ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 14.3.2011

Istun jälleen Tapiolan Waynes Coffeessa. Ystäväni ESA HEINONEN lähti jo jatkamaan päiväänsä. Kävin aamupäivällä treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla normaalin treenini. Kevät, mikä ihana sana. Kevät, mikä ihana ajatus, lähenee kovaa vauhtia. Kahvihetket aurinkoisilla terasseilla. Kahvi ja lihis Kauppatorilla! MONARK polkupyöräni on huolettu. Ja se on valmiina pyöräilykauden aloittamiseen. Muutama viikko, max 3-4 viikkoa! Ei siis kovin pitkä aika. Tätä mukavaa ajatusta ja mieltä rikkoo väkisin ajatus Japanin tsunamista sekä maanjäristyksestä, missä niin hurja määrä ihmisiä joutui jättämään tämän kevään ja elämän tapahtumien odotuksen lopullisesti. Elämä on niin yllätyksellistä ja arvaamatonta. Vaikka kuinka koittaa keskittyä elämään pienimuotoisesti ja yksinkertaista elämää, ei koskaan voi tietää, kuinka se voi muuttua hetkessä. En pysty olemaan tiedostamatta ja tuntematta surua, näiden tämän Japanin luonnon katastrofin armoille joutuneiden ihmisten puolesta. Nousee väkisin mieleen kysymys, mitä maailmassa on oikein tapahtumassa? Tuntuu kuin luonnon ilmiöt ravistelisivat maailmaa yhä useammin ja rajummin. Silti ulos Waynesin ikkunasta katsoessani Tapiolan Sokos on yhä tuossa, ihmisiä menee sisään ja tulee ulos, niinkuin aina ennenkin. Ehkä se on kuitenkin vain näin uskottava, elämä jatkuu. Maapallo jatkaa pyörimistään. Ihmiset elämäänsä sillä. Rauniot rakennetaan taas uudelleen ja elämä saa uuden alun paikoissa , jossa se on pysähtynyt. Ja minä ja te muutkin voitte iloita keväästä joka on tulossa. Tuntuu vain nyt tänään mietityttävän taas tämä elämän suuruus niin hyvässä kuin pahassa. Ja tunnen todellakin oman pienuuteni tässä elämässä. Mitä on putkiremontti, joka on jatkunut jo muutaman kuukauden meidänkin talossa, ei mitään, kun voisi olla, että tsunami olisi pyyhkäissyt koko talon ja elämän mennessään yhdessä hetkessä. Näillä ajatuksilla alkaa uusi viikko ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSA. Toivotaan parasta. Toivotaan ettei ihmisten täytyisi kärsiä, kokea tällaista. Että voitaisiin elää rauhassa toisiamme rakastaen ja toimeen tullen. Tiedän, se on niin paljon toivottu, mutta näin sitä vain toivoisi!