ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.1.2014

Ensimmäiseksi haluaisin toivottaa HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014 teille molemmille uskollisille blogini lukijalle. Olette varmaan odottaneet uutta juttua, kuin kuuta taivaalla. No nyt, kun on sitten taas uusi Vuosi ja uudet kujeet edessä (näin eläkeläisenä tietysti vähemmän), niin ajattelinkin miten ihmeessä tämän Uudenvuoden ensimmäisen tarinani aloittaisin. Missasin Presidentin uudenvuoden puheenkin TV:ssä, joten en sitäkään voi kommentoida ja ottaa siihen kantaa. Uskoisin kuitenkin, että se on ollut hyvä! Ehkä aihe mikä on meitä kaikkea lähellä, joka on koskettanut meitä kaikkia. Toisia vähemmän tai enemmän. Enemmän sopii minulle. Sehän on aihe, joka tulee täyttämään ison osan tulevien naisten ja miestenkin lehtien kirjoittelusta vuoden aluksi. Se liittyy siihen, kun minäkin olen kertonut, että mennyt vuosi on ollut MAKEA, niin se on ollut viimeiset kaksi viikkoa sitä myös totaallisesti! Ja ai ai, muutama kilo on taas noussut. Koko syksyn uurastus, hieno päämäärätietoinen painonpudotukseni on kokenut takapakkia! Sehän ei ole suinkaan tietenkään minulle mitään uutta. Pikemminkin päinvastoin, odotettua. Niinpä joudun niinkuin moni, moni muukin, aloittamaan uudelleen, tekemään pyhät lupaukset NO SUGAR elämästä. Etsimään jälleen kerran sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN alkupään. Lähteä kulkemaan sitä. Välttämään muutamia teitä, niinkuin Munkiniementietä, sillä sehän tuo jo nimenä mieleeni ne ihanat munkkipossut, vaniljasoosin sekä mansikkahillo täytteellä. Niin se POINTTI ON, niinkuin Filosofianmestari ESA SAARINEN sanoisi, on että Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellsten aukeaa taas 4.1 ja siellä saa näitä ihania, uunilämpimiä possumunkkeja, suorastaan suussa sulavia. Huh, kuinka ankaralta, koettelemuksien tieltä, tulee olemaan taas tämän ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN löytäminen. Ehkä voisin siirtää sen etsimisen aloittamista vaikka pari viikkoa. Etsiä henkistä taistelutahtoa. Valmentaa itseäni henkisesti kulkemaan sitten tätä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ, jos sen alkupään taas löydän? Ah, kuinka jännittävältä tämä tuleva vuosi tuntuukaan, haasteelliselta ja mielenkiintoisalta. OLLI SAARELAKIN ehdotti lounasta heti näin vuoden aluksi, ehkäpä jopa jossain buffetpöydässä? On se parempi vielä
siirtää vähän tätä ja lukea vaikka vinkkejä niistä naistenlehdistä miten estää MAKEA vuosi? Toivottavasti siitä ei kuitenkaan tule tylsä? Koittakaa te ystävät pitää  itsenne kohdalla huolta ja nauttikaa MAKEASTA elämästä, vaikka minä koitan välttä sitä! No tässä nämä tärkeimmät. Palaan mahdollisimman pian tähän KEHÄKULMAANI!