ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Kävin tässä aamupäivällä stadissa kahvilla Rautatieaseman Elielissä ja tapasin Rovaniemeläisen kirjailijan PEKKA JAATISEN ja sain hänen viimeisen kirjansa

ja samalla vaihdettiin kuulumisia ja päivitettiin tapahtumia. Oli erittäin mukavaa taas tavata PEKKAA. Sitten tapasin siellä toisenkin kaverin Lapista ja hän kertoi että JOULU olisi jo lähellä ja tulossa pian. No en voi tietenkään epäillä hänen sanojaan sillä hänhän on jonkinlainen joulun asiantuntija!

Joten on pakko todeta että JOULU ja UUSI VUOSI 2013 on lähestymässä hurjaa vauhtia. On aika unohtaa laihdutuskuurit tältä vuodelta, on aika kiittää ystäviä hauskasta vuodesta, miellyttävistä hetkistä.

Ensi perjantaina 14.12 vielä kahvitellaan cafe Torpanrannassa ja sitten vetäydytään joulun viettoon perheeni kanssa ja palataan tämän bloginkin pariin ensi vuonna eli ONNELLISTEN VUONNA 2013! HYVÄÄ JOULUA ja HAUSKAA VUODENVAIHDETTA! Harri kuittaa!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

On niin ihana herätä sunnuntaiaamun rauhaan ja katsella ulos tyyneen ja valkoiseen talvimaisemaan, ottaa kuppi kahvia ja vain olla ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Suomen Itsenäisyyspäivän humu on laskeutunut. Linnan juhlien Kuningatar on valittu. ILKKA KANERVA on toipunut toivottavasti yllättävästä hypnoosiesityksestä Linnan juhlien jatkoilla?

Me kahviteltiin jengin kanssa perjantaina, niiden kanssa, jotka Itsenäisyyspäivien juhlista olivat tokentuneet ja meitä oli vähemmän paikalla kuin normaalisti, mutta erikoista oli se, että meitä oli 1960-1962 koulukaverita paikalla jopa neljä kaveria, ESA MALM, minä, SIMO SALONEN ja SVEN OLOF JOHANSSON joka oli ensi kertaa mukana kahvittelemassa.

Sitten äsken luin että EDIS "Prince" TATLI oli eilen voittanut tyrmäten minuutissa italialaisen vastustajansa EUROOPAN UNIONIN titteliottelussa kevyessä sarjassa ja otti näin itselleen EU-tittelin. Tämä 25-vuotias nuorukainen on nyt voittanut kaikki 19 ammattilaisotteluaan ja on selvästi matkalla kohti huipua, EDIS TATLI on kiehtova ja tyylikäs nuorimies, jossa on ainesta valloittaa niin miesten kuin naistenkin sydämet esityksillään kiristettyjen käysien sisällä että ulkopuolellakin. Hänen lempinimensä PRINCE sopii hänelle kyllä erinomaisesti. Tulee olemaan kiinostavaa seurata tämän nuoren kehägladiaattorin tulevia kehäesityksiä! Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja huomenna palataan arkeen ja koitan itsekkin löytää taas voimia palata treenaamisen pariin, sillä olen kulkenut nyt muutaman päivän sangen leveää herkkuttelijan valtatietä, mutta täytyyhän Suomen itsenäisyyttä juhlia!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Huomenna on juhlapäivä. Suomen Itsenäisyyspäivä on yksi hienoimmista juhlapäivistä vuoden aikana. Sillä on niin suuri merkitys Suomen historiassa. Tosin tänä päivänä kun ollaan tässä EU-ympyröissä, se vähän jakaa sitä Suomen yksilöllisyyttä laajemmaksi. Mutta Suomi on silti ainakin mun kotimaa yhtä suuresti kuin on aina ollut. Tänään aamupäivällä käyn taas vähän treenailemassa Tuulimäen boxingsalilla, sitten on yhtä sun toista pientä tehtävää päivän aikana ja huomenna aamupäivällä on Jessica-tyttöni joukkueella futisturnaus Myyrmäen jalkapallohallissa ja sieltä ehdimme kotiin sitten TV:n äärelle katsomaan Linnanjuhlia ja syömään jotain pikku naposteltavaa sen aikana, joten mitään suuria juhlia ei mulla ole

mutta juhlamieltä ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ kaikkile muillekkin!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Kylläpä päivä voi nopeasti muuttua kaikesta toiveikkuudesta jonkinlaiseen epätoivoon. Aamulla lähdin meidän perjantain kahvittelutilaisuuteen julkisilla kulkuneuvoilla niinkuin aamu TV:ssä neuvottiin ja jätin auton parkkikselle. Matka Kamppiin sujui ihan kohtuullisesti, mutta siiten tämän päivän lumimyrsky alkoikin puremaan kun siirryin raitiovaunuun no4. Ensimmäisen kerran meidät käskettiin ulos, Kisahallin kohdalla kun ratikka oli kuulemma myöhässä aikataulustaan, ja kävisi kääntymässä siinä lähellä olevassa ratikkahallissa takaisin keskustaan. Ok. vähän ajan päästä tuli uusi no4 ja kahden pysäkin päästä meidät kehoitettiin taas ulos, kun ratikka lähtisi takaisin keskustaan eikä ehtisi Munkkiniemeen saakka. ok. taas pysäkille odottamaan uutta no4 ratikkaa. Tässä vaiheessa huomasin että mulla on liian kevyet kengät jalassa seisoessamme taas pysäkillä tuulessa ja lumituiskussa. Seuraava no4 ratikka tuli ja pääsimme jälleen yhden pysäkinvälin kun käskettiin ulos ja sanottiin ettei tämäkään ehtisi Munkkiniemeen saakka!Alkoi tuntua aika uskomattomalta. Neljäs no4 ratikka saapui ja nousimme sisään varpaat huurteisina ja kuulimme että kuljettaja ei takaa että pääsisimme Munkkinimeen saakka, vaihteisto ei ole kuulemma pelannut ihan normaalisti tänään. Pääsin kuitenkin Munkkiniemeen ja cafe Torpanrantaan puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen perille ja voitte olla varmoja että kuppi kahvia ja croisantti maistui. Tänään meitä kahvittelijoita ei ollut niin paljon, ymmärrettävää kyllä.

Lisäksi sinne tultuani kuulen kavereilta, että yksi minulle läheinen nyrkkeilykaveri, jonka olen tuntenut pikkupojasta saakka. Joka on ollut kehäkulmassani useampaankin kertaa, ollessaan maajoukkueemme valmentajana 60-luvun puolessa välissä. Yksi Suomen nyrkkeilyn legendoista, tyylikäs taitonyrkkeilijä JORMA "Jomi" LIMMONEN on eilen kuollut. Siinä vaiheessa tunsin sen eilisen kaiken toiveikkuuden kääntyvän perjantain toivottomuuteen. Katselin cafe Torpanrannan ikkunasta ulos, sameata lumipyryistä maisemaa ja tunsin surua. Huomaan ajattelevani JOMIA monia tapahtumia, hetkiä mitä olen saannut JOMIN kanssa kokea, niin nyrkkeilykehässä kuin sen ulkopuolella. Muistelin JOMIA kehässä, uskomatonta tyylikkyyttä. 10 Suomen Mestaruutta, 39 Maaottelua, Olympialaisten pronssimitali Rooman olympialaisista ja Pohjoismaiden Mestaruuksia sekä lähes 400 amatööriottelua. Muistelin JOMIN huumoria, lämpöä jota tunsin hänen kanssaan. Viimeisiä tapaamisia, niin täällä perjantain kahvittelussa kuin oliko se viime keväänä. kun DANNYN kanssa veimme "kundit" syömään Ravintola Rivoliin ja vietimme sellaisen legendojen lounaan herrojen JOMI LIMMONEN, ILMO LOUNASHEIMO ja UFFE FJÄDERIN kanssa. Tässä vaiheessa UFFEKIN soittaa mulle Torpanrantaan ja kysyy olenko kuullut suru-uutisen ja kerron juuri kuulleeni sen. Silmänurkkani kostuvat ja pyysin kyyneleet vaivihkaan pois....

Onpa tämä nyt hurjaa, yksi toisensa jälkeen siirtyy pois taivaallisiin kehiin. En taida tottua tähän suruun ikinä. Huomaan ajattelevani myös isääni, sitä kuinka hän tuli liikkeeseeni aikoinaan, surullisena kun oli käynnyt jättämässä hyvästit milloin entisille nyrkkeilykavereilleen tai ystävilleen urheilun ja viihteen maailmasta. Muistan kuinka hän istui hiljaisena edessäni. Ymmärrän nyt hyvin sen tunteen. Taisin minäkin olla vähän hiljainen tänään. TANNISEN EKI, DANNYN bändin The Islandersin alkuperäinen rumpali ajoi mut kotiin Espooseen. Niinpä. Tämäkin päivä täytyy taas koittaa selvitä. Koittaa muistaa niitä hyviä hetkiä JOMIN ja kavereiden kanssa, jotka elävät muistoissa tänäkin päivänä! R.I.P. JORMA "Jomi" LIMMONEN

Legendojen Lounaalla UFFE FJÄDER ILMO LOUNASHEIMO DANNY ja JORMA "Jomi" LIMMONEN

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niin, olen kuullut usein lauseen TORSTAI ON TOIVOA täynnä, mutta mitä ihmettä se oikein meinaa. Eihän sitä joka torstai jaksa jotain toivoa. En ainakaan minä keksi aina uusia toiveita. Tänään ainakin aamu TV kertoi että lunta olisi tiedossa tänään, joten se harmaus olisi vaihtumassa valkoisuuteen. Eilisestä sen verran, että tein paluun treenien pariin ja sitten treffasin pari kaveriani CIAO CAFFEESSA Isossa Omenassa, joka onkin muuten viihtyisä ja valoisa paikka viettää päivän luppoaikaa kahvikupposen äärellä ja kuunella glamourin täyttämien ystävien tarinoita maailmalta sekä elämästä josta ei vauhtia puutu!

Tässä The Basman KAJ WALLIN joka on aina täynnä suunnitelmia ja positiivisuutta tulevaan. Loistava seuramies ja tarinoden kertoja.

SEPPO "Smoothie" SUKKI toinen valloittava seuramies jolta ei vauhtia puutu. Kilpautoilussa mukana vaikuttava, itsekin entinen kilpa-autoilija, tennistä muutaman kerran viikossa pelaileva musiikkidiggari, maailmaa paljolti nähnyt ystäväni on myös täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen. Näitä kundeja ei ikä vielä paina. Hyviä esimerkkejä meille jotka alamme jo hiukan hiipua vauhdissa tässä elämässä. No joo ja TORSTAIHAN ON TOIVOA TÄYNNÄ, joten on kai se minunkin lähdettävä Tuulimäen boxingsalille taas vähän boksaamaan ja aloittamaan tätä toiveikasta päivää sen enempiä toivomatta!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään on päivä joka ei innosta kyllä minuakaan yhtään. Se on kyllä kohdallani poikkeuksellinen päivä. Yleensä koitan löytää jonkun valonpilkahduksen, tai ainakin positiivisen näkymän huomisesta auringonpaisteesta, mutta tänään en taida pystyä siihen. Harmaus tuolla ulkona on ollut koko päivän vallitseva olotila. Muutenkin tänään laiskotti aamupäivällä niin etten jaksanut edes lähteä jatkamaan taisteluani vanhuutta vastaan Tuulimäen boxingsalilla vaan valitsin huomattavasti helpomman asian ja ajoin Ison Omenan yhteen kahvilaan syömään salaatin ja tarinoimaan myös sinne tulleen ystäväni "Tallipäällikkö" SEPPO SUKKIN kanssa. Nyt katson ikkunasta kuinka päivä pimenee pimenemistään ja siirryin ajatuksissani espanjaan Madridiin katsomaan ATHLETICO MADRIDIN ja SEVILLAN futismatsia nauhoittamastani taltioinnista TV:stä. Samalla tässä teen paluuta näiden blogijuttujeni ja tarinoineni pariin. Vaikka tänään päivä on harmaa ja elämäkin vaikuttaa hieman aneemiselta, päivän mukaisesti harmaalta, niin ehkä ilokin vielä löytyy jonakin päivänä, tai sitten elämässäni on alkanut harmaa kausi? Saattaahan se olla niinkin, sillä olenhan jo 65v. hemmetti, voiks sitä sanoakkaan, tuntuupa pahalta, vanha....no niinhän se on. On sopeuduttava, koitettava ymmärtää, ja sitten unohtaa se ja elää tässä päivässä ja löytää päivän hyvät fiilikset, vaikka toisaalta pienenä esteenä on sille ilman muuta se, että olen lähes ainaisella laihdutuskuurillani ja koitan viettää NO SUGAR päiviä ja oppia elämään ilman herkkuja, ilman BANANA SPLITTEJÄ, jotka maistuvat niin ihanille, ilman PRINSESSA kakkupaloja, ilman viinereitä ja korvapuusteja cafe SUCCESISSA. Huh, kuinka HARMAA PÄIVÄ!

TÄMÄ ON VAIN UNTA!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

HYVÄÄ MATKAA BERTIL! Kiitos kaikesta, boxingista, ystävyydestä, se on ollut suurta!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Ruotsalainen piirtäjämestari MATS JOHANSSON on muistellut myös sitä ammattinyrkkeilyaikaa Ruotsissa. Parisen vuotta sitten sain postissa tämän MATSILTA. Hieno muisto niistä vuosista Ruotsalaisessa ammattinyrkkeilykehissä BERTIL KNUTSSONIN ja INGEMAR JOHANSSONIN tallissa!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Olen taltioinnut tähän kirjaani ensitapaamisen sekä koko sen nyrkkeilyajan ammattinyrkkeilijänä Ruotsissa 11.11.1966-31.12.1969, jonka jälkeen Ruotsissa kiellettiin ammattinyrkkeily. Jätin silloin hyvästit ensi kerran BERTIL KNUTSSONILLE, mutta ystävyytemme säilyi nämä kaikki vuosikymmenet, yhteiset muistot, tapaamiset viime vuosina, joka on ollut upeata. Nyt BERTIL KNUTSSON jää elämään vahvasti muistoihini!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Minä juhlin ARI WISKARIN Mauritiuksen Maratoonivoittoa parilla Banana Splitillä ja lohdutaudun auringottomasta päivästä!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään olis taas kahvittelupäivä cafe Carusellissa KAHVITTELIJOIDEN kanssa, mutta minä kahvittelen vielä tänään PLAYA PALMANOVAN rannassa vakiokahvilassani katsellen turkoosinväristä merta, aurinkovarjoja ja Mallorcan helteinen lempeä ja hyväilevä merituuli kietoo mut vielä tänään syleilyynsä. Tosin tänään käytän siihen vain pari tuntia tästä aamusta, sillä tämä onkin taas viimeinen päivä täällä ja viikko aurinkoelämää on vietetty ja pääsen viettämään taas sitä Suomen kesää. Ja jos olen ymmärtänyt viestit, joita olen saannut tänne, niin se ei ole ollut tällä viikolla ihan kovin hyvä siellä. Ja tulevaksi viikonlopuksikin olisi kuulemma luvattu sateita? No, oli miten hyvänsä, on aina hyvä tulla kotiin takaisin, normaaliin arkipäivään ja yrittää löytää taas se, mikä ihme se olikaan, joku TIIKERIN juttu, ai niin se TIIKERINSILMÄ ja mun kohdalla aluksi tietysti edes se TIIKERINHÄNTÄ! Sillä huolimatta päätöksestäni syödä kevyesti vain salaatteja ja hedelmmiä sekä viettää viikko ilman herkkuja, on pakko tunnustaa, olen ratkennut pahan kerran. Jos on ollut ILOJA on myös tullut KILOJA! Joten edessä on pitkä ja ohdakkeinen tie taas sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietä. Jos löydän sen tien alun jostakin? Se miksi käytän vain

pari tuntia tänään PLAYALLA on kun haluan vielä käydä PALMASSA vähän kävelemässä, istumassa plazzoilla (on pari suosikki PLAZZAA) HARD ROCK CAFEESSA syömässä, ja muuten vaan katsella tätä ihastuttavaa kaupunkia. Yöllä lähtee lento takaisin Suomeen, Stadiin ja Espooseen, joten aamuyön aikaan pitäisi sitten päästä kotiin nukkumaan! Joten nyrkkeilijäin lauseen mukaan I COME BACK!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Istun taas parvekkeella, mutta nyt en Matinkylässä vaan myös M:llä alkavassa lomakohteessa. Olen syönnyt aamiaisen hotellin parvekkeella, katsellut edessäni olevaa näkymää, hienoa hiekkarantaa ja turkoosinvärisen meren poukamaa, jonne on laskenut ankkurinsa muutama huvipursi. Näen kannella jo eloa ja aina silloin tällöin joku sieltä pulahtaa tuohon turkoosinväriseen mereen aamu-uinille. Linnut sirkuttavat täälläkin puissa ja pöllöt huhuilevat aamuherätystä ympäristössä. Lämpötila on 30-35 varjossa, joten taitaa olla kuuma ja pitkä päivä edessä tuossa biitsillä. Parissa päivässä tuntuu että olisin ollut jo pitkäänkin pois sieltä kotikulmilta ja niinpä eilen tuntuikin mukavalta kun DANNY soitti ja kertoi tulevista kesäbileistään, jonne on kutsu tulossa. Oli mainiota kuulla taas ISO D:n innostus elämään ja tuleviin keikkoihin ja esiintymisiin. Uskomaton "äijä", kohta 70v. ja DANNY SHOW pyörii ja jyrää edelleen. On tässä esimerkkiä meille itsekullekkin. Ja kyllähän ISO D ansaitsee kaiken suuren arvostuksen pitkästä ja menestyksellisestä urastaan Suomalaisena SUPERTÄHTENÄ! On kyllä vaikeaa väittää muuta. Puhuimme myös tovin rantaelämästä sillä pidämme siitä kumpainenkin, auringon lämmöstä ja paisteesta. Onkin kohta aika lähteä sinne rantaan varaamaan rantatuolit

itselle että myös perheen tytöille. Sunnuntaiterveisin!

DANNY kävelemässä Lontoossa ABBEY ROADILLA kohti uusia seikkailuja! Ja DANNY SHOW kulkee ja valoittaa edelleen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Niinkuin otsikostakin voi päätellä on torstaipäivä heinäkuun ensimmäistä viikkoa. Ja on lämmin päivä. Kesä on tainnut vihdoinkin tulla Suomeen. Siis tarkoitan sellainen kesä, että saattaa tulla aamulla varjoisallekkin parstsille aamutakki päällä juomaan aamukahvia. Tosin ilman filttiä ei kuitenkaan ihan pärjää. Mutta eihän sitä voi liikaa vaatia. Ollaanhan me Suomessa. Kesän tuntu on kyllä tullut siinäkin, että päivät soljuaa jotenkin viettomasti eteenpäin ilman ihmeellisyyksiä. Aaamuhetki parvekkeella kahvin kera. Kesäleiri treenejä aamupäivisin. Käväisy Mellstenin terassilla. Ja iltapäivä lähinnä lepäillen parvekkeella auringonpaisteessa. Illalla taas kesäleiritreenit. Olen jotenkin solahtanut taas, kuin vahingossa sellaiseen omaan boxing/aurinko/kesä ilmiööni, joka oli tuttu jo joitakin vuosia sitten kesien ajan. Huomaan että toisaalta pidän tästä kurinalaisesta ja pieneen maailmaani solahtamisesta. Huomenna kuitenkin solahdan siitä pois kun on kahvittelupäivä cafe Carusellissa. Saapa nähdä miten sinne tulee jengiä kun on lomaaika kuumimmillaan? Jengiä on matkoilla ympäri maailmaa ja koti Suomea.Tuulen humina puissa, pikkulintujen sirkutukset, meren kimallus, auringonpaisteen lämpö iholla, sen huomaa aina aina kesäisin. Kyllä tämä elämä on sitten jännittävä asia. Etsitään suuria tapahtumia, menestystä, kuka milläkin alalla, ja kuitenkin välillä tuntuuu siltä että tässähän se on, vain tämä päivä, arkisena ja kesäisenä, niin kaunista, niin ihanan rauhallista, tuuli humisee puissa, linnut laulavat puiden latvoissa, on perhe ketä rakastaa, on ystäviä joista pitää, joiden kanssa on mukavaa tavata, joita on mukava kohdata. On muistoja kymmenien vuosien takaa, myös ja enimmäkseen hyviä, on ollut boxingia ja rock and rollia, niinpä elämä on tässä ja nyt, vain auringonpaiste puuttuu vielä tästä päivästä, mutta TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Istun iltapäivää taas parvekkeellamme ja nautin iltapäivän ja kesäpäivän rauhallisuudesta. Sitä vain tässä ihmettelee että on jo heinäkuun 1 päivä, enkä ole oikeastaan vielä päässyt rantaelämän alkuunkaan. Nytkin olin kyllä aamupäivän Mellstenin Paratiisirannassa tapaamassa kavereita. Vantaalta "ihmepoikaa" TAPSA NIKKASTA ja Rovaniemeltä stadiin käymään tullutta MAURI HAKULISTA. Tapasinkin MAURIN ensi kertaa ihan face to face, vaikka hänen maineensa on kyllä tavoittanut minut jo aikaisemmin yhteisten kaverien kautta. Hän on nimittäin aikamoinen puuhamies Rovaniemellä ja voisi sanoa myös maailmalla. Ja erittäin miellyttävä persoona. Tarinoimme siinä cafe Mellstenin terassilla kahvikupposten ja meren äärellä. Seuraamme liittyi "Malagan Prinssi" ARSKA KAJANDER, joka muuten uskoo ESPANJAN voittoon illan jännityspelissä Euroopan Mestaruudesta Jalkapallossa. Niin myös minä! Tallipäälillö SEPPO SUKKI liityi seuraamme ja tarinat vaihtuivat kilpa-autoiluun ja mentiin kovaa kurveihin. Aamupäivä joka oli ollut pilvinen alkoi näyttää merkkejä siitä että päivästä saattaisi tulla aurinkoinen. Ja nyt tässä partsilla tätä kirjoittaesssa päivä on osittain aurinkoinen. Ja ollaan siis heinäkuun ensimmäisessä päivässä. Kyllä aika kulkee nopeasti, mutta vielä on kesää onneksi jäljellä ja saatan ehtiä vielä rantaakin viettämään rantaelämää. Toisaalta tässä partsilla on tälläisenä päivänä mukavan leppoisaa. Linnut sirkuttelevat pihapuissa, kukat näyttävät kauniilta. Elämä on rauhaisaa. Mitäpä tässä muuta. Mutta illalla sitten finaali ESPANJA vs ITALIA! Siinäpä jännitysnäytös tulossa!

Kuvassa Hollywoodilaista filmitähteä muistuttava TAPSA NIKKANEN vasemalla, Rovaniemeltä stadiin käymään tullut MAURI HAKULINEN ja minä. Peukut pystyssä Espanjalle illan finaaliin!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Onpa tämä vuosi mennyt taas nopeasti. Sillä huomenna on taas MURUNI ja mun hääpäivä. Kirjoitin viime vuonnakin siitä ja MURUSTANI. Ja niinpä teen nytkin, sillä SEHÄN EI UNOHDU! 13.6.1981 minut vihittiin tuon Hyvinkääläisen neitosen RAIJA KAUTON kanssa. Hänestä tuli rouva RAIJA PIITULAINEN! Olemme siis huomenna olleet 31 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta. JESSICA 16v. ja jo pois kotoa asuva JERRI 27v. He ovat merkinneet paljon ja he merkitsevät edelleenkin paljon tämän päivän elämässäni. PERHE PIITULAINEN se on niin kovin tärkeä juttu mun tätä päivää. Mutta tämä MURUNI, lempinimen jonka annoin aika nopeasti yhdessä alettua olemaan. Joskus on tunne, minulla ehkä liiankin usein, tuntea elämää, siinä tapahtunutta ja tapahtuneita asioita. Mutta yksi asia ei voi millään minulta unohtua. Se kuinka suloinen, hymyilevä, lämmin ja huolehtiva oli MURUNI ja on ollut sitä nyt 31 vuotta! Hänestä on tullut nainen, tosi ISOLLA N kirjaimella. Hän on edelleen huolehtiva, lämmin ja suloinen, mutta 31 vuotta elämää kanssani sekä kahden lapsemme kanssa,

 on myös kasvattanut hänestä päällikön, jota minunkin 

on kuunneltava. Ja se RAKKAUS, se on yhä sama, KIITOS MURU ja                                        HYVÄÄ 31-vuotis HÄÄPÄIVÄÄ!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Kuvassa etualalla vasemmalta katsoen "Emiiri" OSKU KANERVA on tullut Floridasta stadiin käymään, minä ja "Tangokuningas" EIKKA GRÖN ja oikealla ILMO LOUNASHEIMO tarkkailee ja miettii, missähän sarjassa noi kundit boksaa? Takana kuin manacerina koulukaverini nuoruudesta "diplomikauppias" Krunikasta SIMO SALONEN!Ollaan cafe Carusellissa Kahvittelemassa!

ELÄMÄNMENOA Harrin kehäkulmasta

Eilen ilalla MURUNI tarjosi FAMILIA-ruokailun 65-vuotis syntymäpäiväni kunniaksi legendaarisessa Ravintola LEHTOSAARASSA ja kyllä oli hyvää. Eikä laihdutuskuurini ota oikein alkaakseen, mutta onhan päivä vielä huomennakin! Kuvassa TIIA ja JERRI, MURU, minä ja JESSICA!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ja lauantaiaamua. Katson ikkunasta ulos ja näen, että siellä on harmaata, pilvistä ja sateista. Tuuli humisee sillä voimakkuudella, että kukatkin parvekkeella on lähteä lentoon! Ja miten ihmeessä sitä pitäisi asennoitua siihen, että tänään olisi ensimmäinen kesäleirin treenipäivä ulkona? Tai siihen, että olen jo niin vanha, 65 vuotta? Sitä lohduttaa ainoastaan tietoisuus siitä, että mulla on kavereita jotka ovat jopa vanhempia ja he näyttävät olevan edelleen super energisiä, täynnä suunnitelmia tulevaan ja hersyävän hyväntuulisia kun heitä tapaa. Esimerkiksi eilen tapasin KAHVITTELIJOIDEN perjantaiaamussa ILMO LOUNASHEIMON 91v. ja ILMO oli hyväntuulinen ja yhtä innostunut nyrkkeilystä ja tapahtumista kuin ennenkin. JOMI LIMMONEN, KURT MATTSSON, OSKU KANERVA, joka oli tullut Floridasta Suomeen käymään, ARTO NILSSON, jonka kanssa olemme otelleet kolmasti aikoinaan, Supertaiteilijat DANNY ja EINO GRÖN, ESA LEHTOSAARI ammattinyrkkeilytuomarimme, RISTO KOPRA ja UFFE FJÄDER Ringside Clubin eliittiä, HEIKKI MÄKINEN Helsingin Tarmon edustajana, Sitten KAHVITTELIJOIDEN vakiokokoonpano, voisin sanoa futiskielellä aloituskokoonpano, oli taas runsaana paikalla. He kaikki antavat kyllä uskomattoman esimerkin, että elämää on edelleen elettävänä ja siitä kannattaa nauttia, arvostaa sitä, olla kiinnostunut siitä. Ja olla KIITOLLINEN YSTÄVYYDESTÄ ja KAVERUUDESTA! Huomasin myös Facebookissa vierailessani (vierilen harvoin siellä) että GUGI KOKLSJUSHKIN täyttää tänään myös 65 vuotta. Ollaan lapsuuden kavereita samoilta kulmilta. Laitoin onnittelut GUGILLE ja katson tässä samalla vanhaa TOPMOST vinyylilevyä, jonka kanteen GUGI on kirjoittanut "Vanhalle painimatsi kaverille, terveisin Gugi"! Ninpä. On siis suhtauduttava tähän kaikkeen positiivisesti ja hyräiltävä, ONHAN PÄIVÄ VIELÄ HUOMENNAKIN.....ja todennäköisesti aurinko paistaa ja elämä hyvälle maistaa! Ulkona näyttää olevan edelleen sateista ja harmaata. Ehkä tähän voisin laittaa muutaman kuvan MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN VOISI AENNOITUA virikkeeksi! Esimerkiksi yhden eilisestä KAHVITTELUSTA DANNY, minä ja ex-kuntonyrkkeilyoppilaani LEENA VÄLIKANGAS, joka osoitti suurta rohkeutta tullessaan KAHVITTELEMAAN yli parinkymmenen "villien" YLÄ-ASTEEN poikien seuraan!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Malagan Prinssi ARSKA KAJANDER on palannut Suomeen kesänviettoon Mellstenin Paratiisirannalle. Kahvittelimme tänään cafe Mellstenissä ja vaihdoimme kuulumisia Fuengirolasta.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään on ollut ihan suht`koht mukava päivä. Ei mitään kummallisempaa. Hengailua Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassilla. Oikeastaan ihmeellistä, ettei jengiä näkynyt tänään siellä ollenkaan, paitsi "Malagan Prinssi" ARSKA KAJANDER joka oli palannut takaisin Suomeen kesänviettoon. Olin illalla treenaamssa Tuulimäen boxingsalilla eikä sielläkään näkynyt ketään muita, joten sain harjoitella kuin yksityissalissa konsanaan. Se olikin sitten viimeinen treenini 64 vuotiaana. Huomenna täytän 65 vuotta ja alkaa taas kerran uusi aikajakso elämmässäni. Nyt nämä aikajaksot laittavat kyllä enenmmän miettimään tulevaa? Koitan kuitenkin asennoitua siihen ilolla, uteliaisuudella sekä aktiivisuudella . Huomisesta alkaa kuusivitosen aikajakso. Päivät ja aika näyttää mitä tuleman pitää.

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään Cafe Carusellissa oli loistava aurinkoinen päivä. KAHVITTELIJAT pääsivät ensimmäistä kertaa terassille aurinkoon istumaan ja tarinoimaan elämän ihmeellisyyksistä. Jo tullessani sinne tapasin Stadin yöelämän valtiaat MEHDI "Yön Prinssi" YOUNESIN sekä NIKO "Don King" HALLAMÄEN ja pääsin kovien kundien kanssa kuvaan, näin päiväsaikaan!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Loistava aamu. Ja tänään on KAHVITTELUPÄIVÄ cafe Carusellissa, jolloin "Ylä-Asteen Pojat" kokoontuvat tarinoiden pariin ja kertomaan kuulumisia viikon varrelta! Mellstenin Paratiisiranta on muuten myös siitä mukava paikka että siellä voi yllättäen tavata ihmisiä vuosienkin takaa, niinkuin tässä yhtenä päivänä tällä viikolla tapasin ex-kuntonyrkkkeily oppilaani LEENA VÄLIKANKAAN! BOXING FOREVER!