NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/7

                                                                           

MAAOTTELU JA KOHTI SUOMEN MESTARUUTTA. Kolme viikkoa myöhemmin Helsingin Messuhalli pullisteli 7600 ihmisen ahtautuessa sinne katsomaan Suomen ja Saksan välistä nyrkkeilymaaottelua. Saksan nuorekas ja samalla laadukas nyrkkeilyjoukkue oli etukäteis-suosikki maaottelussa ja ei valitettavasti pettänyt luottamusta. Saksa voitti Suomen 5-3. Suomen voittajat olivat OLLI LEHTINEN, YRJÖ HEINO ja YRJÖ PIITULAINEN. Isäni onnistui taas ottelussaan loistavasti lehtien otsikoidssa, "Piitulaisen sooloesitys" ja "Yrjö Piitulainen antoi nyrkkeilynäytöksen" Jutuissa kerrottiin iloisimman yllätyksen eilen tarjonneen Yrjö Piitulaisen, 19 vuotiaan viipurilaisen. Kerrottiin että hänen taktillinen käsityskykynsä olevan suurenmoisen ja hänen hallitsevan täydellisesti liikkeensä. Sen vuoksi hän suorastaan leikitteli väistöillään ja pakotti tarkan vastustajan WALTER TRITTSCHACKIN iskemään hyvin usein reikiä ilmaan. PIITULAISEN voiton toivat monipuolinen iskuvalmius, taitavat väistöt ja perääantamaton taistelutahto. Kunhan poika iän mukana saa voimia, on meillä kaikkein korkeimman kansainvälisen luokan nyrkkeilijä.

YRJÖ PIITULAINEN oli tiistai-illan suuri nimi. Vieressäni istuva maailmanmestari TAISTO MÄKI huusi hänet nähdessään kurkkunsa käheäksi pelkästä ihastuksesta ja sanoi olevansa tässä ottelussa paljon jännittyneempi kuin oman ennätysjuoksunsa aloittaessaan. PIITULAISESTA kirjoitetaan tiistain jälkeen varmasti paljon kauniita sanoja, kirjoittakoon vain, kunhan pojan pää kestää! Viipurin poika on nyrkkeilytaidoissa harvinaisen pitkällä, se on sanottava. Suuremmoiset väistöt, iskupuhtaus ja kadehdittava nyrkkeilysilmä. Olosuhteiden pakosta syksyyn siirtyneet Suomen mestaruus nyrkkeilyt pidettiin 3-4.11.1940 jälleen Helsingin Messuhallissa, vielä ilman TUL:n edustusta, vaikka sellaisesta oli ehditty välillä sopiakin. Voitettuaan ensimmäisessä ottelussaan HNS.n AHLBERGIN kohtasi isäni kisojen loppuottelussa T.ASIKAISEN ja sai lehdet kirjoittamaan seuraavasti: Kevyessäsarjassa nähtiin epätasainen kamppailu Viipurin Nyrkkeilijäin YRJÖ PIITULAISEN ja T.ASIKAISEN välillä. Ensimmäisessä erässä PIITULAINEN iski paikalleen osuvan oikeankäden koukun vastustajan korvahermon kohdalle. Se isku horjutti vahvaa ASIKAISTA. Toisessa erästä alkaen PIITULAINEN oli ylivoimainen. Hän teki vastustajalleen mitä tahtoi. Punasi tämän kasvot ja huvitti yleisöä ottelusilmää osoittavilla nopeilla väistöillä sekä naputuslyönneillä mitä kummallisimmista asennoista. PIITULAISEN selvä 3-0 voitto. SIMEONIN SILMÄKULMASTA kirjoitetti: Suomen Nyrkkeilyliitto sai toissailtana neljä uutta nimeä. PIITULAINENKIN sai nyt sen tittelin, joka häneltä vielä puuttui ollakseen "isojen poikien" kirjoissa. Johan poika ehti kesällä muistokilpailuissa voittaa kaksi TUL:n mestaria (RASKIN ja JOKISEN) ja hiljattain syksyllä Tanskan ja Saksan maaotteluedustajat. No niin, Suomen mestaruudesta käy sitten tie Euroopan mestaruuteen jne. sikäli mikäli luonto ja paikat kestävät. 19-vuotiaalle nuorukaiselle ei saa liikoja vaatimuksia vielä asettaa. Tuntuu siltä kuin PIITULAISEN poikamaisesti vallaton ottelumieli saisi osakseen väärinymmärrystä siellä täällä. Katsomosta kuului huutoja "elä pelleile"! Vierustoverini etupenkillä oli myös sitä mieltä, että PIITULAINEN diivailee. Ja samaa sanoo eräs saksalainen sanomalehtimies arvostellessaan kevyen sarjan kamppailua maaottelussa. En usko, että PIITULAINEN lainkaan pelleilee ja yleisön suosiota kalastelee. Hän on kerta kaikkiaan sellainen välitön otteluriemun omaava urheilijapoika, joita meillä saisi olla enemmänkin. Murjottaminen ja liian vaatimattomaksi tekeytyminen silloin kuin sydän kuitenkin riemusta sykähtelee, on valheellista naamiointia, toisin sanoen emäpelleilyä. OVE ANDERSEN ja GUNNAR HÖCKERT olivat aikanaan yleisurheilun "piitulaisia", erinomaisen reiluja poikia, jotka iloitsivat menestyksestään niin, että naapurikin sen huomasi. Väärin heitäkin taidettiin silloin tällöin ymmärtää. Luonollisuus ja ylimielisyys ovat kaksi eri asiaa, joita ei saisi toisiinsa sekoittaa.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/6

ENSIMMÄINEN MAAOTTELU. 18.6.1940 Maaseutu-Helsinki nyrkkeilykilpailut olivat  Tammisaaressa, missä yli 2000 päisen katsojain ihmetellessä kuinka "Suvion kasvatti" nuori viipurilainen YRJÖ PIITULAINEN voitti sarjassa 62kg AHTI LEHTISEN selvästi, esittäen kilpailujen monipuolisimta nyrkkeilyä sekä ollen erinomaisessa kunnossa. Maaseutu voitti Helsingin 7-1, Tämän jälkeen olikin isäni ensimmäinen maaotteluedustus, kun 4.10.1940 Suomen maajoukkue kohtasi Kööpenhaminassa Tanskan. Jo etukäteen pohdinnoissa odotettiin ensikertalaisen YRJÖ PIITULAISEN voittoa tanskalaisesta vastustajastaan, huolimatta hänen vähäisestä kokemuksestaan. Suomen nyrkkeilyn isä, VIKTOR SMEDS antoi lausunnon maaottelun aattona, ei voitto vaan urheilijamainen esiintyminen on pääasia. Maaottelu päättyikin tasapeliin Tanskassa.

Suomen voittajina olivat OLLI LEHTINEN, YRJÖ PIITULAINEN, SULO ROSSI ja VILLE SUHONEN. Lehdet ylistivätkin nuoren PITULAISEN suurtyötä ja kirjoittivat, vaikka asiantuntijapiireissä YRJÖÖN jo luotettiin, sillä Tammelundin leirillä hän osoittautui nopeimmaksi mieheksi ja hänen iskutarkkuutensa oli hyvä ja nopea. Tälläinen tarkkaiskuinen mies, jolla järkikin  leikkaa tavallista paremmin, voi toivoa suuriakin voittoja, kunhan hoitaa vielä pohjakuntonsakin. PIITULAISEN nopeus yllätti tanskalaisen KAJ FRANKIN. Hän suorastaan häkeltyi YRJÖN iskuryöpyistä tai nopeista väistöistä. Suojaukseen PIITULAISEN on silti kiinnitettävä huomiota, ettei ikäviä yllätyksiä sattuisi. Samalla hänestä tuli tanskalaisyleisön suuri suosikki. Maaottelun jälkeisemä päivänä seurasi vielä ystävyysottelu Odensessa minkä Suomi voitti 5-3. Voittajien ollessa nyt TOIVO RYTKÖNEN, EINO PELKONEN, YRJÖ PIITULAINEN, SULO ROSSI ja OIVA PURHO. Isäni nousi jälleen suureksi yleisön suosikiksi voittaessaan tällä kerralla tanskalaisen EDWIN PEDERSENIN saaden useaan kertaa kesken ottelun yleisön suosionosoituksia voittaen kaikki eränsä ylivoimaisesti ja olisi lehtien mukaan tyrmännyt vastustajansa, ellei olisi ollut turhan "kohtelias"!

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/5

SUOMEN TALVISOTA 30.11.1939-14.3.1940 Kukaan ei voinnut kuvitella vuonna 1939 syksyllä, että jo muutaman kuukauden kuluttua ennen niin kaunis kaupunki, kuin Viipuri, täytyi luovuttaa pahoin vaurioituneena vieraalle valtiolle. Sillä yllättäen 30.11.1939 alkoi sota Puna-armeijan hyökätessä ilman sodanjulistusta Karjalan kannakselle. Presidentti KYÖSTI KALLIO julisti maahan sotatilan, luovuttaen samalla Puolustusvoimain ylipäällikkyyden Sotamarsalkka MANNERHEIMILLE. Talvisodan 105 päivää ovat kunniakas luku Suomen historiasa. Taistelut kuten Summa, Taipaleenjoki, Lemmetti, Raatteentie, Salla, ja Suomussalmi ovat jääneet legendaarisina Suomen historiaan. Menetyksenä talvisodassa on 21396 kaatunutta, 1434 kadonnutta, ja 43557 haavoittunutta, kotinsa menetti lähes 430 000 karjalaista, joka oli 12% maan väkiluvusta. Helsingille luvattu 1940 vuoden Olympialaiset tietenkin jouduttiin peruuttamaan. Kun olot alkoivat taas vähän normaalisoitumaan järjestettiin sodassa kaatuneiden sankareiden kunniaksi kesällä 20-22.7.1940 Kaatuneiden muistokilpailut yhdessä keskusliittojen kanssa. Ohjelmaan kuului yleisurheilun, painin, voimistelun ohella myös nyrkkeily. Tasavallan Presidentti KYÖSTI KALLIO avasi ne Helsingin Olympiastadionilla 30 000 katsojan läsnäollessa. Stadionin eteläkaarteessa oli kaksi kehää ja osaanottajia kaikkiaan 82, joista 32 TUL;n seuroista. Isäni sarjassa 62kg oli 18 osaanottajaa ja ensimmäisessä ottelussaan hän kohtasi tammisaarekaisen LARS SJÖHOLMIN voittaen ottelun ylivoimaisesti naputellen vasempia suoriaan lukemattoman määrän. Seuraavaksi hävisi isälleni Tampereen E.JOKINEN ja lehdissä todettiin SUVION oppipojan olevan ilmetty jälkipainos oppi-isästään, joskin iskuvoimaa vielä puuttui. Kilpailujen sarjan 62kg loppuottelussa YRJÖ PIITULAINEN kohtasi TUL:n jo kokeneen E.RÄSÄSEN ja lehtikirjoitusten mukaan ei SUVIO no2 vaivannut kauan entistä TUL:n mestaria, sillä jo ensimmäisessä erässä RÄSÄSEN oli tehtävä tuttavuutta kanveesin kanssa ja kun RÄSÄNEN siitä nousi sekapäisenä pystyyn, keskeytti kehätuomari ottelun aivan oikein PIITULAISEN hyväksi. Jälkijuttuna kilpailuista todettiin, että mieleen jäi parhaitten tällä kertaa viipurilainen SUVION kasvatti YRJÖ PIITULAINEN, josta jo nyt rohjettiin ennustaa kelpoisaa edustajaa lähivuosien kansainvälisiin kilpailuihinkin. PIITULAINEN omaa jo nyt erinnäisiä avuja, joita mestariluokkaan pyrkivältä vaaditaan. Hän on fysiikaltaan hyvin kehittynyt, omaa irtonaisen iskun suorituksen ja hallitsee jo nyt isku että väistötekniikan kiitettävästi.Ollen oikea tyylinäyte siitä miten tekniikalla ja kylmällä harkinnalla nujerretaan nyrkkeilykehässä kova tappelijatyyppi. Sitä oli PIITULAISEN ottelu tammisaaren väkivahvaa SJÖHOLMIA vastaan. Siinä yhteenotossa viipurilainen käytteli erittäin taidokkaasti teräviä vastaiskuja ja nopeita Side-Step väistöjä. Kunhan hän saa iskuihinsa enemmän voimaa on meiltä turha hakea miestä, joka kevyessä sarjassa pystyy hänen kanssaan tasavertaiseen otteluun. Muut voittajat näissä talvisodan jälkeisissä muistokilpailuissa olivat 51kg OLLI LEHTINEN, 54kg YRJÖ HEINO, 58kg EINO PELKONEN, 67kg VEIKKO BACKMAN, 73kg VILJO SUHONEN, alle 80kg EINO VAELMA ja yli 80kg OIVA PURHO

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/4

YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYURAN ALKUTAIVAL! Nyrkkeily oli pääsemässä hyvään vauhtiin ja nuori YRJÖ PIITULAINEN kiersi ahkerasti ottelemassa saadakseen kehäkokemusta, mutta ennen kuin alamme katsomaan mihin se tie johti, haluan kertoa että vuonna 1936 isäni nyrkkeilyihanne, nyrkkeilyopettaja ja myöhemmin hänen hyvin läheinen ystävänsä ja minun kummisetäni STEN SUVIO voitti Berliinin olympialaisissa Suomelle nyrkkeilyn ensimmäisen kultamitalin, jonka sen jälkeen on pytynyt saavuttamaan Helsingin omissa olympialaisissamme vain PENTTI HÄMÄLÄINEN, joka on Kotkan poikia. Vuodelta 1937 löydänkin ensimmäiset maininnat, jossa Viipurin Voimailijoiden kilpailuissa huhtikuussa YRJÖ PIITULAINEN voitti alokkaiden sarjan 58 kiloisissa. Silloin ei ollut vielä mitään poikasarjoja, joten kilpanyrkkeilyn aloittaminen tapahtui yleensä muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Niin kuin isänikin, nyt 15 vuotiaana. Lokakuussa samana vuonna Uuraan Voimamiehet järjestivät kilpailut, jossa nuori ja kauniisti nyrkkeilevä YRJÖ PIITULAINEN voitti jälleen ottelunsa ja palkittiin kilpailujen kunniapalkinnolla. Edelleen marraskuussa, nyt Viipurin Nyrkkeilijäin järjestämässä kilpailu tilaisuudessa jatkoi isäni voittoisia ottelujaan. Vuoden 1938 alussa joutui hän ensimmäiseen kansainväliseen otteluunsa saksalaisjoukkueen vierailtua Viipurissa. Hän hävisi niukasti ottelunsa kokeneelle saksalaiselle Völkerille. Ensimmäisiin Suomen Mestaruuskilpailuihin 6-7.3.1938 Helsingissä isäni osallistui höyhensarjassa ja vaikka ottelikin hyvin, ei vielä pärjännyt kokemattomana nuorukaisena siellä. Heti SM-kisojen jälkeen hän palasi voittojen tielle, voittaen sarjassa 58 kg SALOMON LAASOSEN. Saman vuoden huhtikuussa Kotkan Voimailijoiden kilpailuissa sama tahti jatkui. Seuraavana vuonna 5-6.3.1939 jälleen Helsingissä pidettävissä Suomen Mestaruuskilpailuissa, mutta nyt sarjassa 62 kiloa kärsi isäni tappion jo kokeneelle, tulevalle kovalle kiistakumppanilleen AHTI LEHTISELLE. Välittömästi SM-kisijen jälkeen kokeili isäni huomattavasti omaansa suuremmassa painoluokassa sarjassa 67 kiloa ottelemista huonolla menestyksellä kärsien tappion ULJAS LODILLE. Ja vielä Eestissä 3.8.1939 isäni hävisi sarjassa 62 kiloa eestiläiselle NÖGISTÖLLE. Joten nyrkkeilyoppia joutui isäni vuonna 1939 hakemaan joidenkin tappioiden kautta,

STEN SUVIO ja isäni YRJÖ PIITULAINEN näytösottelussa jossakin Karjalassa, jossa kiersivät ahkerasti STEPAN antaessa nyrkkeilynäytöksiä karjalaisille. Isäni sai loistavaa oppia ihanteeltaan ja nyrkkeilyopettajaltaan ihan käytännön kautta!

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/3

YRJÖ PIITULAISEN LAPSUUS Osa/2 Tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, sillä alin ikäraja oli 14 vuotta. Mutta nämä esteet oli raivattava pois ja niinpä hän eräänä päivänä sydän pamppaillen seisoi Viipurin Voimailijain sihteerin NIILO KUROSEN edessä vastaillen tämän henkilötietoja koskeviin kysymyksiin. Kaikki muu meni hyvin, kunnes sihteeri kysyi ikää. Pojalle tuli hätä käsiin. Millä tavalla saisi pari vuotta lisää silmänräpäyksessä? Aivot toimivat, sanoa vai eikö sanoa? Ratkaisu tapahtui. Varpailleen nousten, harteita levennellen ja matalalla, joskin hieman aralla äänellä, vakuuttaen vastasi poika sihteerille, 14 vuotta! Hetken oli täysi hiljaisuus. Kumpikaan ei puhunut mitään? Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias. Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias? Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri huomasi pikku pojan tukalan tilanteen, heltyi ja kirjoitti jäsenkortin, mutta kun pojan piti maksaa jäsenmaksu, ilmeni, että hänellä ei ollutkaan rahaa kuin 4 markkaa. Minkä kirjoitin sen kirjoitin, lienee sihteeri ajatellut, koska YKÄ sai maksaa puuttuvat 12 markkaa myöhemmin. Nyt oli kaikki selvää. Alkoi kova harjoitus ja nyrkkeilysalista muodostui suorastaan toinen koti. Seuran johtohenkilöt huomasivat jo heti alussa, että he olivat saanneet jäsenekseen tavallista lahjakkaamman pojan, joka oppi kaiken minkä näki. Viipurin Voimailijain jäsenyys ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä uusi nyrkkeilyn erikoisseura Viipurin Nyrkkeilijät otti YKÄN hoiviinsa vuonna 1934. Seuran harjoitukset pidettiin Viipurin Urheilijain salilla, jossa YKÄ erikoisesti muistaa VALLE RESKON, NIILO SOMERKOSKEN, STEN SUVION, WULFF GOUREVITCHIN, URHO MERILUODON ja LAURI SAAREN. Elämällä alkoi olla nyt jotain sisältöä. Vapaa-ajan vietto ei enää ollut sattumanvaraista, vaan viikko-ohjelmaan mahtui etukäteen suunniteltua toimintaa. Illat kuluivat harjoituksissa, kilpailuissa, kerhoilloissa ja seuran eri juhlatilaisuuksissa. Mutta harrastukset lisääntyivät. Jo kouluaikana YKÄ sai vapaaoppilaana opiskella laulua Viipurin Musiikkiopistossa, mutta nyrkkeilyinnostus oli voimakkaampi. Joten laulu jäi harrastukseksi. Silti hän esiintyi monia kertoja koulun juhlissa, Karjalan Laulun poikasolistina. Viipurin Radiossa yhdessä YRJÖ OJALAN ja MARTTI RANNEMAAN kanssa. Ja niin edelleen. Taloudellinenkin puoli parani eri harrastusten kanssa yhdessä. 13 vuotiaana YKÄ pääsi johtajien LAATU & KORPELAN omistamaan Linja-Auto Oy;n rahastajaksi päästen näin matkustamaan eri puolilla Karjalaa. Muun muassa Terijoella, Kiviniemesäs, Imatralla, Ruokolahdella, Pohjanlankilassa. Varsinaisen rahapalkan lisäksi autossa oli mainio tilaisuus viihdyttää laulamalla matkustajia. Nyt kannatti ostaa jo kaupasta oikeat kengätkin ja mammakin sai oman osuutensa. 15 vuotiaana YKÄ pääsi työhön Paulingille, jossa olikin yli neljä vuotta.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/2

YRJÖ PIITULAINEN LAPSUUS. Osa/1 Palleroinen pikku poika juosta linkutteli oikea varvas verillä Viipurin Ristimäessä mukulakivistä katua alas kääntyen vasemmalle portista sisään huutaen täyttä kurkkua. Hän näki pihan perällä olevan kivisen pyykkituvan ovesta tupruavan höyryä, josta arvasi äidin olevan siellä. Poika kertoi äidilleen loukanneensa jalkansa kiveen. Tämän kysyttyä miksi hän taas oli potkinut kiviä, näytti poika silmät nyt ilosta kyynelissä siitä hyvästä saamaansa 25 penniä. Äiti niisti pojan nenän, sitoi verisen varpaan ja jatkoi pyykinpesuaan. Hän joutui käytännöllisesti katsoen yksin elättämään viittä lastaan, kahta tyttöä ja kolmea poikaa, joista Yrjö oli nuorin, mutta ei suinkaan hiljaisin. Koska isä oli paljon poissa kotoa, turvautuivat lapset kaikessa äitiinsä, jolle puolestaan lapset olivat suuri lahja. Äiti oli lapsien rakas mamma, jolla riitti hellyyttä köyhyydestä, sairaaloisuudesta, ansiotyön rasituksista ja paljosta muista huolimatta. Isän joskus kotona käynnit eivät suinkaan tuoneet mitään juhlahetkeä mukanaan, pikemminkin päinvastoin. Käynnit harvenivat kunnes lopulta loppuivat, isä oli saanut surmansa puukon iskusta. Äidin asema muuttui nyt virallisestikin perheen pääksi ja hänen ja lasten keskeinen suhde entisestäänkin läheni. Mutta se ei riittänyt. Puute ja köyhyys painoivat raskaina mamman harteita ja niinpä toinen tyttäristä täytyi antaa eräälle lapsettomalle äidille kasvatiksi. Paljon helpotusta aiheutti myös se, kun vanhempi tyttäristä ja vanhemmat veljet pääsivät ansiotyöhön. Nyt oli vain Yrjö, perheen rasavilli kuopus, äidin kanssa päivisin, mutta pian Yrjökin joutui kouluun, joka osittain oli helpotus sekin. Saihan koulusta ilmaisen ruoan ja ilmaisia vaatekappaleitakin, kenkiä ja niin edelleen. Näin kertoili lapsuudestaan meille kaikille tuttu YRJÖ PIITULAINEN kyyneltippa silmäkulmassaan, mutta ei suinkaan katkerana. Päinvastoin. Oman kultaisen  mamman ympärillä puutteellisissakin oloissa vallinnut lämmin ja rakastava ilmapiiri loi lapsiin sitä turvallisuuden tunnetta, jota ei läheskään aina saada ulkonaisesti rikkaissa kodeissa. Iloinen, välitön, tunne-elämältään voimakkaasti ylimmästä riemusta alimpaan murheeseen vaihteleva YRJÖ PIITULAINEN on täysin karjalainen ja nimenomaan viipurilainen. Hänen vanhempansa samoin, äiti oli kotoisin Ylivedeltä. Perhe asui Yrjön syntymäaikoina 5.1.1921 Viipurin Ristimäessä kaupungin rakennuksissa ja sieltä lienevät hänen ensimmäiset lapsuudenajan muistonsa. Sen jälkeen he muuttivat useasti asuen muun muassa Linnasaarenkadun, Alakadun, Patterimäenkadun, Kirveskadun ja Tuliuunikadun varrella. Kansakoulun Yrjö alkoi Likolammella 1.9.1928 ja lopetti Repolan kansakoulussa johtajasedän Hjalmar Suhosen luokalla. Laulu oli tietenkin aina kymppi ja keskiarvokin pysytteli 8. paremalla puolella. Aina missä tarvittiin laulajia, oli Yrjö mukana. Useasti hän esitti luokan edessä ulkopuolelta opetusohjelmankin kuuluvia lauluja, joissa kerrottiin kauniin kuutamoyön lemmenhaaveiluista, joskin Yrjö nähtiin myös mukana poikamaisissa ja reippaissa intiaanileikeissä. Jostain ihmeellisestä syystä YRJÖ PIITULAISEN ei tarvinnut käydä kansakoulun  jatkoluokkia lainkaan ja hän arvelee, että se johtui siitä, kun hänellä ei ollut kenkiä. Äiti  oli kyllä luvannut pojan kouluun, jos hänelle koulun puolesta hommattaisiin kengät. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt ja niin Yrjö oli vapaa poika lähtemään ansiotyöhön. Ensimmäinen työpaikka olikin Ristimäessä Kakkosen sekatavarakaupan juoksupoikana. Mitään erikoista mainittavaa ei näiltä ajoilta ole muistissa, kunnes sattui tapaus, joka viitoitti YKÄN tien tiettyyn suuntaan, vuosikausiksi jopa vuosikymmeniksi! Jollain ihmeellisellä tavalla poika oli joutunut 11 vuotiaana VIIPURIN VOIMAILIJAIN pikkujoulujuhlaan Voimailijain salille. STEN SUVIO vaimoineen oli huomannut pojan ja hetken päästä tämä istui STEPA-sedän polvella. SUVIOLLA ei ollut itsellään lapsia ja olisivat halunneet YKÄN omakseen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, vaikkakin STEPA ja poika ystävystyivät ja olivat vuosikausia erittäin läheisessä yhteistyössä. Lieneekö  mestarinyrkkeilijän syliin pääsy vaikuttanut siihen että pojan halu päästä nyrkkeilemään oli vastustamaton!

Kotitalonsa lähistöllä tienpientareella Viipurissa istuvat veljekset VEIKKO, YRJÖ ja OTTO

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/1

5.1.2003 PALUU KIRJOITAMISEN PARIIN! Istun Ison Omenan cafe Prezzon tutussa pöydässä kahvilla. Aamupäivä on jo pitkällä. oikeastaan keskipäivä jo lähestyy. Koitan palata taas takaisin kirjoittamisen pariin ja kertomaan uusista kuvioista elämässäni. Edellinen kirjoituksenihan päättyi 17.10.2001 Kämp Gallerian cafe Strindbergin ostoskesuksessa olevaan pöytään, joten olen ainakin vaihtanut isompaan ostoskeskukseen sitten 2001 vuoden lopun. Onhan tässä ehtinyt aika paljon tapahtumaan sen jälkeen. Olen saannut ennen kaikkea työtä! Jari Kurrin hienossa liikuntakeskus Athlonissa, missä pidän joka arkipäivä kuntonyrkkeilytreenejä erillaisille porukoille ja ihmisille. Olen saannut myös Helsingin Yliopistolta töitä perjantai iltapäivinä, missä vedän pari tuntia kuntonyrkkeilyä akateemisille nuorille. Pohdinkin edellisessä nettikirjassani mahdollisuuksia löytää tässä iässä mielekästä työtä? Jotain juttua, joka tempaisisi mut vielä mukaansa.Toisi vähän säihkettä sekä arvonantoa henkilökuvaani joka joutui jonkin asteiselle törmäys, etten sanoisi tyrmäystilanteeseen lama-Suomen hallinta-aikana 1993. Kaikkea tätä on löytynyt nyt pienessä mittasuhteessa jälleen. Työni kautta ihmisiä on taas ympärilläni runsaasti ja minulla on taas ilo tutustua uusiin ihmisiin, nuoriin ja keski-ikäisiin, jopa vanhempiikin, sillä olen saannut kunnian tulla teollisuuden-ja liikkeenharjoittajain seuran PAMAUS Ry:n jäseneksi. PAMAUS-seuran emsisijaisena tehtävänä on vaalia karjalaista verenperintöä sekä historiaa Karjalasta ja Viipurista. Mistä minunkin äitini ja isäni ovat syntyisin. Ja muuten, itseasiassa juuri tänään on tai olisi isäni YRJÖ PIITULAISEN 82-vuotis syntymäpäivä. Joten jos sallitte, niin esittelisin teille isäni NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN ja hänen nyrkkeilyuransa. Koska tiedän isäni lapsuudesta kovin vähän, annan REINO KUUSELAN Viipurin Nyrkkeilijöiden pitkäaikaisen entisen sihteerin hoitaa sen kertomisen.

HARRIN KEHÄKULMASSA: Tee tyhjästä mielenkiintoinen elämä

Hyvää huomenta.  Paluu Tuulimäen Boxingsalille tehty ja elokuu kohta harjoiteltu. Olen tänään tarkentanut syyskauden 2024 treeniohjelmani, joka on nimikkeellä TUNTUMAN SÄILYTTÄMINEN. 75 harjoitusta 750-800 erää. Sen suorittamisen merkitys ei olisi mikään ihmeellinen, mutta se on mun tapani taistella vanhuutta ja kiloja vastaan, mikä on luonnollista, kun olet 77 vuoden ikäinen. Toinen tärkeä juttu on maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset kavereiden kanssa Cafe Torpanrannassa. Kevätkausi on ollut hiukan sekava matkusteluista johtuen, Kanaria, Andalusia ja Tukholma ja kotimaan matkustelu ovat verottaneet harjoitus suunnitelmaani niin, ettei kevään 2024 harjoitus suunnitelma  täysin toteutunut. Vai onko se laitettava jo orastavan vanhuuden piikkiin? Niin, yritän jotenkin selittää saamattomuuteni, tahdon puutteeni, löysäilyni....huh huh, ei auta selitellä! Nyt on parempi keskittyä vain tänä  päivänä syyskauden 2024 suorittamiseen.... Ai ai...täytyypä ihan mieleni kannustukseksi kuunella vaikkapa JOHNNY HALLYDAYN Rock and Roll Man...Haluan tässä samalla toivottaa hyvää mieltä...onnellisuutta ja unelmia rauhasta koko maailmassa ja että ihmiset olisivat toisillensa hyviä ja toisiansa ymmärtäviä....kyllä olisi maailmassa paljon mitä pitäisi muuttaa ja parantaa? No minä jatkan omaa pikkuriikkistä elämääni yrittäen itse olla hyvä ihminen ja muistaa isäni sanat jotka hän sanoi useamman kerran, kun olin ihan pikku poika "Harri muista, ystävllisyys ja kohteliaisuus ei maksa mitään".....

6.6.2024 kirjoitettua....Torstai on toivoa täynnä. Me kaikki tiedämme ja olemme kuulleet tuon lauseen mikä nyt sinänsä tuntuu melkoisen merkityksettömältä. Sitä voisi kyllä toivoa joka päivään.  Maailmassa kuohuu monella tapaan ja uutiset ovat melkoisen negatiivisia. On nuorten ja vanhuksien mielen ahdiistusta. Minä taas koitan edelleen noudattaa yhtä oivaltamaani mietettä jo vuosikymmenien takaa.... TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ. Sitä miten siinä olen oonistunut tai tänä päivänä onnistun on vaikea sanoa. Nyt kuitenkin, oikeastaan ainoa, mitä olen tähän kesään päättänyt on varjonyrkkeily leirini tuossa Toppelundin Areenalla eli Vihreässä Temppelissä joka on JYRKI69 antama nimitys tuolle treenipaikalle. Tarkoitus on noin 15 harjoitusta per kuukausi.kesän 2024 ajan. Toukokuu meni 16.sta treenillä. Painonpudotus tuon herkullisen ja hienon Andalusian kierroksen jälkeen on menossa, mutta en ole oikein vielä saannut siihen oikeaa otetta. Se on vielä hakusessa. No näin taas tämän aikaisemmin kirjoittamani blogijutun jonka voin näin siirtää myös tähän päivään ja tähän hetkeen.....

15.1.2024 kiejoitettua....

Nämä tarinat ja muistelot vievät minut usein kymmenien ja kymmenien vuosikymmenien päähän. Toisaalta tunnen siitä hyvää mieltä sillä muistot tuovat niin paljon mieleen, isäni, ystävät sieltä kiristettyjen köysien maailmasta, joka jotenkin tuntuu vain kuuluvan elämääni, jopa vielä tänäänkin vaikka käynkin mahdotonta taistelua vanhuutta vastaan....mutta ei ajatella sitä tänään ja tämän jutun kanssa sillä en muista kuka, mutta kerran joku pyysi minua kirjoittamaan Ruskaturnauksen käsiohjelmaan luvun ja se oli tietysti ilo minulle olla mukana nyrkkeilyssä. Parin päivän päästä lähden korkeanpaikan leirille (vitsi) Puerto Ricoon Kanarialle missä kävellään paljon, vietetään päiviä Amadoresin rannalla, upea ranta, mutta odotan jo kovasti, kun palaan sieltä takasin alkaa tämän vuoden treenikausi Tuulimäen boxingsalilla taas neljästi viikossa ja silloin varmaan tunnen taas BOXING IS MY LIFE.....

SYNTYNYT NYRKKEILIJÄKSI. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä otsikkoa väärin. Tuli vain mieleeni, kun näin kirjoituksen minkä olin kirjoittanut joitakin vuosia sitten pyynnöstä RUSKA-TURNAUKSEN käsiohjelmaan. Jossain mielessä tämä kyllä pitää paikkansakin. Nyrkkeily on ollut mun lajini, mun rakastettu ja mulle rakas. Siitäkin huolimatta, että  monet muut lajit ovat Suomessa suositumpia kuin NYRKKEILY. Arvostetuimpia ja kunnioitetumpia. Minäkin kunnioitan kaikkea urheilua sekä urheilijoita lajista riippumatta. Kuitenkin uskallan sanoa; MINUN LAJINI ON NYRKKEILY!

Se on ollut NYRKKEILIJÄN ELÄMÄ! Synnyin virtuoosimaisen nyrkkeiljän poikana suoraan nyrkkeilyyn. Hän liitti mut samana päivänä kun synnyin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. Tuli aika mun innostua nyrkkeilyyn, heikkona ja heiveröisenä pikkupoikana 13-vuotiaana. Tuntui kuin se päivä olisi vain odottanut sitä hetkeä kun aloittaisin tämän lajin. Missään tapauksessa se ei ollut helppoa. Olet YRJÖ PIITULAISEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN poika. Olen tästä kirjoittanut kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Se kertoo myös, että rakkauteni on nyrkkeily! En ole koskaan peitellyt enkä kieltänyt sitä. Kuitenkin arvostan kaikkia muita urheilulajeja ja urheilijoita, ihmisiä ja ystäviä. Tie on ollut välillä kova, mutta elämä on ollut kuitenkin onnekas. Olen saannut paljon ystävyyttä ja rakkautta. Suurimpana tänään tunnen, että mulla on perheeni, MURUNI ja lapseni JESSICA ja JERRI ja olen saannut elää. Olen 75 vuotias ja käyn edelleen treenaamassa, lyön säkkiä, palloja, varjonyrkkeillen. Rakkaus nyrkkeilyyn on olemassa, EHKÄ TUO OTSIKKO ON KUITENKIN TAVALLAAN OIKEIN?

 

E 

HARRIN KEHÄKULMASSA: Virtuaalinen ja oikea elämä

   

Hyvää huomenta. Olen nyt siis 77 vuotias. Huh, se on kyllä vähän hämmentävää ja nostaa tietysti kysymyksiä mieleen, mutta on ehkä turha nyt ajatella niitä, vaan elää vain edelleen tätä päivää, olla onnellinen siitä mitä elämä vielä antaa. Olen ollut taipuvainen aina pohtimaan tätä elämää, sen eri variaatioita. Välillä tää mun omakin elämä on ollut vuoristorataa ja kyydissä olemisessa on ollut tekemistä. Voisin kyllä sanoa ja ajatella, että olen rauhallisempi ja ajattelevampi tänä päivänä. Perheeni ja ystävät ovat tärkeitä elämässä. Treenaaminen suhteessa ikääni yksi päällimmäisiä asioita. Musiikki ja Rock and Roll antaa sykettä. Olen saannut ison määrän lämpimiä onnitteluja näiden virtuaalisten viestimien kautta ja kiitän niistä ja toivotan HYVÄÄ KESÄÄ ja ONNELLISTA ELÄMÄÄ KAIKILLE!

. 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       Tässä alla vähän aikaisemmin kirjoitin ja pohdiskelin sitä onko tämä virtuaalinen elämä enään tarpeellista kohdallani, kun olen jo kaiken kertonut. On tietenkin tapaamiset ja tapahtumat oman ikäpolven ja kavereiden kanssa. Ne ovat tietenkin hienoja, voisin sanoa super hienoja ja arvokkaita. ja olisivat tietysti kerrottavan arvoisia....Tässä  jo vähän aikaisemmin pohdiskelin tätä nykyistä virtuaalista elämåä tässä päivässä....Miten päästä eroon tästä nykyisestä kaikenlaisista somejutuista ja virtuaalisesta elämästä, elää elämää, kävellä Haukilahden rantoja, lukea kirjoja, kahvitella kavereden kanssa ja päivittää elämää tähän päivään, käydä treenailemassa Tuulimäen Boxingsalilla jatkamassa taisteluani vanhuutta vastaan...joo,joo...tiedän...me jokainen häviämme tämän taistelun, mutta missä erässä, se ei ole vielä selvä? Elämä Muruni kanssa ja lastemme elämä, se on tietenkin tärkeää ja kuinka toivonkaan heille kaikille onnellista elämää....

A

Tämä virtuaalinen elämä on siitä metka, että se tempaa mukaansa. Varsinkin jos on innostuvaa sorttia. Minäkin olen ollut tässä Facebookissa mukana jo kauan, jopa vuodesta 2008 saakka. Pitänyt blogiani jo vuodesta 2005 alkaen. Facebookissa aloin pari-kolme vuotta sitten päivittämään NYRKKEILIJÄN UNELMA sivujani blogiini VARJONYRKKEILYÄ, joka pohjautuu kirjaani, kuviin leikekirjani sivujen kera. En ollenkaan arvannut, kuinka paljon aikaa ja päivityksiä se vaati? No, meni tässä siihen pari-kolme vuotta. Nyt se on ollut valmis. oikeastaan muutaman vuoden. Minulla oli muutama toinenkin virtuaalinen viritys Facebookissa, niin kuin esimerkiksi isäni YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani taltioiminen kuvineen ja tarinoineen.

On kirjani ELÄMÄNI POLTINMERKIT päivitystä ja pohdiskelua elämästä, minkä kirjoitin nettikirjana ja sen tarkoitus oli olematta olleenkaan myynti, mutta sitten koulukaverini ja ystäväni Masa von Elm antoi sen mulle pari-kolme vuotta sitten kirjana joululahjaksi. Oikastaan se on aika syvää luotaava ja oman minuuteni pohdiskelua erillaisten elämän tilateiden kautta.  Olen analysoinnut sen seuraavasti....

                           Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, minä ja JERRI.....