HARRIN KEHÄKULMASSA: LOPPIAINEN

Elämähän on nuoresta saakka täynnä unelmia ja yksi unelma on meillä kaikilla varmuudella löytää ihana puoliso elämään yhteistä elämää. Se ei aina onnistu eikä aina kestä pitempää aikaa, mutta elämähän on hyvin arvoituksellista ja tapahtumarikasta monella tavalla.

Loppiaisena vietetään HARRIN-päivää, mutta sillä on suurempikin merkitys...SE ON MURUNI syntymäpäivä! Onneksi olkoon RAKKAANI! Olet edelleen haavekuvani naisesta!Taidan olla "ONNENPOIKA" Tähän ei ole mitään lisättävää, yli 40. vuoden yhdessä olonkaan jälkeen.  Voin vain ONNITELLA ja toivottaa hyvää syntymäpäivää ja olla onnellinen familia Piitulaisesta, vaikka lapsemme elävät tahoillaan omaa elämäänsä ovat he läsnä tiiviisti. Muistot vuosikymmeniltä ovat ihania ja arvokkaita. Ja ihanaa on, että meillä on edelleen mahdollisuus niiden kokemiseen. 

HARRIN KEHÄKULMASSA: ISÄNI SYNTYMÄPÄIVÄ

Jo tänään haluan muistaa isääni YRJÖ PIITULAISTA... sillä huomenna olisi, jos hän olisi vielä mukana elämässä, mutta hengessä hän on mukanani. Hän syntyi 5.1.1921 ja kuoli vuonna 1987....Ja vielä tänäänkin muistan niin hyvin isäni, muistan kuinka luin pikkupoikana hänen leikekirjojaan nyrkkeilystä, uskomattomia tarinoita, hän oli liittänyt minut Viipurin nyrkkeilijöiden jäseneksi samana päivänä kun synnyin 30.5.1947. Enkä usko, että hän odotti minusta myös tulevan nyrkkeilijää, mutta yhtenä päivänä, kun olin 13 vuoden ikäinen aloitimme treenamaan Eerikinkadulla olevassa treenisalissa, jossa treenasivat slloin mm. Jomi Limmonen ja Kurt Matsson joka asui samassa talossa Abrahaminkadun ja Ruoholahdenkadun kulmatalossa. Se oli kuin päivä joka oli odotettavissa. Olin tietenkin pikkuskidistä saakka ollut Messuhallissa isäni mukana katsomassa SM-kilpailuja, maaotteluja. Sen ajan ja isäni ajan nyrkkeilijät kävivät usein meillä myös kylässä. Kummisetäni oli Sten Suvio Berliinissä 1936 nyrkkeilyssä kultamitalin voittanut ja ehkä isäni läheisin nyrkkeilykaveri, olin elännyt jo silloin silloisessa nyrkkeilymaailmassa, mutta nyt hengitin sitä ja elin sille isäni kanssa 10 vuoden periodin.....hmm, eikä se syke ole vieläkään poistunut, hengitän sitä yhä muistoissani ja muistan isääni niin paljosta....TÄNÄÄNKIN