Niin se on perjantai ja treeniaamu Tuulimäen Boxingsalilla. Etsiskelen sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ. Ei taida kyllä löytyä? Mutta toinen yhteinen asia tuohon 7.2.2013 kirjoitettuun juttuun, ON, että noin 100 päivää ja rantakausi alkaa. Treenaamista Tuulimäen Boxingsalilla. Kävelyä Mellstenin ja Haukilahden rannoilla. Ja kahvittelua kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa maanantaisin. Ja se on todellinen VASTAISKU tälle virtuaaliselle some-elämälle. Tavata ihminen ja ystävä ihan FACE to FACE. Kuulla tarinoita ihan oikeasti, puristaa kättä ja nähdä hymy ystävän kasvoilla! SE ON LOISTAVAA! Välillä ajattelen, että olen todellakin yksinkertainen, kun rakastan ja pidän yksinkertaisesta ja samoja polkuja kulkevasta elämästä. Olen onnellinen. Olen tyytyväinen. Ei tunnu oikein puuttuvan mitään? No kai se ikä tekee jo tepposia, en vain osaa enään vaatia mitään, olen saannut niin paljon, mutta myös kokea vastoinkäymisiä, joutunut taistelemaan ihan tarpeeksi. En haluaisi enään. En varmaankaan pystyisi enään. Mutta hienoja nää tapaamiset FACE to FACE! Kuvassa puristan ihanan sympaattisen Helsingin Tarmon sinisestä kulmasta olevan ja tunnetun "LION MAN" ( ihan oikeasti leijonien kanssa viidakossa eläneen) HEIKKI MÄKISEN kättä. Tässä vaan yksi tarinoista joita olen kuullut. HEI ME KAHVITELLAAN on TUHANSIEN TARINOIDEN kohtaamisia!
7.2.2013 kirjoitettua......
Jaa, se on taas perjantai. Viikko on vilahtanut nopeasti ja jotenkin huomaamattomasti viime perjantain Tukholman JERRY WILLIAMS shown jälkeen. Pari päivää matkan jälkeen meni sulatellessa sitä kaikkea, yliannostusta Rock and Rollista ja hyvästä ruoasta tyylikäissä Tukholmalaisissa ruokapaikoissa sekä Princess-tårta kahvitteluista. Olen kuitenkin palannut salille ja saannut treenini jälleen käyntiin. Lähtenyt tavoittelemaan sitä kadoksissa olevaa ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietäni. Helmikuukin on ehtinyt vaihtua ja sehän tarkoittaa, että noin 100 päivää ja rantakausi alkaa! Eli sadan päivän vaellus ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietä. Treenaamista Tuulimäen boxingsalilla, kahvittelua maanantaisin cafe Torpanrannassa jengin kanssa, joka on vastaisku tälle virtuaaliselle maailmalle. Mahdollisuus tavata ystäviä FACE to FACE. Tavata ystäviä ihan oikeasti. Kuulla viimeiset kuulumiset elämän eri sektoreilta. Tuntuu kiehtovalta lähteä taas kohti kevättä ilman, että ainoatakaan tapahtumaa on vielä sovittu, vain treenit ja kahvittelut maanantaisin. Tuntuu ihanan yksinkertaiselta.....edessä 100 päivän yksinkertainen ja yksinäinen vaellus kohti rantakautta 2013! Onko se näin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti