maanantai 24. tammikuuta 2011

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 24.1.2011

Istuin jälleen Tapiolan Waynes Coffeessa ison kahvin ja kanakolmioleivän parissa katsellen ikkunasta ulos. Siellä satoi pieniä lumihiutaleita , jotka kuitenkin sulivat maahan tullessaan. Aika harmaalta päivä vaikuttaa. Odottelin ESA HEINOSEN tuloa kahville Waynesiin. Olin juuri treenannut kuukauden 16:sta treenini. Joten tunsin oloni helpottuneeksi, sillä itselleni asettamani 20 harjoitusta kuukaudessa näyttää nyt onnistuvan? On se vaan nyt tässä iässä ihmeen kova urakka. Siihen joutuu ihan panostamaan! Se oli niin uskomattoman helppoa silloin 40 vuotta sitten. Kylläpä tämä kahvi ja kanakolmioleipä maistuu taas hyvälle. Saan kännykkääni viestin. Tuo uskomattoman upea nuori mies, joka juuri viime viikolla täytti 30 vuotta! KERAVAN KREIVI Pasi Taavitsainen, lähetti tekstiviestin, miten olis huomenaamuna aamiainen Cafe EKBERGILLÄ? No, kyllähän se mulle käy. Yksi vapaapäivä mahtuu nyt hyvin tähän harjoitusrytmiini ja saatan hetkeksi poistua tästä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tieltäni hyvän aamiaisen pariin! Ja onhan siinä kuin extrana hauska seurata, naispuoleisten asiakkaiden silmäilyjä kohti KERAVAN KREIVIÄ! Nuori ja salskea. Komea ja miellyttävä. Ei siis ihme. Mutta se saa tuntemaan minut itseni kyllä jo 100 vuotiaaksi. (vaikka olen vasta 63) No niin, on siis uusi viikko kuitenkin alussa. Ja näin jatkan kulkemistani KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tietäni. Pientä harmaata ja yksinkertaista elämääni. Johon nämä ystäväni tuovat välillä pilkahduksen valoa, värikkyyttä, glamouria ja nuoruutta! Tasan eivät käy onnen lahjat, sillä sieluni silmiin nousee näky Floridasta, jossa EMIIRI OSKU KANERVA on PALM BEACHIN rannalla, bikinityttöjen piirittämänä, valtavan suuri BANANA SPLIT edessään ja kertoo tarinaa, kuinka hän ratsasti kamelilla turkoosin väristä välimerenrantaa pitkin aikoinaan Tunisiassa! Bikinitytöt kuuntelevat silmät ymmyrkäisenä EMIIRIN tarinoita ja ovat, lievästi sanottuna, haltioissaan! Katson taas ikkunasta ulos harmaaseen päivään ja koitan hyväksyä harmauden ja sen kuulumisen mun elämääni! HEINOSEN ESA astuu onneksi juuri sisään Waynesin ovesta ja pelastaa mun vaipuvan liian syvälle harmaaseen ja maalaa kuvan eteeni tulevista aurinkopäivistä Mellsteni Paratiisirannassa! Ystäväni antaa toivoa mieleeni! Vie ajatukseni pois Floridasta, Oskusta ja bikinitytöistä! Kiitos ESA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti