ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

HEI HYVÄT YSTÄVÄT On se hurjaa vuosi lähenee loppuaan ja on alkamassa vuosi 2026. Maailmassa toivotaan rauhaa monessa paikassa. Sitä ihmettä että ihmiset eläisivät sovussa ja rakastaen toisiaan. Tai ainakin pitäen toisistansa, ystävyyttä ja hyvää tahtoa? Uutiset kertoivat BB:n eli BRIGITTE BARDOTIN poistuneen maanpäällisestä elämästä. BB - BRIGITTE BARDOT jumalatar minun ikäluokalleni. Elämä antaa elämä ottaa. Tässä eilen oli vuoden viimeinen HEI ME KAHVITELLAAN  tilaisuus cafe Torpanrannassa. Sitten alkuvuoden pari ensimmäistä viikkoa olenkin MURUNI kanssa matkoilla Madeiralla. Olen myös tehnyt, koitan olla positiivinen ja uskoa elämään, treeniohjelmani vuodeksi 2026 jota yritän sitten toteuttaa tulevana vuotena. Oikeastaaan nyt tällä kirjoituksella toivotan teidät mukaani vuodelle 2026 ja ELÄMÄNMENOA HARRIN KEHÄKULMAAN tapaamisiin ja kohtaamisiin sekä tarinoihin. Saapa nähdä ketä tapaan ja mitä vuona 2026 tapahtuu? HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

HEI HYVÄT YSTÄVÄT... Ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille HYVÄÄ JOULUA ja ollaan kaikki siihen valmistautumassa tahoillamme. Mitä voisimmme toivoa enemmän kuin rauhaa maailmassa ja ihmisillä olisi hyvää mieltä.  Vuosi 2026 alkaa myös pian. Mitä se tuo tullessaan on arvoitus? Minulla on perheeni MURUNI, JESSICA ja JERRI perheineen ja heidän elämänsä. Ystävät ja heidän tapaamiset ja kohtaamiset taas vuonna 2026. Siihen liittyy tietysti myös HEI ME KAHVITELLAAN maanantaisin Cafe TORPANRANASSA. Arvokas ja hieno mahdollisuus tavata ystäviä. Sitten on tietysti harjoitteluni Tuulimäen Boxingsalilla ja tapani käydä taistelua vanhuutta vastaan? Kävelyä Toppelundin ja Haukilahden rannoilla. Käydään tammikuun alussa pari viikkoa Madeiralla ja sitten alkaa kevään ja kesän odotus. Ehkä joitakin konsertteja, pientä kotimaan matkailua? Ensimmäiseksi tämän kaiken toteuttaminen vaatii terveyttä, mitä voi toivoa niin itselleni kuin teille kaikille muilekkin. Se on tärkeä toive omalla kohdallakin. On pakko todeta ikä - en ole enään nuori poika! En aio laatia nyt mitään uudenvuoden lupauksia koitan vain elää päivä kerrallaan niinkuin se eteeni tulee? Toivottavasti pystyn olemaan läheisilleni ja teille ystävät hyvä ihminen ja ystävä - parasta mahdollista JOULUA ja tulevaa UUTTA VUOTTA 2026....Avustajat kehästä...ensimmäinen erä....BOXBOX
 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tänään on sunnuntai päivä. Päivä on ollut vähän harmaa ja Jessica-tyttömme MILO-dogi on ollut meillä kylässä kun JESSICA on ollut TOMINSA kanssa viettämässä jo syntymäpäiväänsä, joka on huomenna. AH...JESSICA on meidän ihana tyttömme joka täyttää huomenna, ai niin, naisten ikäähän ei saa sanoa? Niin, kuitenkin hän syntyi 1995 ja oli meidän perheelle iso ja hieno tapahtuma. JERRI poikamme sai siskon, josta pitää kovasti.. Minulle näiden lastemme syntyminen on ollut elämän suuria asioita, merkittäviä joka on joka päivä läsnä ajattelussani ja kun tulen jostakin kotiin, vaikka vain parin-kolmen tunnin päästä, kysyn Murultani, onko lapsista kuulunut mitään? Vaikkka kummatkin lapsemme elävät omaa elämäänsä omien puolisoidensa kanssa. Niinpä... olet rakas JESSICA. Huomenna mennään juhlistamaan synttäriä Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan MOULIN ROGUE musikaalia ja ennen sitä käydään syömässä jossakin. 

Jotenkin joskus 7-PÄIVÄÄ LEHTI kertoi aikoinaan yllättärn perheessämme syntyneestä JOULUENKELISTÄ saa minut edelleen tuntemaan kiitollisuutta ja onnellisuutta elämän suurista lahjoista JESSICA tytöstämme ja JERRI pojastamme, joka myös saa nyt nauttia isyydestä ihanan TIIANSA kanssa ja heidän VINCENT pojastaan joka on vielä vauva, mutta kovaa vauhtia kehittymässä pikku pojaksi. On tämä vaan niin suurta ja hienoa....niin tämä on ELÄMÄNMENOA......

                               

      FAMILIAKUVA....minä ja JESSICA, JERRI ja MURUNI jolle olen kiitollinen niin paljosta....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ystävät te kolme jotka seuraatte blogiani ja samalla haluan toivottaa teille kaikille HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ joka on siis huomenna. Tänään kävin taas treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla ja taistelemassa vanhuutta vastaan, mutta en voi olla tänään ja huomenna ajattelemasta isääni sekä kaikkia muitakin isiä jotka olivat aikoinaan taistelemamssa itsenäisyytemme puolesta ja minun ikäluokkani, joka on saannut elää vapaassa ja hienossa kotimaassamme SUOMESSA voimme olla kiitollisia. Tänään me kaikki seuramme varmaankin kauhistuneena ja aprikoivina maailmalta kuuluvia uutisia niin Ukrainasta kuin muualtakin ja toivoisimme rauhaa maailmalle, rakkautta meidän ihmisten välillä, hyvää tahtoa ja ystävyyttä.

ITSENÄISYYSPÄIVÄ saa aina tuntemaan kuinka onnellinen olen että olen suomalainen ja olen saanut elää Suomessa ja kuinka kiitollisia saamme olla isillemme, jotka taistelivat Suomen Itsenäisyyden puolesta rintamalla. Minunkin isäni oli siellä mm. taistelulähettinä, jossa erään kerran pari ammuttiin vahingossa heidän palattua eturintamalta omien pariin. Isäni kertoi harvoin näitä juttuja, mutta kerran hän kertoi kuinka olivat taas palanneet tehtävästä takaisin venäläislinjojen puolelta niin komentaja kiitti ja sanoi "Piitulainen, ensi kerran kannattaa ottaa lipas konepistooliin mukaan, jos joutuu vaikka vihollisen kanssa vastatusten" lipas oli lähtenyt kuulemma irti heidän ryömiessä siellä rajanylityspaikoilla metsässä, eikä hän ollut huomannut sitä. Sitten faija siirettiin armeijan viihdytysjoukkoihin ja hän näytösnyrkkeili rintamalla järjestetyissä tilaisuuksissa. Voin olla tästäkin onnellinen, että isäni selvisi sodasta ja minäkin sitten synnyin!

 Vuonna 2006 Itsenäisyyspäivän herkistämänä kirjoitin runon ja se oli tällainen:

   

 ON HIENOA OLLA SUOMALAINEN.

 ITSENÄISYYDEN KYNTTILÄN SYTYTIN MÄ

 JUURI, TUNNE SYDÄMESSÄIN  SIITÄ

 PULPPUAA SUURI. OLEN SUOMALAINEN SE

 ON OLLUT MULLE TUURI! KYNTTILÄN VALO

VIESTITTÄÄ MUISTOJA ROHKEUDESTA SEKÄ

 TAISTELUISTA ANKARISTA. KIITOLLISIA

 OLLA SAAMME NÄISTÄ SANKAREISTA,

 JOTKA ITSENÄISYYDEESTÄ TAISTELI

 SUOMEN. NÄIN MEILLÄ ON OLLUT HYVÄ

HUOMEN. VALO KYNTTILÄN VIESTITTÄÄ

 MYÖS LÄMMÖSTÄ JA YSTÄVYYDESTÄ. SIKS

 HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TOIVOTAN SULLE, JOKA YSTÄVÄ OOT MULLE. 

                                                                                                                                   Harri Piitulainen

Sitten on vielä yks tarina minulle suuresta tunteesta Itsenäisyyspäivänä 6.12.1965 kun olimme Tukholmassa nyrkkeilemässä maaottelua Ruotsia vastaan legendaarisessa Eriksdahlshallenissa. Silloin marssittiin kehään ensin joukkuettain, raskaansarjan edustajan kantaessa maan lippua edessä. Maamme laulu soi kehässä ja nyrkkeilyparit esiteltiin ja kättelimme vastustajaamme. Tämä Itsenäisyyspäivän tunnelma ja tunne on säilynyt mielessäni, Suomen edustusasu päällä, taistelemassa Suomen edustajana....niinpä....OLEN SUOMALAINEN!!!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Tänään oli tämän syksyn 60:nes treeni, kun 1.8 aloitin taas boxingtreenit Tuulimäen boxingsalilla seitsemän kuukauden paussin jälkeen murtuneen vasemman käden takia. Takana on nyt 677 erää, joten voisin sanoa, että vasemmalla suoralla on taas käyttöä...heh heh....Eilen oli Rock and Roll ilta Tapiolassa, kun siellä oli THE 69 EYES keikalla ja saimme kaikki paikalla olleet nauttia Rock and Roll pläjäyksen tältä meidän varsin kansainväliseltä ja suositulta bändiltämme, jotka tuntuvat joka kerta vain enemmän ja enemmän SUPER BÄNDILTÄ....THE 69 EYES...

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Olen sanonut usein ja kirjoiitanutkin NYRKKEILY ON KUIN MIELENI VARJO ja myös että KAVERIT ON PARASTA, niinpä....Eilen illalla oli ihan super party Suomen Ammattinyrkkeilyliiton 90-vuotis juhlat, jonne meitä lajille pyhittäytyneitä ja ansioituneita kutsuttuja oli yli 100 läheisineen tai puolisoineen.

Olisi todella hienoa jos jokaisesta olisi minulla nyt kuva jotka olivat paikalla. Ilta oli ihana, tunnelmallinen ja koskettava. Nautin todella nähdä kavereita kiristettyjen köysien ja kirkkaiden valojen maailmasta....kyllä tämä oli taas BOXING IS MY LIFE

Kiitos faija, joka annoit minulle nyrkkeilyn synnyinlahjana ja liitit minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi 30.5, 1947....AH...nyrkkeily,,,on edelleen kuin mieleni varjo ja kaverit sieltä ja siinä lajissa...KUNNIOITUSTA....Olipa hienoa....KIITOS SAN eli SUOMEN AMMATTINYRKKEILYLIITTO!

Haluan tänne lisätä myös joitakin kuvia illasta joita  joku oli ottanut ja minulle lähettänyt ja toivon saavani niitä pikkuhiljaa myös lisää....haluan vielä uudelleen sanoa, että olisin halunut kaikista kuvaa kanssani sillä edelleen KAVERIT OVAT PARASTA ja heitä oli sieltä minunkin nyrkkeilyajalta muutamia jotka ovat minulle niin läheisiä ja unohtumattomia. Kiitos kaverit kiitos viela Ammattinyrkkeilyliitto....SUPER HIENO PARTY!!!

Raija ja minä tulossa partyyn

                                        Hieno tapaaminen LEIF KEISKI ja minä

Sympaattinen mestarinyrkkeilijä ja nyrkkeilytuomari ANSSI PERÄJOKI sanoi vievänsä ensi viikolla terveiset JOHN.H. STRACEYLLE ja otettiin kuva sinne terveisiin  mukaan, niin JOHN näkee vielä mukana ollaan. Hienoa ANSSI 

Tänään 2.12.2025 sain terveiset takaisin JOHN. H. STRACEYLTA ANSSI PERÄJOEN välityksellä. Kiitos ANSSI ja MESTARI....on hienoa...niinkuin olen kirjoitanut nyrkkeily on voimaks laji joka jättää väkeviä muistoja jopa elinajaksi, otteluista ja vastustajista, myös kunnioitusta ja ystävyyttä.....

                  JUHANI TOLPPOLA tyylikkäänä ja iloisena niinkuin aina tavatessamme. Hienoa JUHO

        JUHANI "Jussi" SALMINEN pitkäaikainen nyrkkeilytuomari näytti vain peukkua minulle ja                  selvisin ilman varoitusta. Hauska tapaaminen Jussi!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Eilinen päivä oli mielenkiintoinen. Aamulla boxing treenit ja syksyn 50:nes treeni 1.8 alkaneesssa syyskaudessa, joten olen aikataulussa, kun tavoitteeni on 75 harjoitusta vuoden loppuun mennessä. Se kuitenkin tarkoittaa ettei siitä 3-4 kertaa viikkovauhdista voi paljon tinkiä. Sitten eilinen. Olimme Muruni kanssa ATIK ISMAILIN IHAN IHOLLLA tarinoita kohtaamisista tilaisuudessa Olympiastadionilla Tahto Sylvi Saimo salissa. Ja se oli suorastaan taianomainen tilaisuus ATIKIN pelikavereiden ja ystävien täyttäessä salin äärimmilleen. ATIKIN tarinoidesssa ystävistään jotka minullekkin olivat paljon tuttuja että ystäviä mm. CISSE HÄKKKINEN, KAI PAHLMAN, AULIS RYTKÖNEN. ATIK on ollut jalkapallosankarini ja ystävä siitä alkaen kun hän nousi jalkapalloilumme hyökkääjätähdeksi. Sitä ennen oli KAI PAHLMAN ja heidän kanssaan HJK:ssa ja muissakin seuroisssa pelanneet pelikaverit, joista eilen mm. paikalla oli JALLU RANTANEN joka vaikutti yhtä teräksisiseltä kuin aikoinaan ollessaan  pysäyttämätön hyökkääjä HJK:ssa että maajoukkueessa. Oli viehättävä tilaisuus, mystinen ja arvaamaton. Oli mukavaa olla mukana ATIK ISMAIL taiteilija illassa. Kiitos ATIK.

Aikoinaan sain tämän kuvan ATIKILTA ja ystävyytemme on ollut voimassa jo kymmniä vuosia. ATIK kirjoitti SHOW MUST GO ON....niinpä jatkuu ja toivottavasti vielä vuosia ja saamme tilaisuudessa tavata edelleenkin tässä ELÄMÄNMENOSSA

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Välillä tuntuu kuin en voisi muuttaa mitään aikaisemmin kirjoittamisestani vaan yhtyä siihen ajtukseen mitä olen silloin pohtinut ja lisätä loppuun vain pari kuvaa tästä päivästä ja tuntea kiitollisuutta että vielä on mahdollisuus tavata ystäviä, ihmisiä vuosikymmenien takaa, jotka ovat jollakin tavalla liittyneet elämääni, tervetuloa katsomaan  tätä ELÄMÄN LÄHDETTÄ!

2013 mietin blogikirjoituksessani, että olenko löytänyt ELÄMÄN LÄHTEEN vai onko se vain joidenkin asioiden ja nostalgian siirtymistä tähän päivään? No viime maanantaina, kun kaikessa rauhassa juttelimme DANNYN kanssa ilmestyi taaksemme yht`äkkiä ELVIS! Oli viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa. No kahvittelu kavereiden kanssa jatkuu ja NOSTALGIA (en tarkoita nyt Radio Nostalgiaa) on läsnä vuosikymmenien muistoissa, kaveruudessa, yhteisissä tapahtumissa, ollaan koulukavereita, samoilta kulmilta, bändi, nyrkkeily, tai duunikavereita, samassa sateessa ja torilla tavattuja. Se mitä sanon tästä tapaamisista se on TUHANSIEN TARINOIDEN AARREARKKU!  Joten jatketaan tätä käymistä ELÄMÄN LÄHTEELLÄ! Ehkä JOHNNY HALLYDAYKIN ilmestyy joku päivä cafe Torpanrannalle tai sitten SALSA SINISALO soittaa taas joku maanantaiaamu JOHNNYA Radio Nostalgiassa. Mistä sitä tietää?

 18.9.2013 kirjoitettua.....
ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Mitä on nostalgia? Onko se vain jotakin ja joidenkin asioiden siirtymistä tähän päivään? Jos ajattelen esimerkiksi kahvilakulttuuria, niin 60-luvun alusta alkaen Stadin ja minunkin suosikki kahviloitani olivat cafe Ursula Kaivopuistossa, cafe Succes Korkeavuorenkadulla ja cafe Kappeli Esplanadinkadulla Kauppatorin puoleisessa päässä. Tänä päivänä nämä kahvilat ovat edelleen suosittuja niin Stadilaisille kuin Stadissa vieraileville turisteillekin. Tietysti Stadi on saannut kymmeniä uusia kahviloita näiden lisäksi ja kahvilakulttuuri on saannut suuremmat mittasuhteet kuin 60-luvun alussa. Silti jollakin lailla se kahvilakulttuuri ei ole paljonkaan muuttunut minun kohdallani sieltä 60-luvulta. Treffaan edelleen kavereita ja uusia tuttavuuksia kahvikupposen äärellä. Yhtenä päivänä tässä kävellessäni kohti cafe Kappelia, jossa maanantai aamupäivisin treffaan kavereita, ystäviä ja uusia tulevia ystäviä ajatuksiini hiipii, OLENKO LÖYTÄNYT ELÄMÄN LÄHTEEN?

 

Aloin ajattelemaan tätä kahvitteluporukkaa. Joitakin olen tuntenut 60-luvun alusta saakka. On koulukavereita, nyrkkeilykavereita, duunikavereita, samoilla kulmilla asuneita, on uusia kavereita, joihin olen tutustunut vasta nyt viimeisinä vuosina. Tulee ihmisiä joita tapaan vasta ensi kerran. Tässä viime vuosina kahvittelemassa on käynnyt reilusti yli sadan mitä erillaisimpia kavereita ja ystäviä. Nyt tulee se POINTTI, niinkuin ESA SAARINEN sanoisi, jokaisella ihmisellä, kaverilla ja ystävällä on oma SUURI elämän tarinansa. SUURI sillä sehän on jokaisen kohdalla hänen oma elämänsä! Tästä nousikin siis mieleeni ihan väkisin, että taidan olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Tunnen että olen kiinnostunut kuulemaan jokaisen oman elämän tarinan, mitä ja miten elämä on mennyt? Siellä suuressa joukossa se on ehkä vähän vaikeaa, mutta saatanpa silti haluta ihminen kerrallaan, haluta kuulla hänen elämänsä tarinansa. Sieltä 60-luvun nostalgiasta siirrettynä tähän päivään. Taidan todella olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!!! Laitanpa nyt tähän joitakin tämän ELÄMÄN LÄHTEELLÄ cafe Kappelissa syyskuun alusta käynneitä, ilman sen suurempia esittelyjä, mutta uskokaa, heillä jokaisella on olemassa oma SUURI TARINANSA, HEIDÄN OMA ELÄMÄNSÄ!

 

                          PEKKA HJELT, UFFE FJÄDER ja ERKKI KOSKINEN

 

                                        MATTI LEHTO ja HANNU JAKOBSSON

 

                          MARKKU LINDSTRÖM ja EKKU PELTOMÄKI

 

                                                      ORVO VILLO ja JARMO MERIÄ

 

                      ORVO VILLO, HEIKKI MAKKONEN ja TIINA TAPIOVAARA

 

                                      SIMO SALONEN ja ERKKI DAMMERT

 

                                  JUHA SAUNAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN

 

                          SEPPO PIITULAINEN, RISTO KUUSIOLA ja JULLE JÄRVINEN

 

                                   HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI

 

                                      ELISA VARILA ja LIISA-SISKO OJANEN

 

                                         KIMMO LUJA ja HARRI PIITULAINEN

 

                                       NALLE ABRAHAMSSON ja JUHANI HEIKKILÄ

 

                                      KALLE SÄÄSKILAHTI ja JULLE JÄRVINEN

 

                                     OMPPU OMENAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN

 

                                      ERKKI TANNINEN ja PERTTI PAJUNEN

 

                                        JUHA SAUNAMÄKI ja ESA MALM

 

Cafe Torpanrannassa 13.9.2021 kaverit taas kahvittelemassa. Nuo aikaisemmin kirjoittamani pitänee             myös tänään paikansa ja saa tuntemaan että olemme ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!