Lehtiväkeä kävi pukuhuoneessa. Kysymyksiä, valokuvia, onnitteluja. Voittajan osa - mainetta - kunniaa... Kuitenkaan kyseessä ei ollut mikään suuri urheilutapahtuma, vain minulle ehkä tärkein tapahtuma mitä on ollut ja tulee olemaan. Mutta julkisuuden sirkus oli kyllä melkoinen johtuen varmastikin hiukan kiistanalaisesta nyrkkeilyurastani, legendaarisesta isästäni ja nuoresta iästäni. Olin todella saamassa nimeni näkyvästi julkisuuteen, mikä olikin kyllä koko ajan ollut tarkoituksenani.
Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
torstai 26. huhtikuuta 2018
Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: SUURIA TUNTEITA MATSIN JÄLKEEN
Onkohan elämässä suurempaa onnea kuin voida tuottaa lähimmäisilleen aitoa iloa, niin kuin nytkin, kun katsoin valmentajaani ja isääni seisoessani keskellä kehää odottaen tuomion julistamisseremoniaa. Hän säteilee onnesta ja tyytyväisyydestä valtava joukko ihmisiä ympärillään ja se tyytyväisyys näkyy vielä tänäänkin valokuvissa, lehtikuvissa, joita silloin salamavalot räpsähdellen otettiin. Pukuhuoneeseen päästyämme sinne ryntää INGEMAR JOHANSSON hymy kasvoillaan: "Jättefint, Harri", sanoo INGO ja rutistaa kättäni ja kysyy faijalta, olisimmeko jo joulukuussa valmiit nyrkkeilemään Göteborgissa toisen ottelun. Minäkö valmis...tottakai!
Minähän olin pelännyt sydän pakahtumaisillaan, ettei toista ottelua ehkä tulekkaan, jos minut tyrmättäisiin. Äitini tuli pukuhuoneeseen, halasimme, pussasimme ja perhe Piitulainen oli ikionnellinen. Faija lähti soittamaan Helsinkiin pikkusiskolleni ANNELLE, joka jännitti varmasti kovasti miten ottelussa oli käynnyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti