Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 4.4.2011
Kun astut hissiin aamulla hotellin seitsemännestä kerroksesta ja laskeudut toiseen kerrokseen, astut aamiaishuoneistoon, avautuu eteesi kuin valtava taulutelevisio, panoraama kuva legendaarisesta Cantarasin rannasta Las Palmasissa. Meri tuo valkoisia vaahtopäita aaltojen tuomana kohti rantaa, jotka rysahtävät aallonmurtajia vasten. Hotellin aamiaispöyta on herkullinen ja runsas. Sitä tulee syötyä ihan liiaksi. Katselen ikkunasta rantaa että rantabulevardia juoksevia ja käveleviä ihmisiä. On nuorta ja vanhaa. On selvästi urheilijoita, että vain aamukävelyllä olevia. Laihaa ja lihavaa. En ole missään etelänkohteessa nähnyt näin paljon aamulenkkeilijöita! Tunnen itsessäni omantunnon pistoksen! Eikö minun pitäisi olla yksi lenkkeilijöistä? Katselen joitakin, varmaankin mun ikäluokkaa olevien miesten juoksua. Kevyttä askellusta, hoikkuutta! Joudun toteamaan, että minulla olisi vielä paljon tehtävää oman kuntoni ja painoni kanssa lähikuukausina. Ei riitä 128 boxingtreeniä kaudella. Tarvitsen kävelylenkkejä ainakin samanverran. Ja kyllä se juoksukuntokin pitäisi viela löytää jostakin. Ei nyt mitään niin hurjaa mun kohdalla, vaan vaikkapa edes 3 kilometrin verran. Tamä on haaste mulle kesän loppuun mennessä. Muru tulee seuraavana aamiaiselle. Jessica nukkuu vielä huoneistossamme. Lähden ylös herättamään Jessican aamuaterialle ja jätän tytot keskenään lähtien itse kävellen tutustumaan Las Palmasiin! Tytöt menevät kuitenkin shoppailemaan ja tavataan sitten myöhemmin päivän kuluessa. Las Palmasin kaupunki on melko suuri ja vilkas. Keskusta on taynnä suuria tavarataloja, muotiliikkeitä, Tuntuu uskomattomalta uutiset Espanjan talousvaikeuksista. Parin-kolmen tunnin kävelyn jälkeen Plaza Espanan reunalla on pieni cafeteria, jonka terassille puiden varjoon istun ja otan tuoreista hedelmistä puristetun mehun. Paivä on taas selvästi lämpenemässa, 23,5 lämpöastetta ja kello lähestyy puoltapaivää. Olisi kai aika mennä kohta jotakin syomään, ehkä joku salaatti Plazza Catalinan jonkun paikan terassille. Tavata tytötkin ja sitten minä voisin palata hotelliin aurinkoterassille ottamaan vahän aurinkoa ja pitämään siestaa. Näin siis taas yksi paivä Eläkeläisen Kehäkulmasta on menossa. Bienvenidos Las Palmas!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti