HARRIN VASENSUORA 9.10.2013

On keskiviikko päivä. Olen käynnyt Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa treenini ja ajanut sen jälkeen cafe Caruselliin aamiaiselle. Katselin  ikkunasta Kaivopuiston rantaa, sen harmaata sävyä johon  pieni sade lisäsi syksyn tuntua. Mutta aivan kauheeta. Pidin näkemästäni. Nautin olotilastani istuessani cafe Carusellin ikkunapöydässä yksin omine ajatuksine ja katsellen tätä syksyistä näkymää ikkunasta. Hyvä olo treenien jälkeen. Miten jaksankaan pitää edelleen tästä boxingtreenistä? Kummallista. Olenhan elännyt tämän boxingfiiliksieni kanssa jo kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Enkä taida kyllästyä siihen. Omituista. Voisi melkein ajatella, että boxing olisi mielenkiintoinen urheilulaji? Oikeastaan samahan on tämän elämän kanssa. Rakastan tätä elämää tälläisenä kuin se on mun kohdalle osunut. Välillä tuntuu etten kaipaa enään mitään. Hiljaisia hetkiä ajatuksineni tälläisen rantakahvilan ikkunapöydässä. Katsellen vain ulos ikkunasta avautuvaa maisemaa. Sitten ajatuksissani mietiskelen treenaamistani 4-5 kertaa viikossa. Vieläköhän voisin tuntea että kuntoni nousisi. Voisin lisätä pari erää lisää vielä? Toisaalta koitan ymmärtää ettei se ole enään tärkeätä. Tärkeätä on ainoastaan, että yleensä jaksan harjoitella ja että nautin siitä tälläisenäkin. Se riittää. Niinkuin tunnen, että elämä tälläisenä myös riittää. Arkipäivä, ilman mitään kummallisuuksia. Ilman mitään suorituspaineita. Ilman mitään mikä vaatisi huomiota ja tunnustusta olemassa ololleni. Tuntuu että perheeni täyttää kaiken muun tarvitsemani. Heidän elämänsä ja toiveidensa toteutumista toivon. Kuitenkin vaikka olen täysin tyytyväinen harmaaseen päivään sateenkin kera, niin kuitenkin tuntuu, että tässä elämässä tapahtuu aina jotain, mitä ei edes odota. On aina tapahtunut ja ilmeisesti aina tapahtuu, vaikken sitä mitenkään etsi ja erityisesti halua. Koitan televisiostakin valita vain joitakin ohjelmia mitä seuraan. Komediaa, draamaa ja futista. Kaikki tosi-TV jutut jätän väliin. En jaksa seurata käsikirjoituksen mukaan teeskenneltyjä juttuja. Samoin jätän suuremmaksi osaksi kaikki haastatteluohjelmat väliin, mutta ymmärrän kuinka tärkeää se elämä on niissä kuvioissa eläville, heillä tuntuu olevan vielä paljon saavutettavissa. Mulla ei ole enään tavoitteita mistä voisi puhua. Vain tälläinen harmaa arkipäivä, josta nautin suuresti, mutta joka ei kiinosta ketään muuta.  Mun laaditut treeniohjelmat puoleksi vuodeksi eteenpäin, mikä kiehtoo mua suuresti. Pystynkö toteuttamaan ne? Yksi mitä rakastan kyllä yli kaiken ja mikä vie kyllä pois hetkeksi tästä viehättävästä ja harmaasta arkipäivästä. Glamourin ja Tähtien maailmaan. Se on tietysti Rock and Roll musiikki ja konsertit. Viimeksihän olin siellä ISON D:n eli DANNYN Viihdemaratoonin Loppusuoran ensi-illassa ystäväni ESA MALMIN kanssa (myös vakavasti Rock and Rollia oireileva) kanssa. Ja kirjoitin raportinkin kokemastani edellisessä blogikirjoituksessani. DANNY jatkaa menestys kiertuettaan ympäri Suomen nyt puolentoista kuukauden ajan loistavan TEAMINSA kanssa. Me sensijaan ESA MALMIN kanssa pistäydymme Göteborgissa 20.10 JERRY WILLIAMS Showssa ja käymme katsomassa, ties monennenko kerran, tämän Ruotsin Rock and Roll Kuninkaan, nyt 70v. FAREWELL SHOW esitystä Skandinavium Hallissa. Joten tämä on taas niitä tapahtumia joka keskeyttää mun viehättävien ja nautinnollisten harmaiden arkipäivien vieton ja vie mut GLAMOURIN ja SÄIHKEEN maailmaan Rock and Rollin rytmissä. Mutta "pakko joustaa" niinkuin yhdellä ystävälläni oli tapana sanoa. Muuten ei muuta kuin ihanaa harmaata arkipäivää, keskiviikkopäivä tuntuu hyvälle, toivotaan toivotaan, että näin se jatkuukin!