Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
maanantai 15. elokuuta 2011
HARRY`s CORNER 15.8.2011
Eilen sunnuntaina oli aikamoisen nostalginen päivä minulle, kun olin kummisetäni STEN "Stepa" SUVION patsaan paljastustilaisuudessa AIRA SAMULIN-SUVION Hyrsylän Mutkassa! Sinne oli kokoontunut paljon ystäviä, nyrkkeilyihmisiä jo monen kymmenen vuoden takaa. AIRA halusi että aloittaisin tilaisuuden muistelemalla STEPA-setääni. Ja niin tein ja aloitin sen vuodesta 1932 kun isäni ja STEN SUVIO tapasivat ensi kerran, isäni ollessa silloin 11 vuotias ja STEPAN 21. Siitä syntyi heidän elinikäinen ystävyytensä. Minä itse tapasin "varmuudella" tämän Berliinin 1936 olympialaisten kultamitalivoittajan 14.6.1947 kun lepäsin tämän nyrkkeilytähden vahvoilla käsivarsilla ja sain silloin nimeni kastetilaisuudessani! Oli ilo sekä kunnia eilen seisoa STEPA-sedän patsaan juurella, muistella muutamin sanoin tätä nyrkkeilysankaria ja isäsni parasta kaveria ja isähahmoa, joka on aina kuulunut perheeseemme tuttuna STEPA-setänä! Halusin eilen lukea yhdestä matkakirjasta, jonka isäni oli saannut Viipurin Nyrkkeilijöiltä lahjaksi 1945 alkaessaan ammattilaiseksi. Se oli hänellä ainakin silloin tällöin matkoillaan mukana ja minä sain sen sitten aikoinaan isältäni ja se oli myös minun mukanani ottelumatkoillani ja se pitää sisällään, siis uskomattoman mäårän nostalgiaa. Ihan niinkuin mun nyrkkeily, täynnä nostalgiaa, kuin elokuvaa, samoja paikkoja, samoja kaupunkeja, ihmisiä niin STEPAN kuin isäni ajoilta, kavereita joita vastaan he olivat nyrkkeilleet, joiden kanssa olleet tekemisissä nyrkkeilyaikoinaan. Näin STEN SUVIO kirjoitti 18.5.1946 "Olemme Ykä. jälleen yhdessä matkalla, toisella ulkomaan sellaisella. Nyt kun olen tämän "eepoksesi" kimpussa, juohtuu mieleeni ne lukemattomat hetket, jotka olemme touhuilleet niin urheilun kuin muunkin elämän parissa. Se aika, jonka olemme läpikäynneet, ovat vasta alkua sinun tulevaisuutesi pohjaksi ja tiedän , että sinun panoksesi tulee olemaan kaunis ennen loppuaan. Nyt kun olet ehtinyt jo miehuus ikään ja saannut pään hyvin auki urallasi, potkin sinua hellästi (toiset tekevät sen varomattomammin) aina suurempiin ja arvokkaampiin saavutuksiin. Kun lyöt ja onnistut, hivelee se mieltäni kuin olisin itse saannut aikaan tämän. Hivelee mieltäni myös siksikin, että olen saannut "väitellä" sinusta toisten "auktoriteettien" kera useammin kuin kerran. Nyt on mieleni kepeä ylitsesi ja toivon tietäen sinulle parhainta jatkoa loppumattomiin. Kiitän sinua kaikesta ilosta ja puristan isän ja kaverin kädellä "kouraasi". Laivalla 18.5.1946. STEN SUVIO
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti