2.2.2023 olemme Muruni kanssa palanneet KORKEANPAIKAN LEIRILTÄ Gran Canarialta jossa olisimme viihtyneet kyllä vielä toisenkin viikon, mutta koska treenit Tuulimäen Boxingsalilla odottavat piti tehdä paluu myöhään eilen illalla. Aloitan tämän pienen raportin uusien kuvien kera ja voin kyllä sanoa tässä heti, että AMADORESIN ranta oli edelleen yhtä kiehtova kuin ennenkin ja monia päiviä vietimme siellä laskeuduttuamme sieltä korkealta hotellistamme OCEAN HILLISTÄ sinne Puerto Ricon kautta rantaan kävellen.
OCEAN HILL hotelli oli taas erittäin hyvä paikka majoittua tällä KORKEAN PAIKAN leirillä ja loi kyllä haastetta laskeutua sieltä alas ja palautua myös ylös. Olemme ennenkin majoittuneet tähän hotelliin.
Tähän hotelliin oli myös majoittunut Kanarialla hyvin tunnettu jo poismenneessä ULVOVASSA MYLLÄRISSÄ TIMOTHY GREENFIELD taiteilija nimellä tunnettu charmikas herrasmies TIMO VIHERIÄRANTA seurueineen. Hän on siellä viettämässä 76-vuotis syntymäpäiviä ja silloin varmaan OCEAN HILL rokkaa. Valirttavasti me emmepystyneet jäämään niitä synttäreitä rokkaamaan, mutta ONNITTELUT TIMOTHY!!!
Puerto Ricon venesatama on myös viehättävä paikka jonne laskeuduimme lähes päivittäin ja joskus oltiin siellä illallisellakin....mutta paluu sieltä ylös....huh huh.....
Joo, siis paluu ylös OCEAN HILLIIN vaatikin sitten pientä ponnistusta....709 + parisataa lisää portaita joita noustua tuntui etteivät ne lopu koskaan, mutta kun oli ne selvittänyt niin Europa keskuksessa odotti palkinto uurastuksesta....kyllä se siitä....Sitten yhtenä päivänä käveltiin taas alas Puerto Ricon bussisemalla ja hypättiin bussiin ja ajeltiin LAS PALMASIIN joka on kyllä yksi mun ehdottomia suosikki kaupunkeja. Vietttiin taas kerran yksi LAS PALMAS päivä kävellen kaupungin läpi legendaariselle CANTERASIN rantaan pizzalle yhteeb ihan super super pizzeriaan jonka nimi oli PAPARAZZI.
Päätän tämän KORKEAN PAIKAN LEIRIN raportin tähän ja totetan leirin olleen vaativa joskin herkullinen ja aionkin vasta viikon päästä mennä vaa`alle siilä pahoin pelkään että joku 100 grammaa on tullut lisää, joten en kestä katsoa totuutta silmiin (eli vaa`an lukemia ennenkuin olen tehnyt taas paluun Tuulimäen Boxinsaliile treenien pariin....
26.1.2022 kirjoitettua....
HOLA vai pitäiskö sanoa Hyvää Huomenta ja terveiset korkeanpaikan leiriltä lumoavalta Amadoresin rannalta ja Hotellista Gloria Palacesta, jossa ihanan Muruni kanssa vietimme viikon, joka meni vilauksessa. Niin nopeasti, että yritimme Aurinkomatkoille ehdottaa, että jäisimme vielä viikoksi, mutta kuulemma pakettimatkaa ei voinnut muuttaa.....Kävelimme tuttuja huudeja jo vuosien takaa ja yhtenä päivänä käytiin Las Palmasissa josta Trianan kaupungin osasta kävelimme legendaariseen Canterasin rantaan missä tapasimme ja söimme yhdessä legendaarisen purjehtijan "SAILOR MANIN" TOM BACCASIN ja hänen räiskyvän purjehdus kumppanin MARJATTA SALMISEN kanssa ja söimme pizzat. Me matkasimme takaisin Amadoresin rantaan jatkamaan vaellusta niillä huudeilla sekä allaspäiviä Gloria Palacen altaalla. Laitan nyt muutaman kuvan tämän viikon ja vuoden 2022 matkalta ja jäädään odottelmaan seuraavaa matkaa, jos sellainen on joskus taas mahdollista....Kuvia korkeanpakan leiriltä 2020....
Hyvää sunnuntaipäivää. Ulkona vallitsee talvinen sää ja pakkasta.Hrrr,,, Se saa mut ajattelemaan kaipauksella niitä korkeanpaikan leirejä Kanarialla, jossa viimeksi olin sellaisella 2020. Näin aika kuluu tässä Korona painajaisessa eikä vieläkään loppua näy? Me päätimme Muruni kanssa jo syksyn aikaan, että vierailisimme siellä meille tutussa Amadoresin korkeanpaikan leirillä taas vuoden 2022 alussa ja nyt lähtöön on viikko! Tietysti tämä on jännittävä viikko sillä Korona tartunnat ovat huimat ja yksi jos toinenkin tominta taas sulkeutunut. Treenaamaan ei pääse. Ravintolat menevät kiinni ennen iltaa. Nyt jää nähtäväksi, pääseekö lennolle, Kanarialle ensi viikolla....No sitä funtsiessa voin muistella vaikka viimeistä korkeanpaikan leiriäni vuodelta 2020....2021 funtsailin....
Niin, jotenkin lumen ja pakkasen keskellä hiipii ajatus....vuosi sitten olin Kanarialla korkeanpaikan leirilläni mielipaikassani ja yritin laihtua kilon? No nyt ei siis matkailla vaan kävellään täällä Haukilahden rannoilla tasaista rantaraittia ja käydään cafe Mellstenissä kahvilla ja korvapuustilla. Siis melkoisen askeettista ja kurinalaista elämää. Mun personal trainer MILO (tyttöni Jessican dogi) koittaa kyllä pitää kovaa vauhtia käydessämme päivä lenkillämme. Tuntuu kuin pääsisin kuitenkin helpommalla ja lukiessani ja katsoessani raporttia leiriltä ja kuvia,... niin ei tee kyllä yhtään mieli sinne....olisi se sen verran vaativaa....
Tammikuu 2020 kirjoitettu raportti korkeanpaikan leiriltä....
Hyvää huomenta tai pitäisikö sano HOLA!
Lupasin raportoida KORKEANPAIKAN LEIRISTÄNI kun palaan takaisin Kanarialta. No nyt olen henkisesti valmis siihen yllättäen jo toisena päivänä paluun jälkeen ja siirtymään jälleen KURINALAUSUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIEN vaeltamiseen täällä Espoossa. Tosin eilen se ei vielä heti onnistunut, kun kahvittelupäivä oli HEI ME KAHVITELLAAN jengillä ja jouduin syömään heti uunituoreen korvapuustin. Kotona MURUNI laittoi lihapullia ja laskiaispullia ja suklaa rasioita joita toin matkalta tuli ainakin yksi avattua. No se päivä oli siinä. Mutta nyt siihen raporttiin PLAYA DES AMADORESISTA!Se oli yhtä valloittava kuin aina turkoosin värisessä loistossaan jonne laskeuduin päivittäin vuoren huipulta, jossa asuin erittäin miellyttävässä apartamentos hotellissa. Jossa päivä alkoi kuuden aikaan kahvin keitettyäni, sämpylät tehtyäni ja istuin huoneiston isolla parveketerassillani tarkkailen aamun valkenemista ja ihaillen aamunäkymää jota pimeydessä olevaa vuorenrinnettä sijaitsevien hotellien ja rakennusten valot valaisivat.
Kun päivä sitten alkoi valkenemaan ja aurinko paistamaan päivä lämpeni nopeasti ja oli aika siirtyä hotellin aurinkoterassille lukemaan kirjaa ja ottamaan D-vitamiinia talteen. Muutaman tunnin kuluttua laskeuduin PLAYA DE AMADORESIN rantaan, söin BLUE BEACHISSÄ salaatin, niin ajatelkaa... salaatin, join cappuccinon aurinkopöydässä ihan rannan reunassa.
Pari tuntia rannassa ja jatkoin vaellusta merenrantaa pitkin PUERTO RICOON. Huikaisevaa merenranta tietä.
PUERTO RICOSSA koska päivä oli ehtinyt jo pitkälle iltapäivään, lähes iltaan palkitsin vaellukseni cappucinolla ja BANANA SPLITILLÄ paikassa josta on jo useamamman vuoden kokemus ammattimaisuudesta jolla BANANA SPLIT valmistetaan.
Niin sittenhän kirjoitin että jos laihtuisin viikon aikana kilon se olisi suuri ilo? Nyt kuitenkin kävi niin että lihoin kaksi kiloa? Ihmettelen kyllä miten se oli mahdollista? Mutta nyt kun tarkemmin muistelen olen yleensä lihonut kolme kiloa Kanarian lomallani, niin nyt vain siis kaksi, joten voisinko katsoa että onnistuin siinä kilon tavoitteessani? Nyt siis jatketaan vaellusta ja yksinkertaista elämää Espoon rantoja, käyn monta kymmentä metriä maan alla Tuulimäen Boxing salilla, mihin ei yksikään auringon säde pääse livahtamaan ja näin tämä viikko ja korkeanpaikan leirini on kuin muisto vain, kuin pieni lämmin tuulahdus joka pian jää unohduksiin ja vain hämärästi muistettavaksi ja kaipuuksi ehkä vielä taas joskus.....
Kanarialla olen yleensä marraskuun , nyt poikkeus 2 vkk maaliskuussa. Kävelen Inglesistä Masspalomasiin joka päivä ja käyn Joe s salilla, siten voin nauttia ruoasta.
VastaaPoista