ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää lauantaipäivää. Pidän tänään vapaapäivän treeneistä Tuulimäen Boxingsalilta. Voin olla taas tyytyväinen sillä kun elokuun eka päivä aloin seitsemän kuukauden paussin jälkeen Kanarialla vasemman käden parin sormen murtuman takia tein paluun salille ja aloitin taas treenini ja eilen oli 57:mäs treeni ja  tavoitteenani 75 treeniä joulukuun loppuun mennessä olen hyvässä aikataulussa ja myös tavoitteessani vuoden loppuun mennessä 78 kilon painoon noin 30:nen vuoden jälkeen on myös totetutumassa, mikäli vierailut buffetpöytien äärelä eivät näin jouluaiajan lähestyessä tapahdu liian useasti? Huomenna vierailemme Muruni kanssa HYRSYLÄN MUTKASSA muistelemassa AIRA SAMULINIA peruínteisessä joulujuhlassa.

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Tänään olin taas aamulla viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa kahvittelussa ja  oli vapaapäivä treeneistä. Mutta huomenna taas aamulla Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan taistelua vanhuutta vastaan. Ja mikä hauskinta olen taas normaalissa treenikunnossa viime tammikuun käteni loukkaantumisen jälkeen. Tämä vuosi tai sen alku saikin siis huonon alun treenieni suhteen. Ja nyt elokuun eka päivä, tein paluun salille ja vasen käteni on lyöntikunnossa. Vielä hiukan joudun sitä varomaan säkkiä lyödessäni ja käyttämään 12 unssin harjoitushanskoja sitä suojatakseni. Tässä onkin sitten tämän syyskauden juttu 3-4 kertaa viikossa treeniä salilla ja muina päivinä kävelylenkkejä Haukilahden rannoilla. 

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Olisinko voinnut uskoa, että vuosi 2025 alkaisi tällä tavalla, että normaali treenaamiseni Tuulimäen boxingsalilla siirtyisi käteni loukkaantumisen  Kanarian saaren "korkeanpaikan leirini" jälkeen muutamalla viikollla? Nyt helmikuukin on jo puolessa välissä. Ehdin tammikuun alussa käymään salilla muutaman kerran ennen Kanarialle lähtöäni ja olin täynnä intoa taas 2025 harjoitteluani ja harjoitusohjelmani tehty. Nyt kaikki sitten muuttui enkä tiedä missä vaiheessa tällä vasemmalla kädellä voi taas lyödä? Kuukauden käsi kipsissä teki kyllä sen ettei käsi taivu nyrkkiin, sormet on hellänä ja fyssarissa käynnit edessä. Tää kaikki on saannut myös epäilemään onko ikä jo saavuttanut minut ja olen vanha äijä? Koitan nyt kuitenkin ajatella ja uskoa taisteluuni vanhuutta vastaan ja keskittyä harjoitteluuni niine eväine kun siihen pystyn ja palata Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja aloittaa tavallaan tämä 2025 uudelleen...I COME BACK kuulostaapa tuo lause toivekkaalta ja hienolta....hah, vanhan äijän hourailua....

Vuosi 2024 on menossa kohti loppuaan ja vuosi 2025 saa alkunsa. Minulle se tarkoittaa yritystä edelleen taistella vanhuutta vastaan käymällä Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa. Tosin aloitan sen vasta tammikuun 30 päivä. Näin ainakin suunnittelen. Käyn "korkeanpaika leirilläni" Kanarialla ennen sitä. Olen tehnyt taas harjoitusohjelmani vuodelle 2025 tietämättä jaksanko ja pystynkö sen suorittamiseen vielä. Estääkö 77 vuoden ikäni jo sen?  Joka tapauksessa BOXING on kuulunut elämääni kauan.....tässä samalla tarinaa siitä....                                                                                                                                                       

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

                     Kalle Chydenius ja minä harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla
 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!     

                                       

                            

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Olen sanonut usein ja kirjoiitanutkin NYRKKEILY ON KUIN MIELENI VARJO ja myös että KAVERIT ON PARASTA, niinpä....Eilen illalla oli ihan super party Suomen Ammattinyrkkeilyliiton 90-vuotis juhlat, jonne meitä lajille pyhittäytyneitä ja ansioituneita kutsuttuja oli yli 100 läheisineen tai puolisoineen.

Olisi todella hienoa jos jokaisesta olisi minulla nyt kuva jotka olivat paikalla. Ilta oli ihana, tunnelmallinen ja koskettava. Nautin todella nähdä kavereita kiristettyjen köysien ja kirkkaiden valojen maailmasta....kyllä tämä oli taas BOXING IS MY LIFE

Kiitos faija, joka annoit minulle nyrkkeilyn synnyinlahjana ja liitit minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi 30.5, 1947....AH...nyrkkeily,,,on edelleen kuin mieleni varjo ja kaverit sieltä ja siinä lajissa...KUNNIOITUSTA....Olipa hienoa....KIITOS SAN eli SUOMEN AMMATTINYRKKEILYLIITTO!

Haluan tänne lisätä myös joitakin kuvia illasta joita  joku oli ottanut ja minulle lähettänyt ja toivon saavani niitä pikkuhiljaa myös lisää....haluan vielä uudelleen sanoa, että olisin halunut kaikista kuvaa kanssani sillä edelleen KAVERIT OVAT PARASTA ja heitä oli sieltä minunkin nyrkkeilyajalta muutamia jotka ovat minulle niin läheisiä ja unohtumattomia. Kiitos kaverit kiitos viela Ammattinyrkkeilyliitto....SUPER HIENO PARTY!!!

Raija ja minä tulossa partyyn

                                        Hieno tapaaminen LEIF KEISKI ja minä

Sympaattinen mestarinyrkkeilijä ja nyrkkeilytuomari ANSSI PERÄJOKI sanoi vievänsä ensi viikolla terveiset JOHN.H. STRACEYLLE ja otettiin kuva sinne terveisiin  mukaan, niin JOHN näkee vielä mukana ollaan. Hienoa ANSSI 

Tänään 2.12.2025 sain terveiset takaisin JOHN. H. STRACEYLTA ANSSI PERÄJOEN välityksellä. Kiitos ANSSI ja MESTARI....on hienoa...niinkuin olen kirjoitanut nyrkkeily on voimaks laji joka jättää väkeviä muistoja jopa elinajaksi, otteluista ja vastustajista, myös kunnioitusta ja ystävyyttä.....

                  JUHANI TOLPPOLA tyylikkäänä ja iloisena niinkuin aina tavatessamme. Hienoa JUHO

        JUHANI "Jussi" SALMINEN pitkäaikainen nyrkkeilytuomari näytti vain peukkua minulle ja                  selvisin ilman varoitusta. Hauska tapaaminen Jussi!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Moi, On keskiviikko ja ulkona on harmaa ja kylmä päivä. Mutta olen käynnyt meidän perinteellisellä aamiaisella tuon sympaatisen ja hurmaavan Sipoon Kreivin ja Ammattinyrkkeily.Net sivuston Bosssin PASI TAAVISAISEN kanssa. Olemme käynneet Ekberg aamiaisella jo montakymmentä vuotta. Se on aina mielenkiintoinen, vaihdamme kuulumisia, solahdamme välillä jopa muistelemaan nyrkkeilyä menneitä sekä tätä päivää. Ja melkein aina kuuluu tähän aamiaiseen vierailu Rööperin Ruhtinaan TOM SJÖBERGIN luona tuossa Roballa. Niin tänäänkin ja kyllä tarinaa riitti. 

Tähän samalla voin liittää mukaan yden vanhan blogijuttunibjonka otsikkona on MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN. Kuljimme tarinoissa kyllä monta siltaa tähän päivään. Meillä kaikilla on paljon ystäviä, kertomuksia elämästä ja tapahtumista. Paljon yhteisiä ystäviä. Paljon myös jo poismenneitä. On se jännää kuinka nämä tapaamiset ystävien kanssa ja näiden tarainat, muistelut saavat tuntemaan kiitollisuutta olen saannut elää jo näinkin pitkään mukana. Tiedämme että se ei ole itsestään selvää. Tänään oli loistavaa taas kerran ystävyyttä ja tarinoita sitä MENNEISYYDEN SILTAA TÄHÄN PÄIVÄÄN.....

Tarinaa vuodelta 2010....

Aina välillä havahdun ajattelemaan tätä elämää.....60-luvusta tähän päivään....se tuntuu kuin olisi ollut elokuvissa....tuntuu kuin aika olisi mennyt vilauksessa....tapahtumat ja ihmiset sekoittuvat toisiinsa kymmenien vuosien ajalta....DANNY kävi tässä maanantaina meillä kotona ja me ollaan tunnettu sieltä 60-luvusta alkaen ja puhuimme siitä kuinka nopeasi tämä elämä on mennyt ja kuinka paljon on kuitenkin tapahtunut. Se tuntuu uskomattomalta. Luin tässä taas yhden blogijuttuni vuodelta 2010. En ole siis lukenut niitä ennen sen jälkeen, kun olen niitä kirjoitellut silloin nettiin. Se mikä taas ilahdutti, suorastaan kosketti, oli se, että siellä jutuissa vilahtivat ystävät ja kaverit 60-luvusta alkaen ja kuinka elämä ja syke tuntui heillä pulppuavan iloisesti....En tiedä mitä sanoa, olen kiitollinen, olen onnellinen, vaikka aina ei ole ollut helppoa, mutta TE YSTÄVÄT....olette olleet hieno  osa elämää ja niitä tapahtumia vuosikymmenien ajalta....tässä 9.10.2010 kirjoitettua...koitan laittaa tähän myös kuvia vuosien varrelta, uskoen siihen, että niin kuin sanotaan, kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa....ja kuitenkin se on vain ripaus tätä kaikkea ja kaikki ystävät eivät ole edes mukana....mutta toivottavasti nämä antavat ymmärryksen mitä tarkoitan....niin kuin tuossa kirjoitan, menneisyyden sillan yli tähän päivään...se on ILO...se on ILOA...ja se että olemme yhä....

9.10.2010 kirjoitettua........                                                                                                                          Olen juuri tullut kahvittelemasta cafe Carusellista ja juuri, kun eilen pääsin kertomasta, kuinka itse vietän pienimuotoista ja väritöntä elämää ja juuri, kun sain mielestäni pois tuon näkymän turkoosin värisestä merestä, hienosta vaalean hiekan peittämästä rannasta aurinkovarjoineen,

ja ARI WISKARIN loikoilemassa siellä rannassa lumoavien kauniiden thaihierojattarien käsittelyssä, ja totesin kuinka nämä ystäväni, jotka viettävät tätä glamourin täyttämää elämää tuovat glamouria minunkin elämääni! Tuovat maailman, joka ei ole heille suuri. No tänään taas mennessäni cafe Caruselliin kahvittelemaan, sain sen huomata jälleen todeksi. Katselin ja kuuntelin ihastuneena, kuinka tarinat 60-luvusta tähän päivään sinkoilivat maailmalta tänne caruselliin ja   tunsin olevani                                                                                                                osallisena elämän  carusellissa.

Tuo basistimme 60-luvulta, miehemme Pariisista, LASSE KVIST tuli paikalle varustettuna ranskalaisella charmilla.

 MATTI JÄRVELÄINEN, yksi sympaattisimmista ihmisistä, DANNYN shown tekniikan "tohtori" moikkaa LASSEA "Moi LASSE, hauska nähdä taas, viimeksihän näimmekin Pariisissa"!                                          

 PASI TAAVITSAINEN tunnettu myös "Keravan Kreivinä" saapuu Manchesteristä ja huomaan kuinka nuoret naiset ympärillämme silmäilevät tätä nuorta ja salskeaa miestä. PASI toi minulle tuliaisen. Suuren t-paidan, ei, ei, en tarkoita kokoa, vaan sen SUUREN, jonka nimen eteen liitetään usein sana THE GREATEST...MUHAMMAD ALI! Sain siis MUHAMMAD ALIN t-paidan Manchesteristä ja kyllä mun on sanottava, että yksi ALIN paita vastaa koko, MANCHESTER UNITEDIN pelaajien paitoja, ainakin mulle.                            

    MARKKU POUTANEN saapuu HASSE RAUTION kanssa, rumpali, musiikin tekijä ja vaikuttaja ja rantaelämästä Mellstenin Paratiisirannastakin tuttu. Kaksi loistavaa stadilaista ja haagalaista kaveriani.

ESA MALM, PERTTI PAJUNEN ja HEIKKI MAKKONEN saapuvat paikalle, TEDDY YLÖNEN, MARKO ROKKA Milanosta, JULLE JÄRVINEN Espoosta. Puheensorina ja tarinat täyttää pöydän ja maailma on käymässä pieneksi.

Sitten saapuu vielä TOPMOST yhtyeen laulusolisti, UNIVERSAL levy-yhtiön Suomen hyvin pitkäaikainen toimitusjohtaja, nyt eläkkeellä siitä hommasta ja viimeiset kaksi kuukautta purjehtimassa ollut GUGI KOKLJUSCKIN, joka on myös lapsuuden kavereitani samoilta kulmilta kuin minä. Ja jos muistan tappioni JOHN.H. STRACEYLLE hyvin, niin muistan myös painitappioni GUGILLE alakouluikäisenä erittäin hyvin!

Täytyy sanoa tässä ja nyt taas kerran, olen kiitollinen elämälle, kiitollinen ystävyydestä. Jälleen tänään upea pieni silmänräpäys elämää! Tämä elämä on myös monien kanssa kulkenut sieltä menneisyyden sillan toiselta puolelta, alusta, yli sillan tähän päivään ja se on ILO.....se on ILOA....ja jo se että OLEMME YHÄ!