ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 21.9.2010

No onpa tänään harmaa päivä. Ja kostea. Vettä suorastaan sataa eikä auringonpaisteesta näy vilaustakaan. Nyt pelastaa vain aurinkoinen mieli ja mielikuvitus. Kuvittelen pitkää biitsiä, vaaleaa hienohiekkaista rantaa, palmuja, turkoosinväristä merta ja tunnetta kuinka aurinko paistaa kuumasti ihollani. Kuuntelen Julio Iglesiasta ja koitan sulkea pois päivän harmauden. Samalla kännykkäni viestin merkkiääni tai laulu Our Day alkaa soimaan ja saan viestin viimeiseltä elossa olevalta MEDIARITARILTA ISTO LYSMÄLTÄ. Hän oli tunnettu pertaveitsen terävästä peitsestään (kynästään) . Minäkään en säästynyt siltä. Mutta olemme hellyttävästi ystäviä vuosikymmenien takaa. ISTOKIN oli jo sieltä sillan toisesta päästä ja on kulkenut tähän päivään ja olemme kuljettaneet muistomme mukanamme yli tämän muistojen sillan. Annan tälle aikojemme viimeiselle MEDIARITARILLE mahdollisuuden kertoa viestinsä hänen luvallaan, minkä hän minulle lähetti. Se on pelastus tähän harmauteen. Se vie muistoni myös MALLORCALLE, jossa 1984 juoksimme vuorilla lenkkiä, kävelimme biitseillä, söimme espanjalaista pippuripihviä, jäätelöä ja mansikoita kera kermavaahdon. Niin hyviä hetkiä. Tunnen päivän harmauden väistyvän mielestäni. ISTO LYSMÄ...."Kiitos surullisen hienosta eiliseen vievästä siltatarinasta, mutta muista, että katuojien kaikki roskat ovat kerran olleet kauniita kukkia.-Isto. Hienoa, yksi ystäväni on kulkenut taas tätä menneisyyden siltaani toisesta päästä toiseen. Luulenpa, että jatkankin tänään hiukan tätä menneisyyden sillan kulkemista ja koska aamulla jäi mulla treenaaminen väliin, vierailenkin Ruskiksella VN:n treeneissä treenaamassa. Harjoittelin siellä ensi kerran jo 1963....on kai aika taas palata sinnekin! Palaan taas aurinkoisissa merkeissä tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI mahdollisimman pian!