MALM

 

Cafe Torpanrannassa 13.9.2021 kaverit taas kahvittelemassa. Nuo aikaisemmin kirjoittamani pitänee             myös tänään paikansa ja saa tuntemaan että olemme ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niin taas on huomenna ISÄNPÄIVÄ ja vuosia on mennyt eteenpäin ja perheeni on saannut myös uuden isän sillä poikani JERRI ja hänen vaimonsa TIIA ovat saanneet pienen pojan ja poikani ja hänen  vaimonsa saavat kokea ja nauttia tästä elämän lahjasta. Tässä kuvassa ovat JERRI poikani ja tyttöni JESSICA joka saa minut kyllä nauttimaan ja arvostamaan sitä, että olen ISÄ ja kiitos siitä MURULLENI. Nyt onkin siis meille erikoinen ja uusi ISÄNPÄIVÄ, kun siihen osallistuu myös uusi perheenjäsen VINCENT. Mahtavaa. Näin vuodet menevät ja elämä saa uusia nyansseja osakseen. ELÄMÄNMENOA.

Tarinaa aikaisemmilta vuosilta ja isääni muistaen

2011 olen kirjoittanut ISÄNPÄIVÄSTÄ ja enpä sitä kirjoitusta muuttaisi tänäänkään, vaikka vuodet vierivät hurjaa vauhtia. Meidän lapset olivat eilen meillä syömässä ja ovat rakkaita. MURUNI kanssa ajellaan tänään Hyvinkäälle MURUNI isän haudalle ja käydään minunkin isän haudalla varmaan takaisin tullessamme. Fiilikset ja muistot isästäni säilyvät edelleen muistoissani ja nyrkkeily, se on edelleen kuin mieleni varjo, niin kuin olen kirjoittanut ja kuuluu elämääni kuin auringonpaiste tai harmaa ja sateinen päivä, niin se on kummallista, mutta en aio enkä ole sitä asiaa kummemmin miettinyt? Toivotan vaan kaikille HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ......

10.11.2011 kirjoitettua.....

Lauantain keskipäivä on ylittynyt ja päivä on tänään taas harmaa ja syksyisen kolea. Mulla on kuitenkin lämmin, sillä olen tehnyt kävelylenkin kotonta rantoja pitkin Tapiolaan Waynes Coffeeseen kahville. Se kävely merenrantaa pitkin tuntuu kyllä harmaudesta huolimatta kiehtovalta. Meren pieni synkkyys antaa pienen mystisen tunteen päivään. Niinhän tää elämäkin on mystinen mitä suurimmassa määrin. On niin monta elementtiä, sektoria mikä voi yllättää, vaikka miten olisit varautunut kaikkeen tulevaan. Ainakin itse voin allekirjoittaa ajatuksen mystisestä elämästä! Nyt näin eläkeläisenä se ei ole enään niin mystistä, eikä enään, toivottavasti niin yllättävääkään. Mutta tylsää, sitä se ei ole! Päivät vilahtavat ohi mitä erillaisimmissa merkeissä. Tässä menneen viikon torstaina olin "Taxineuvos" Pajusen sekä Masa Von Elmin rouvineen ja Jerri-poikani kanssa katsomassa Energia Areenalla PAUL ANKAN 70v. konserttia ja energiaa sekä sykettä, ammattitaitoa, löytyi tältä laulajatähdeltä edelleenkin! DIANA sekä GRAZY LOVE ym. laulut kuulostivat ja tuntuivat edelleen loistavilta. Myös koko salintäyteinen yleisö tuntui olevan haltioissaan PAUL ANKAN tarjoamasta nostalgisesta viihdepaketista. Eilen kahviteltiin taas cafe Carusellissa "Ylä-Asteen" poikien kanssa ja sekin tuntui mukavalta. Huomenna on ISÄNPÄIVÄ! Hmm, ISÄ! Niin ISÄNI, YRJÖ PIITULAINEN, nyrkkeilytähti aikoinaan. Antoi mulle nyrkkeilyn "perintönä" synnyinlahjanani. Ja sitä olen jatkanut tähän päivään asti. Nyt kuntonyrkkeillen ja yrittäen pitää itseäni kunnossa ja vireessä. Faija on aina ajatuksissani mukana treeneissä. Kun treenaan koitan tehdä sen mahdollisimman hyvin, lyön terävästi vasentasuoraani, liikun kevyesti, tiedä sitä vaikka hän sieltä jostakin katsoisi treenejä? Muistelin tässä tänään ja hyvä etten nauranut ääneen, kun muistelin faijaa kehäkulmassa, milloin tyytyväisenä, iloisena kun matsi sujui hyvin, tai sitten niin totisena, joskus jopa hurjana, haukkuen mut pahanpäiväisesti, kun matsi ei sujunut ihan toiveiden mukaan, muistan aina sitä Malmön Stadionin matsia, kun kolmannen erän jälkeen tulin kulmaan, ja joku suomalainen yleisöstä huutaa...HYVÄ HARRI....niin faija kääntyy sinne ja karjaisee....PASKA SE ON.....heh, heh, yhtäkaikki, riemastuttavia hetkiä, hienoja reissuja, elämyksiä ja HÄN oli kuitenkin aina enenkaikkea ISÄ ja niin tärkeä kuin vain ISÄ voi olla! Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, kun menetin ISÄN, mutta silti hän on tavallaan yhä mukana mun elämässäni. Toivottavasti minäkin olen omille lapsilleni voinnut tuoda ja antaa jotakin, niin mun ISÄLTÄNIKIN kuin itseltänikin, joka jää mieleen heillekin sitten joskus kun.... ELÄMÄ ON MYSTISTÄ ja vielä katsotaan ja eletään sitä sekä uusia mystisiä päiviä! PS. Olen jotenkin niin onnellinen, että olen saannut mahdollisuuden kirjoittaa kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMAN, joka kertoo mun nyrkkeilyjuttuni, mutta enemmänkin se kertoo siitä mitä isäni YRJÖ PIITULAINEN merkitsi minulle ja kuinka paljon häneltä sain! HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Onpa mukava katsoa tälläistä vanhaa juttua päivästä 5.11.1980 siis jokunen vuosi sitten. Tänään käveltiin Toppelundin ja Haukilahdenrantaa hiukan harmaassa ja sateisessa päivässä. Huomenna aion aamulla mennä jatkamaan taisteluani vanhuutta vastaan Tuulimäen Boxingsalille. Tällä jutulla ja kuvalla voin kyllä muistaa, että olen ollut nuorempikin. Mutta tämä on ELÄMÄNMENOA blogijuttunii otsikon mukaisesti. Aion myös huomenna viedä Muruni päivällä syömään yhteen lempipaikkaani, jossa jo 80-luvulla useasti kävimme.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tiistaipäivä ja 4. marraskuuta. Olen käynnyt treenaamassa 12 erän harjoitukseni Tuulimäen Boxingsalilla. Ja mukavaa että olen päässyt taas säännölliseen 3-4 kertaa viikossa harjoittelurytmiin. Sitä yritän säilyttää vuoden loppuun ja saada tekemäni harjoitusohjelman suoritetuksi. Tänään on merkittävä päivä sillä poikamme JERRI täyttää 41 vuotta mikä sinänsä tuntuu uskomattomalta? Miten vuodet ovat voinneet mennä niin nopeasti? No Jerrillä ja Tiialla on nyt oma vauvansa ja poikansa jonka kanssa elää tätä elämää. Toivottavasti aika ei mene näin nopeasti heillä kuin tunttuu meillä menneen. Mutta toisaaltaa voimme olla kiitollisia ja onnellisia lapsilla on elämä hvvin. Niin, tämä on sitä ELÄMÄNMENOA!

                                     41 vuotta sitten Hyvinkäällä minä, Jerri ja Raija.....

 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää sunnuntai iltaa. Ulkona on todella pimeää, sateista ja koleata. Taitaa olla niin ettei huomenna, kun on viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus me ei olla terasilla vaan lämpimässä cafe Torpanrannan sisäpuolella. Tänään aamulla kävin Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa normaalin 12 erän harjoitukseni. Marraskuu on saanut alkunssa ja pimeys ja harmaus on nyt arkipäivää. Onneksi tässä kuussa on muutama partytilaisuus hiukan valaisemassa tätä harmautta ja uskaltaisinko sanoa, muuten yksinkertaista ja tasapainoista elämää. Tosin koskaanhan ei tulevista päivistä tiedä mitä tapahtuu? Mutta tällä hetkellä kalenterini näyttää treenit neljästi viikossa, maanataisin tuo HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus kavereiden kanssa ja muutama party johon palaan kun ne kohdalle osuu. Hyvää viikonalkua!

Tässä vähän tarinaa kymmen vuotta sitten

Tänään aanulla sovin meneväni tulevana maanantaina, 30.11 Radio Nostalgiaan haastateltavaksi. Jutellaan tietty vähän boksauksesta, mutta enimmäkseen kahvittelusta, näin ymmärsin. No tässähän on sitten päivän kahvittelukuva cafe Kappelista. Meitä olikin taas koossa ihan hyvä porukka. Jo kokeneita kahvittelijoita ja muutama uusi nuori kahvittelun harrastaja ja yksi ensikertalainenkin. Yksi erikoisuus tapahtui, oikeastaan vain minua koskeva. Nimittäin PIITULAINEN sukuseuran presidentti SEPPO PIITULAINEN toi minulle PIITULAINEN sukuseuran uuden jättikokoisen sukukirjan POHJOIS-KARJALAN PIITULAISET Elämää Itärajalla! No täähän sopii jotenkin aikaan, kun nykyäänkin on maahanmuuttajia tulossa Suomeen runsaasti. No silloin tuli jengiä tuolta Karjalasta pakom sanelemana ja niin myös isäsni ja äitini silloin. Minähän itse olen syntynyt stadissa ja olen siis niinsanotusti paljasjalkainen stadialainen. Kuitenkin niinkuin isäni usein koitti sanoa, että siussa on Karjalaista verta! No nyt olen sitten lukuna isäni kanssa tässä Pohjois-Karjalan Piitulaisista kertovassa kirjassa!

Ja niinpä. Nyrkkeilystähän on siinä meidän kohdalla juttua. Karjalaista verta on siis vuodatettu kiristettyjen köysien sisäpuolella! Niinpä sopiikin hienosti että lähdimme Hawaijin Prinssin ARI WISKARIN kanssa ROBERT HELENIUS ja ERKAN TEPERIN Raskaansarjan Euroopan Mestaruusottelun lehdistötilaisuuteen! ARI WISKARI kirjoittaa ottelusta johonkin Eurooppalaiseen suureen julkaisuun, jota minulla ei ole lupa vielä paljastaa. Saatan toimia hänen asistenttinä ja niinsanottuna nyrkkeily asiantuntijana?

Lehdistötilaisuudessa Sanomatalossa vaikutti ROBERT HELENIUS olevan loistavassa kunnossa, huokui itsevarmuutta taistelemaan Raskaansarjan EUROOPAN MESTARUUDESTA 19.12.2015 Hartwall Areenan kirkkaasti valaistussa kehässä! Olen tietysti hengessä ROBBENIN kehäkulmassa!

Raskaansarjan hallitseva EUROOPAN MESTARI ERKAN TEPER huokui myös hyväntuulisuutta ja on valmis puolustamaan EUROOPAN MESTARUUTTAAN! Onpahan tulossa ottelu, jossa on jännitystä ja etukäteis veikkailuissa on melkoisen mahdotonta sanoa kuinka käy? Se selviää vasta HARTWALL AREENAN kehässä 19.12?