HARRIN TAPAHTUMAT: KULTAA TAIKKA KUNNIAA

2012 kirjoitin ja pohdin elämää partsilla ja nyt tasan 7 vuotta myöhemmin en paljon niitä ajatuksia muuttaisi. Tuntuu ihanalta nauttia aamuhetkestä, olen onnekas, olen edelleen mukana elämässä. Kiitollisuus täyttää edelleen mieleni ja koetut asiat sekä ystävät. Tuulimäen Boxingsali on nyt suljettu ja aukeaa taas elokuun alussa, joten on rantaelämän ja kesän vieton aika. Se on niin suloista omalla tavallaan. Luonnon kauneus, lumoavuus ja lämpimät aurinkoiset päivät ne hurmaa edelleen huolimatta siitä, että olen saannut niitä kokea jo nyt 72. SUMMERTIME menossa. Ihan niinkuin yhtä hurmaavaa, yhtä uskomattoman upeaa on JUKKA KUOPPAMÄEN biisi KULTAA TAIKKA KUNNIAA....jotenkin vaan se on edelleen koskettava.....

23.6.2012 kirjoitettua....
Istun parvekkeella ja katselen tuota vihreää luontoa, kuulen tuulen humisevan puissa, pikkulintujen sirkutuksen, lokkien kirkaisut. Kaikki näyttää niin rauhalliselta. Siniristilippu, Suomen lippu liehuu lipputangossa. On Juhannuspäivä! Keskikesä. Tuntuu niin kauniilta ja rauhalliselta katsella tätä näkymää. Nauttia aamuhetkestä ja rauhallisuudesta. Elämä ja monet asiat soljuavat hiljalleen ajatuksieni läpi. Mennyt viikko on saannut minut taas ajattelemaan, pohtimaan ja tuntemaan elämää. Olen valitettavasti saannut suruviestejä parantumattomasta sairaudesta kahdenkin ystäväni kohdalla. Aika heidän olemassa ololleen täällä maan päällä on nyt rajoitettu. Se tuntui niin murskaavalta ja lohduttomalta, mutta olen yrittänyt viikon aikana ymmärtää, että näin se vain on tässä elämässä. Meillä kaikilla on oma aikamme ja jos olemme onnekkaita saamme elää ja kulkea näitä elämän polkuja pidempään ja katsoa elämää monien vuosikymmenien ajan. Saada paljon muistoja. Ystävyyttä ja rakkautta! Rakastan jotenkin JUKKA KUOPPAMÄEN laulua KULTAA TAIKKA KUNNIAA, jossa JUKKA laulaa, "jompaa kumpaa vaan", muistan JUKAN ja monia hyviä hetkiä ja tapaamisia 70-luvulla. Yhden hienon keikkamatkankin keikkabusilla läpi Ruotsin alas sinne Malmön seutuville. Nyrkkeily oli silloin multa loppunut ja tunsin, että ei ollut KULTAA eikä KUNNIAA, mutta tunsin kuitenkin sillä reissulla, että ystävyys ja ihmiset ovat ne tärkeimmät asiat, tuon kaiken muun voit kyllä menettää ja selviät vielä elämässä ja voit olla onnellinenkin, kun ja jos omaat ystävyyttä ja rakkautta. Ja nyt tässä vaiheessa elämää. kun olen joutunut jo useammankin vuoden tähän tilanteeseen. että olen menettänyt ystävän, olen saannut suruviestin, poismenosta ja sairaudesta, olen joutunut uudelleen pohtimaan tätä menettämisen ajatustani? Menetämmekö myös ystävän heidän poismennessään? Onneksi emme. Jää muistot, tunteet, kaikesta koetusta. Jää sen ihmisen kuva sieluun ja kuva, tästä ystävästä hymyilevänä, voit muistaa parhaat päivät, parhaat hetket ja voit muistaa ystävän voimakkaimmillaan ja olla kiitollinen siitä mitä olet saannut kokea.....KULTAA TAIKKA KUNNIAA.....niinpä, elämä on kummallinen asia, 65 vuotta antaa sille niin paljon erillaisia näkökulmia....siniristilippu liehuu edelleen tuossa pihamaalla, tuuli humisee puissa, luonto on kauneimmillaan, on keskikesä.....ja linnut sirkuttaa puiden latvoilla!