ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 Huh huh, ollaan taas tässä vaiheessa kun pitäisi sulkeutua omaan pieneen elämään, omille huudeille ja kävelemään Haukilahden rantoja, mikä ei oo kyllä ollenkaan vastenmielistä ja kun seurana on yleensä tyttäreni dogi MILO joka on todellinen PERSONAL TRAINER minulle, energiaa täynnä ja koittaa pitää selvästi kovempaa vauhtia kuin minä ja viihtyy jopa hetken Cafe Mellstenin (kahvikupposen verran) terassillakin. Salit menee kiinni eli Tuulimäen Boxingsali myös, joten taitaa pieni paussi tulla boxing treeneistä....no eipä sillä ole tämän ikäiselle mitään suurempaa merkitystä (tietysti huoli, että vasensuorani hidastuu) on olemassa, mutta elämme siis poikkeusaikaa! Mutta mitä sen tilalle...Haa...Rock and Roll... ROCK´n ROLL NEVER DIES...tähän täytyy turvautua ja uskoa...Hyvää viikonalkua...nyt alkaa kolmen viikon kurinalaisuus Presidenttimme SAULI NIINISTÖN oheistamana....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

'

Eilen soitti minulle Las Palmasin Ruhtinaana tunnettu TAPPARI MANNINEN ja saa mieleeni taas yhden tapahtuman ja tarinan sekä kaipaamaan taas Kanarialle sekä Amadoresiin että Las Palmasiin... Niin se tarina...herään yhtenä aamuna Amadoresissa hotellissani ja ulkona satoi ja myrskysi... Hmm... sopiva päivä lähteä Las Palmasiin.... Kävelen bussipysäkille odottamaan bussia, kun kännykkäni soi, vastaan ja TAPPARI soittaa ja kysyy: " MISSÄ OLET?

Kerron olevani bussipysäkillä ja matkalla LAS PALAMASIIN... Hyvä, nähdään CATALINA PARKISSA iltapäivällä ja juodaan caputzinot. Hah, olipa yllätys, TAPPARI oli viettämässä 70-vuotispäiviään LAS PALMASISSA. Niinpä tapasimme iltapäivällä Catalina Parkin puistossa, joimme caputzinot, tarinoimme sekä kävelimme sieltä Canterasin rantaan... Niin TAPPARI on tosi stadilainen kaveri, joka on nähnyt ja kokenut paljon ja tarinoita riittää....

Niitä olen usein kahvikupposen äärellä TAPPARILTA kuullut, mutta aina TAPPARIN soittaessa tai hänet nähdessäni palautuu tämä sekä Kanarian kaipuu mieleeni ja nyt voin siis vain virtuaalisesti matkailla, muistella ja antaa mielikuvien valloittaa mielen, siemaista mielikuvituksin kupin caputzinoa ja muistella KUIN SILLOIN ENNEN.....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Kyllä tämä pistää väkisin ajattelemaan....MITEN TÄSTÄ SELVITÄÄN? Ei todellakaan voi enkä ainakaan minä pysty siihen, kun luin tästä Espanjankin Korona-tilanteesta tänä aamuna. Kuulosti hurjalta, ulkona liikkumiskielto kahdeksi viikoksi, mutta pelätään että se voisi tulla vaikka puoleksi vuodeksi, sillä tämän toisen aallon ennustetaan kestävän pitempään kuin ensimmäisen? Monessa muussakin maassa epidemia on levinnyt huolestuttavan voimakkaasti. Pitäisi kai lopettaa näiden uutisten lukeminen, toivoa parasta, jättäytyä kulkemaan näitä Espoon Haukilahden rantoja sellaiseen omaan "yksinäisyyteen"? Viime lauantaina oltiin ystävien kanssa vielä Lohjalla ELVIS vs BEATLES konsertissa. Saimme Rock and Roll ja musiikki annostuksen, jossa oli sykettä ja Rock and Rollia.... milloin on seuraava Rock and Roll ilta? Milloin palaamme normaaliin elämään? En voi välttyä esittämästä itselleni näitä kysymyksiä. No ei auta, vaikka olen lopettanut Facebook sivujeni päivitykset, nyrkkeilyn muistelemisen ja koittaen keskittyä vain tähän päivään, sillä se tuo väistämättömästi mieleen edellä esittämäni ajatukset.

Taidan jättää väliin nyt muutamaksi kuukaudeksi treenaamiseni Tuulimäen Boxinsalillakin ja jättäytyä kuntoni hoitamisen kävelylenkkien varaan ja jos ja kun tilanne muuttuu voin tehdä Come Backin taas salille uudelleen.  Kahvittelu porukassa cafe Torpanrannassa on myös toistaiseksi jätettävä sivuun, ajatellen meitä kaikkia ja toivottava, ettei kukaan ystävistä sairastu. Mutta jotta sosiaalinen elämä ei kokonaan päättyisi, niin pienimuotoiset kahvittelut ystävien kanssa jossakin pidetään mahdollisena, jos vaikka joku haluaa tarinoida ja juoda kupin kahvia seurassani. Näin lähdetään taas uuteen viikkoon. Katsotaan mitä tuleman pitää?

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tänään kävellessäni Haukilahden rantaa pienen syysmyräkän ja sateen alla MILON (tyttäreni dogi) kanssa ja katseltiin harmaata päivää ja merta, kun  kännykkä soi, mutta kun satoi ja myrskysi ja kännykkä oli pienessä muovipussissa taskussani annoin puhelun mennä vastaajaan. Kotiin päästyäni ja suihkussa käytyäni ajattelin kuunnella kukahan siellä on soittanut ja jättänyt viesti? Ja VAU...Sehän oli itse Hawaijin Prinssi, Surffirantojen tunnustettu taituri ja ex-urheiluselostaja ARI WISKARI, joka sanoi viestissä: Soita minulle! Kuvassa ARI WISKARI Hawaijin aalloilla.

Soitin välittömästi tälle surffirantojen gurulle, miehelle joka liikkuu maailman seurapiireissä sujuvasti ja tuntien lähes kaikki henkilökohtaisesti. Nyt hän oli tullut Tapiolaan Espooseen käymään ja oli menossa palaveriin AINOA ostoskeskukseen ja koitti löytää aukkoa millä ajaa sisään sinne autollaan. Hän on myös tunnettu Rock and Roll ja musiikki innostuksestaan ja ei siis ihme, että hän lähetti minulle kerran kuvan Hawaijilta missä ELVIKSENKIN kanssa laulaa BLUE HAWAII laulua, joka  on hänen lempilaulujaan. Hän kertoo voivansa hyvin, bisnekset pitävät kiireisenä, mutta joku päivä mennään kahville Ursulaan tai Caruselliin. Hän kertoo myös tehneensä kirjan yhdestä Suomen ROCK-IGONISTA.... en tiedä voinko mainita siitä enempää, mutta kun tämä ROCK-IGONI laulaa GOOD GOLLY MISS MOLLY.... niin silloin kyllä ROKATAAN.....

Yhden kerran tämän Hawaijin Prinssin ARI WISKARIN tullessa taas sieltä reissusta hän toi mun autooni aika hienot rekkarit, joten jos näet punaisen KIAN näillä rekkareilla, niin tiedät, että siinä huristelen minä..... Joo, onhan se ARI WISKARI otettava tähän mun KEHÄKULMAANI....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Nyt kun vietän elämää ilman Facebook päivityksiä ja elämää yleensäkin ilman sosiaalista mediaa, jos tätä ei lasketa sosiaaliseksi mediaksi, kävellen täällä Haukilahden rantoja tyttäreni dogin MILON kanssa ja tapaan hyvin vähän ihmisiä, niin tuntuu hienolta ja hauskaltakin, kun kännykkä pirisee ja joku soittaa ihan niin kuin ennen vanhaan (60-luvulla) ja kyselee mitä kuuluu? Tänään soitti kaveri ja ystävä sieltä 60-luvun alkupuolelta, tosin olemme tavanneet kyllä näiden vuosikymmenien aikana muutenkin kahvittelu tilaisuuksissa milloin missäkin. Mutta meillä on todella pitkä ystävyyssuhde, sillä olimme jo 1963-1964 samassa duunipaikassa Urheilutarpeissa Kaapelitehtaalla Pursimiehenkadulla, jossa valmistettiin KARHU urheilutuotteita.

 

 No tämä nyt on vähän vanhempaa tietoa, mistä ei varmaankaan moni tiedä ja muista mitään? No joka tapauksessa MARKKU LINDSTRÖM  on vannoutunut HIFK fani, kaveri, joka tuntee ainakin puolet stadilaisista ja tunnetaan myös Haapsalun Kuvernöörinä, on duunikseen rakentanut NEON mainoksia stadiin aikanaan.... niin MARKKU siis tänään soitti ja kertoi myös käyvänsä vesijuoksemassa Pirkkolassa lähes päivittäin ja hän puhuu stadin slangia sujuvasti. No näitä tarinoitahan riittää tietysti, mutta nyt se tärkein, MARKKU on myös minun KEHÄKULMASSANI......

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

 Eilen taas tapahtui yksi sellainen tapaaminen, joka tuntui hyvälle Voin sanoa kaveri ja ystävä ihan 60-luvun alkupuolelta saakka ja arvostamani ja ihailemani taiteilija & laulaja. Tämän lisäksi hän oli nuoruudessaan myös lupaava painija. Joka tapauksessa kävi niin, että kun olin käymässä Isossa Omenassa ja kävelin yhden mehubaarin ohitse, kuulen huudon "Moi Harri".... käännyn katsomaan ja näen miehen kasvomaskin takana enkä tunnistanut kuka siellä oli....hän nosti maskia ja EINO GRÖN Tangokuninkaammehan siellä..... Istahdin vähäksi aikaa tarinoimaan EIKAN kanssa. Hän vaikutti edelleen olevan loistokunnossa ja vedossa.   SE ON LOISTAVAA! EINO GRÖN ja minä olemme olleet hengessä aina toistemme "KEHÄKULMASSA"

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

               

Tänään näin että KOTKAN VOIMAILIJAT täyttää 85 vuotta ja jutun, jossa puuhamiehet HEIKKI KOTILAINEN ja JUHANI HODJU olivat lehden jutussa kuvassa. Minulle tulee myös heti muutama kiva kaveri mieleen KOTKAN VOIMAILIJOISTA. Ensimmäiseksi MAX KULLBERG jonka kanssa oltiin Nuorten Maajoukkueessa 1965 ja Eskilstunassa Ruotsia vastaan ottelemassa. MAX siirtyi muistaakseni myöhemmin VIIPURIN NYRKKEILIJÖIHIN. Kotkasta oli myös KARI KÖNÖNEN erittäin hyväntuulinen ja aina hyvällä tuulella oleva kaveri. Oltiin leireillä ja kilpailumatkoilla myös yhdessä. JORMA VÄISÄNEN jonka kanssa oltiin myös maajoukkueessa, että kilpailuissa ja leireillä yhdessä. Näin KOTKAN VOIMAILIJOIDEN 85 vuotispäivä toi mieleen heti muutaman KOVO: n nyrkkeilijän ja PENTTI HÄMÄLÄISEN muistavat kaikki 1952 Helsingin Olympialaisten kultamitalimiehen. Joten ONNITTELUT ja hyvää jatkoa seuralle ja terveiset HEIKKI KOTILAISELLE.

     Kotkan Voimailijoiden MAX KULLBERG ja minä Eskilstunassa Nuorten Maaottelussa 1965.