2011 olen kirjoittanut ISÄNPÄIVÄSTÄ ja enpä sitä kirjoitusta muuttaisi tänäänkään, vaikka vuodet vierivät hurjaa vauhtia. Meidän lapset olivat eilen meillä syömässä ja ovat rakkaita. MURUNI kanssa ajellaan tänään Hyvinkäälle MURUNI isän haudalle ja käydään minunkin isän haudalla varmaan takaisin tullessamme. Fiilikset ja muistot isästäni säilyvät edelleen muistoissani ja nyrkkeily, se on edelleen kuin mieleni varjo, niin kuin olen kirjoittanut ja kuuluu elämääni kuin auringonpaiste tai harmaa ja sateinen päivä, niin se on kummallista, mutta en aio enkä ole sitä asiaa kummemmin miettinyt? Toivotan vaan kaikille HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ......
10.11.2011 kirjoitettua.....
Lauantain keskipäivä on ylittynyt ja päivä on tänään taas harmaa ja syksyisen kolea. Mulla on kuitenkin lämmin, sillä olen tehnyt kävelylenkin kotonta rantoja pitkin Tapiolaan Waynes Coffeeseen kahville. Se kävely merenrantaa pitkin tuntuu kyllä harmaudesta huolimatta kiehtovalta. Meren pieni synkkyys antaa pienen mystisen tunteen päivään. Niinhän tää elämäkin on mystinen mitä suurimmassa määrin. On niin monta elementtiä, sektoria mikä voi yllättää, vaikka miten olisit varautunut kaikkeen tulevaan. Ainakin itse voin allekirjoittaa ajatuksen mystisestä elämästä! Nyt näin eläkeläisenä se ei ole enään niin mystistä, eikä enään, toivottavasti niin yllättävääkään. Mutta tylsää, sitä se ei ole! Päivät vilahtavat ohi mitä erillaisimmissa merkeissä. Tässä menneen viikon torstaina olin "Taxineuvos" Pajusen sekä Masa Von Elmin rouvineen ja Jerri-poikani kanssa katsomassa Energia Areenalla PAUL ANKAN 70v. konserttia ja energiaa sekä sykettä, ammattitaitoa, löytyi tältä laulajatähdeltä edelleenkin! DIANA sekä GRAZY LOVE ym. laulut kuulostivat ja tuntuivat edelleen loistavilta. Myös koko salintäyteinen yleisö tuntui olevan haltioissaan PAUL ANKAN tarjoamasta nostalgisesta viihdepaketista. Eilen kahviteltiin taas cafe Carusellissa "Ylä-Asteen" poikien kanssa ja sekin tuntui mukavalta. Huomenna on ISÄNPÄIVÄ! Hmm, ISÄ! Niin ISÄNI, YRJÖ PIITULAINEN, nyrkkeilytähti aikoinaan. Antoi mulle nyrkkeilyn "perintönä" synnyinlahjanani. Ja sitä olen jatkanut tähän päivään asti. Nyt kuntonyrkkeillen ja yrittäen pitää itseäni kunnossa ja vireessä. Faija on aina ajatuksissani mukana treeneissä. Kun treenaan koitan tehdä sen mahdollisimman hyvin, lyön terävästi vasentasuoraani, liikun kevyesti, tiedä sitä vaikka hän sieltä jostakin katsoisi treenejä? Muistelin tässä tänään ja hyvä etten nauranut ääneen, kun muistelin faijaa kehäkulmassa, milloin tyytyväisenä, iloisena kun matsi sujui hyvin, tai sitten niin totisena, joskus jopa hurjana, haukkuen mut pahanpäiväisesti, kun matsi ei sujunut ihan toiveiden mukaan, muistan aina sitä Malmön Stadionin matsia, kun kolmannen erän jälkeen tulin kulmaan, ja joku suomalainen yleisöstä huutaa...HYVÄ HARRI....niin faija kääntyy sinne ja karjaisee....PASKA SE ON.....heh, heh, yhtäkaikki, riemastuttavia hetkiä, hienoja reissuja, elämyksiä ja HÄN oli kuitenkin aina enenkaikkea ISÄ ja niin tärkeä kuin vain ISÄ voi olla! Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, kun menetin ISÄN, mutta silti hän on tavallaan yhä mukana mun elämässäni. Toivottavasti minäkin olen omille lapsilleni voinnut tuoda ja antaa jotakin, niin mun ISÄLTÄNIKIN kuin itseltänikin, joka jää mieleen heillekin sitten joskus kun.... ELÄMÄ ON MYSTISTÄ ja vielä katsotaan ja eletään sitä sekä uusia mystisiä päiviä! PS. Olen jotenkin niin onnellinen, että olen saannut mahdollisuuden kirjoittaa kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMAN, joka kertoo mun nyrkkeilyjuttuni, mutta enemmänkin se kertoo siitä mitä isäni YRJÖ PIITULAINEN merkitsi minulle ja kuinka paljon häneltä sain! HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti