ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 10.1.2011

Hyvää viikonalkua. Kylläpä aika on lähtenyt menemään taas nopeaa vauhtia. Olen tänään aamupäivällä käynnyt treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja tuntuu, kuin olisin löytämässä taas sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieni alkupään. Vielä sitä en tiedä, pystynkö myös sitä kulkemaan? Sen aika näyttää. Tapasimme myös HEINOSEN ESAN kanssa Tapiolan Waynes Coffeessa kahvikupposten äärellä ja päivitimme meidät taas tähän päivään. Pakkanen on laskenut ja vesikeli on tullut lumen tilalle. Nautin tästä vaiheesta tätä uutta Vuotta. Kaikki on vielä edessä? Mitä tämä vuosi sitten tuokaan tullessaan. Enpä usko sen mun kohdalla olevan enään mitään niin kovin sykähdyttävää ja ihmeellistä. Enkä odotakkaan niin, vaan jotain pientä, jotain kuitenkin yllättävää tähän eläkeläisen arkeen. En ole tehnyt mitään suunnitelmia tähän vuoteen. Treenaaminen ja eläminen tämän päivän kanssa, sellaisena kun se eteeni aukeaa. On mukavaa, kun on joitakin näitä hyviä kavereita, joita voi treffata. KAHVITTELIJAT ryhmä ja kaverit antavat perjantaisin yhden kiinteän ja ainoan sovitun aikataulun minulle. Loppu on imrovisoitua. Onhan tietenkin facebook ja sen virtuaalinen maailma, johon ehkä olen jo hiukan kyllästynyt, mutta en ole sulkenut kuitenkaan ovea, sen virtuaaliseen maailmaan. Tämä on joka tapauksessa vuoden ensimmäinen ehjä kokonainen viikko ja sitä lähden kokemaan ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen ja voihan olla, että hyvin askeettista ja hiljaista tämä viikko tulee olemaan. Olen nyt niin orioitunut treenaamaan tämän viikon jokaisena päivänä, aamupäivällä ja juomaan kahvit Tapiolan Waynes Coffeessa, ja iltapäivällä sitten huilaan, jotta jaksan seuraavana päivänä taas treenata. Joten yksinkertaista ja simppeliä elämää tällä viikolla. Ei GLAMOURIA eikä SÄIHKETTÄ! Mutta sitä toivon teille kaikille muille kylläkin!